keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Kajsa Ingemarsson: Vettä vain


Stella piti tauon. Tarvitsiko asuntoa kuvailla taas kerran? Franciska oli saanut asunnon jo kolme kirjaa sitten, ja sisustusta oli kuvailtu yksityiskohtaisesti kaikissa kirjoissa sen jälkeen. Oliko toistoa liikaa? Hän mietti hetken. Rita aina muistutti hänelle, ettei lukijoiden käyttäytymistä voinut ennustaa. ”Eivät he välttämättä lue kirjojasi siinä järjestyksessä kuin sinä olet ajatellut.” Ehkä kuvaus saisi jäädä ainakin toistaiseksi. Tämänhetkisen kirjoitustahdin huomioiden hän tarvitsi kaiken mahdollisen materiaalin. Stella laski kädet takaisin näppäimistölle, mutta jatkoi kirjoittamista vasta pitkän tovin kuluttua.
(s. 30)

Stella Friberg on menestyvä kirjailija ja hän tuntuu saaneen kaiken, mistä nainen voi haaveilla: hänellä on menestyksekäs ura, unelmien miesystävä, kallis auto ja hieno asunto. Stella ryhtyy kirjoittamaan päätösosaa suosituksi tulleelle dekkarisarjalleen. Sarja kertoo nuoresta yksityisetsivästä, Franciska Falkesta, joka ratkoo tapauksia menneisyyden Tukholmassa. Kirjoittamista häiritsee kuitenkin kylpyhuoneessa tapahtunut vesivahinko, jonka seurauksena Stellan elämä suistuu yhtäkkiä pois raiteiltaan. Remontin keskellä Stella ei pysty keskittymään kirjoittamiseen, eikä kirja tunnu millään valmistuvan määräaikaan mennessä. Täydellisestä miesystävästä, tv-pomo Fredrikistä paljastuu puoli, jota Stella ei voinut kuvitellakaan. Kun soppaan lisätään vielä fani, joka uskoo olevansa Stellan kirjojen päähenkilö ja yksityiskohtia hänen elämästään kärkkyvä media, niin Stellan hermoja ja kestävyyttä koetellaan totisesti.

Kajsa Ingemarssonia on tituleerattu Ruotsin viihdekuningattareksi ja sen alan hän hallitsee. Itse pidän kovasti Ingemarssonin tyylistä, joten myös Vettä vain sai hyvälle mielelle. Kirja on ennen kaikkea viihdettä, eikä siinä ole vakavamielistä tarinaa. Päähenkilö Stellan elämää julkkiksena kuvataan hauskasti ja ymmärtäväisesti. Ei hänelläkään ole helppoa kaiken sotkun keskellä, joka yhtäkkiä eteen tulee, vaikka hän onkin palvottu julkkis. Menestyneenä kirjailijana Stella on luonnollisesti saavuttanut varallisuutta keskiverto kadun tallaajaa enemmän. Stellan saavuttama varallisuusero verrattuna tavallisiin ihmisiin ilmenee hänen hienolla, hyvällä paikalla olevalle ja kalliilla asunnollaan sekä sillä, että hänellä on varaa ostaa itselleen esimerkiksi kalliita merkkivaatteita ja tavaroita.

Vaikka Ingemarssonin tuotanto onkin sellaista, että luen sitä mielelläni, niin Vettä vain ei kuitenkaan mielestäni ole sitä kaikkein parasta Ingemarssonia. Kirja menee hyvin kevyenä lukemisena, jonka parissa voi esimerkiksi rentoutua raskaan viikon jälkeen. Tykkäsin ehdottomasti siitä, että Stellan kirjoittaessa kirjaansa myös lukija pääsee seuraamaan sitä, ettei Franciska Falken tarinaa vain mainita Stellan ohimenevinä ajatuksina. Kirja siis oikeastaan sisältää toisen kirjan, joka kertoo Stellan keksimästä hahmosta, Franciskasta. Franciska-pätkiä on kuitenkin vain siellä täällä, pääosa on Stellalla ja Stellan elämällä.

Stella käänsi kirjan ja näki takakannessa oman kuvansa. Hän istui huolettomasti taaksepäin nojaten yllään stylisti-Carmenin New Yorkista löytämä vintage-leninki. Se oli kuusikymmentäluvun alkupuolelta, kangas oli mustapilkkuista valkoista puuvillakreppiä ja vyötäröllä oli vyö samalta aikakaudelta. Mekon päällä hänellä oli lyhyt vaaleanpunainen lampaanvillainen neuletakki. Hiukset laskeutuivat hartioille suurina kiharoina, ja vasta tehdyt raidat hohtivat kultaisina. Iho oli sileä, ja huulilla karehti hymy. Kuva oli naisellinen, tietenkin, ja siinä oli juuri sopivasti glamouria.
(s. 510)