maanantai 30. heinäkuuta 2012

Anthony Capella: Napolilainen naimakauppa

Alkuteos: The Wedding Officer, 2006
Tammi 2008, kovakantinen, sivumäärä 396

Oikeastaan kesti puoli tuntia ennen kuin lounas oli pöydässä. Livia vaati kaikkia istumaan ennen kuin aloitti tarjoilun. "Ihmiset saavat odottaa pastaa, ei toisinpäin", hän sanoi tiukasti. Hän huolehti myös, että pöydässä oli kannullinen vettä, pullo öljyä, suolaa ja maljakko tuoreine nuppuineen. Jamesiin teki jälleen vaikutuksen Livian ilmeinen kyky tanssittaa kaikkia pillinsä mukaan. Hetken koittaessa kaikki talon brittiupseerit istuivat odottamassa, mitä Livia toisi pöytään. (s. 164)

Yleensä näitä blogin kirjaesittelyjä tehdessä yritän kertoa kirjasta hieman omin sanoin sen sijaan, että kirjoittaisin suoraan kaiken, mitä takakannessa lukee. Tällä kertaa teen poikkeuksen kirjoittamalla suoraan takakannen tekstin. Tämä kirja tuli vastaan kirjaston hyllystä, kuten monet muutkin lukemani kirjat. Ryhdyin lukemaan takakantta ja ihastuin täysin sen luomaan mielikuvaan kirjan sisällöstä.

Eletään vuotta 1944 miehitetyssä Napolissa. Virkaintoinen nuori brittiupseeri James Gould saapuu liittoutuneiden tukikohtaan toimittamaan "avioliittoupseerin" virkaa, toisin sanoen estämään brittisotilaiden avioliittoaikeet huonomaineisten italialaiskaunottarien kanssa. Tehokkaana ja suoraselkäisenä miehenä hän tekee lopun lahjuksista, mustan pörssin kaupasta ja kaikenlaisesta muusta korruptiosta. Tästä suivaantuneina napolilaiset juonittelevat hänelle kokiksi kauniin nuoren naisen, Livian, jonka tarkoitus on saada Jamesin pää kääntymään kohti elämän nautintoja ja tehdä hänet lempeämmäksi muita ihmisiä kohtaan. Sillä kuten Napolissa sanotaan, panza cuntenti, cori clementi - täysi vatsa, armollinen sydän.
          Livian loihtimat melanzana alla parmigiana, fettuccine al limone ja muut taivaalliset herkut saavat armeijan tölkkimuonaan tottuneen miehen pään sekaisin. Ennen kuin James huomaakaan, hän on rakastunut päätä pahkaa viehättävään kokkiinsa. Myös Livian tunteet lämpenevät, ja hetken aikaa tulevaisuus näyttää valoisalta, kunnes kaupunkia vartioiva Vesuvius osoittaa heräämisen merkkejä...

Päähenkilöistä ei voinut olla pitämättä. Temperamenttinen ja sanavalmis Livia osasi pitää puolensa, vaikka historiallisen romantiikan pääosassa oleva naishahmo voisi yhtä hyvin olla jatkuvasti pelastavaa ritaria kaipaava neito. James puolestaan tuntui aluksi turhan kainolta ja hillityltä britiltä, mutta kirjan edetessä hän osoitti omaavansa vahvempaa luonnetta. Kummallakin on sellaisia piirteitä, joita pidetään heidän kansakunnillensa ominaisina. Livia on spontaani eteläeurooppalainen ja James korrekti engelsmanni. Huvittavimmalla tavalla tämä tuli esiin kohdassa, jossa James pyysi Liviaa laatimaan reseptin tämän valmistaessa ruokaa. Livian resepti on Jamesin mielestä luettelo aineksista, eikä hän ymmärrä lyhennettä q. b. - Quanto basta eli tarpeeksi. Muut hahmot olivat myös loistavia aina Livian ensirakkaudesta Enzosta pakolliseen roistoon Albertoon. Lukiessa tuntui siltä, että kaikilla hahmoilla on oma tarkoituksensa kirjan tarinassa, eikä minkään hahmon kohdalla tuntunut siltä, että tämä olisi voitu tai kannattanut jättää pois.

Hahmojen lisäksi osansa huomiosta saa miljöö, pieni Fiscinon maalaiskylä ja vilkas miehitetty Napoli sekä tietysti taustalla uinuva Vesuvius. Kuvailun perusteella pystyi melkein mielessään näkemään kapeat kadut ja niillä tavaroitaan kaupittelevat ihmiset. Olen jossain toisessa kirjaesittelyssä todennut pitäväni asioiden runsaasta kuvailusta ja sitähän oli oikein ilahduttavasti. Tämän lisäksi kuvailut Livian valmistamista ruokalajeista tekivät vähän nälkäiseksi lukemisen aikana. Oikeastaan Livian jatkuva ruoanlaitto sai jo entisestään melkoisen kiinnostuksen kipinäni italialaista keittiötä kohtaan kasvamaan. En todellakaan aina tiennyt, minkälaisesta ruoasta mahtaa olla kyse, jos mainittiin vain italialainen nimi, mutta se ei haitannut. Ehkäpä seuraava kirja, joka lähtee mukaani kirjastoreissulla on italialaisia reseptejä sisältävä keittokirja.

Kiinnostavan lisämausteen tuo se, että kirjan tapahtumat pohjautuvat tositapahtumiin. Kiitokset -osiossa kerrotaan lähteenä käytetystä päiväkirjasta, joka kuului brittien turvallisuuspalvelun aliupseerina vuoden 1944 Napolissa toimineelle Norman Lewisille. Vesuviuskin purkautui oikeasti samana vuonna. Mielenkiintoni heräsi, kun takakansi lupasi Italiaa ja historiaa, eikä kirjaa lukiessa tarvinnut pettyä. Tarina piti koko ajan otteessaan. En olisi malttanut keskeyttää lukemista. Tuntui siltä, että tämän voisi lukea kerralla kokonaan - jos vain olisikin aikaa viihtyä niin pitkään ilman keskeytyksiä kirjan parissa. Lisäksi Anthony Capellan kirjoitustyyli on mukaansa tempaava. Uppouduin kirjan maailmaan jo ensimmäisen sivun aikana. Epilogin tullessa vuoroon tuntui uskomattomalta, että kirja olisi jo kohta ohitse. En voi muuta kuin suositella.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Linda Howard: Liian kaunis kuolemaan

Alkuperäinen nimi: Drop Dead Gorgeous
WSOY, 2010, kovakantinen, sivumäärä 318


Minun nimeni on Blair Mallory, ja yritän päästä naimisiin, mutta kohtalottaret ovat kaikkea muuta kuin suopeita... Inhoan kohtalottaria, inhoatteko te? Keitä ne tyhmät eukot sitten lienevätkään.
(s. 5)


Pidin Henkensä kaupalla -kirjan päähenkilöä Blairia aivan liian täydelliseksi tehtynä hahmona ja samalla vielä ärsyttävänäkin. Kun sitten näin tämän kirjan kirjaston hyllyssä ja selvisi, että tämä on jatko-osa Blairin tarinaan, en voinut olla lainaamatta tätä. Sen verran utelias olin saamaan selville, kuinka neiti täydellisen kuntosaliohjaajan ja hänen komentelevan komisarionsa suhde jatkuisi.

Blair ja Wyatt suunnittelevat häitään, mikä ei olekaan ihan helppoa. Eriäviä mielipiteitä kehkeytyy aina itse hääpäivästä pitopalveluun ja juhlapaikkaan. Tulevassa yhteiselossa riittää myös neuvoteltavaa: Wyattin talo pitäisi sisustaa uudestaan, koska se on Blairin mielestä liian miehinen. Lisäksi kitkaa aiheuttaa heidän keskenäinen valtataistelunsa siitä, kumpi onkaan niskan päällä suhteessa, Wyatt kun fiksuna miehenä on vähitellen oppinut hillitsemään Blairin draamailuja. Asiat saavat vakavamman sävyn, kun Blair on jäädä yliajetuksi ostoskeskuksen parkkipaikalla. Pian on selvää, että joku yrittää taas murhata Blairin! Tällä kertaa hän joutuu selvittämään murhaajan itse, sillä aina niin valpas Wyatt ei yllättäen ota asiaa vakavasti.

Kirja on hyvin samanlainen kuin edeltävä osansa. Blair ja Wyatt käyvät yhä valtataisteluaan täydellisessä arjessaan ja ongelmia on luvassa jonkun mielipuolen vuoksi. Eipä siis mitään yllätyksellistä sisältöä. Mielestäni Henkensä kaupalla -kirjassa pääparin välinen sanailu oli jotenkin huvittavampaa. Tästä jäi sellainen käsitys, että mentiin täysin samalla kaavalla kuin aiemmassa kirjassa ja sen takia lukeminen oli paikoitellen jo vähän puuduttavaa. Luin kirjan viihteennälkää täyttämään ja sellaiseksi se myös sopi hyvin, lomakirjaksi, jonka parissa voi viettää pari laiskaa päivää, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Jos vielä kolmas osa ilmestyy, niin todennäköisesti päädyn lainaamaan sen kirjastosta, vaikka en mikään Blairin ylinystävä olekaan.