WSOY, 2010, kovakantinen, sivumäärä 318
Minun nimeni on Blair Mallory, ja yritän päästä naimisiin, mutta kohtalottaret ovat kaikkea muuta kuin suopeita... Inhoan kohtalottaria, inhoatteko te? Keitä ne tyhmät eukot sitten lienevätkään.
(s. 5)
Pidin Henkensä kaupalla -kirjan päähenkilöä Blairia aivan liian täydelliseksi tehtynä hahmona ja samalla vielä ärsyttävänäkin. Kun sitten näin tämän kirjan kirjaston hyllyssä ja selvisi, että tämä on jatko-osa Blairin tarinaan, en voinut olla lainaamatta tätä. Sen verran utelias olin saamaan selville, kuinka neiti täydellisen kuntosaliohjaajan ja hänen komentelevan komisarionsa suhde jatkuisi.
Blair ja Wyatt suunnittelevat häitään, mikä ei olekaan ihan helppoa. Eriäviä mielipiteitä kehkeytyy aina itse hääpäivästä pitopalveluun ja juhlapaikkaan. Tulevassa yhteiselossa riittää myös neuvoteltavaa: Wyattin talo pitäisi sisustaa uudestaan, koska se on Blairin mielestä liian miehinen. Lisäksi kitkaa aiheuttaa heidän keskenäinen valtataistelunsa siitä, kumpi onkaan niskan päällä suhteessa, Wyatt kun fiksuna miehenä on vähitellen oppinut hillitsemään Blairin draamailuja. Asiat saavat vakavamman sävyn, kun Blair on jäädä yliajetuksi ostoskeskuksen parkkipaikalla. Pian on selvää, että joku yrittää taas murhata Blairin! Tällä kertaa hän joutuu selvittämään murhaajan itse, sillä aina niin valpas Wyatt ei yllättäen ota asiaa vakavasti.
Kirja on hyvin samanlainen kuin edeltävä osansa. Blair ja Wyatt käyvät yhä valtataisteluaan täydellisessä arjessaan ja ongelmia on luvassa jonkun mielipuolen vuoksi. Eipä siis mitään yllätyksellistä sisältöä. Mielestäni Henkensä kaupalla -kirjassa pääparin välinen sanailu oli jotenkin huvittavampaa. Tästä jäi sellainen käsitys, että mentiin täysin samalla kaavalla kuin aiemmassa kirjassa ja sen takia lukeminen oli paikoitellen jo vähän puuduttavaa. Luin kirjan viihteennälkää täyttämään ja sellaiseksi se myös sopi hyvin, lomakirjaksi, jonka parissa voi viettää pari laiskaa päivää, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Jos vielä kolmas osa ilmestyy, niin todennäköisesti päädyn lainaamaan sen kirjastosta, vaikka en mikään Blairin ylinystävä olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti