perjantai 24. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award

Sain Mai Laaksolta, Nina Marilta ja Ethell Rediltä Blogger Recognition Award -palkinnon. Tämä oli erittäin mukava yllätys. Kiitos paljon! :)

Haasteen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

2. Kuinka aloitin bloggaamisen
Aloitin bloggaamisen lukioaikana yhden äidinkielen kurssin innoittamana. Käsittelimme kurssilla klassikkokirjoja. Jokaisen kurssille osallistuvan piti perustaa blogi, jossa jaettiin kirjojen herättämiä ajatuksia. Kaikkien piti myös kommentoida muiden lukemia kirjoja. Kurssi oli täysin vapaaehtoinen, ja luulen, että monelle se oli vain helppo tapa saada kurssisuoritus. Itse asiassa muutama kaverini tunnusti tämän jälkeenpäin. Poistin oman kurssin aikaisen blogini heti kurssin jälkeen. Kesäloman aikana kirjabloggaaminen rupesi houkuttelemaan. Lueskelin ensin muiden blogeja ennen kuin perustin oman blogin.

Olen aina pitänyt lukemisesta, joten oli helppo päätyä nimenomaan kirjablogin pitämiseen. Blogin alkuaikoina ajattelin, että sisällyttäisin tänne myös kirjoittamiani pikku tuotoksia. Myöhemmin totesin, että haluan kirjoittaa blogiin ainoastaan kirjoista. Blogin nimen keksiminen ei ollut helppoa, mutta lopulta päädyin Liisa Ihmemaassa -sadun inspiroimana tähän nimeen. Oman vaikutuksensa nimeen antoi myös Oxfordin kielikurssi. Sen aikana eksyin suorastaan hurmaavaan pikkuruiseen puotiin, jonka teemana oli Liisa Ihmemaassa. Kävin puodissa useampaan kertaan ja pastellikuorrutuksen keskellä tunsin olevani jonkinlaisessa ihmemaassa.

3. Ohjeita aloitteville bloggaajille
♥ Bloggaamista ei kannata arastella. Sen kun kokeilee rohkeasti, eikä stressaa turhista. Vaikka aluksi päättäisi kirjoittaa useammasta aiheesta, mutta myöhemmin tuntuu siltä, etteivät kaikki aiheet enää kiinnosta tarpeeksi, voi aina muuttaa blogin varalle tehtyjä suunnitelmia. Sama pätee toisinpäin. Kirjablogiin ei ole pakko kirjoittaa ainoastaan kirjoista, muitakin aiheita voi käsitellä. Moni kirjabloggaaja kirjoittaa silloin tällöin esimerkiksi kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvista tai televisiosarjoista.

♥ Ole oma itsesi! On jokaisen oma päätös, kirjoittaako omalla nimellään vai nimimerkillä ja kuinka paljon paljastaa elämästään. Aitous kuitenkin kannattaa. Uskallan väittää, että jos pitää blogia aiheesta, joka on trendikäs, mutta aihe ei oikeasti kiinnosta, se kyllä välittyy lukijoille. Samalla blogin kirjoittaminen varmasti tuntuu pakkopullalta. Blogista voi luoda juuri omannäköisensä ja siitä mahdollisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti, toki hyvänmaun rajat muistaen.

♥ Käytöstavat on hyvä muistaa näin internetissäkin. Kannattaa kirjoittaa asiallisia postauksia ja välttää kiroilua. Omana periaatteenani on, että kirjoitan postauksia, joiden sanojen takana kehtaan seistä vielä myöhemminkin. On hyvä muistaa myös kirjoittamisen haasteet, kun ei voi nähdä keskustelun toista osapuolta ja tulkita hänen ilmeitään ja eleitään. Joku voi kommentoida oikeasti ilkeään sävyyn, jolloin kommentin on parasta antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ilkeän kommentin voi myös aina poistaa. Voi myös olla niin, että ikävältä vaikuttava kommentti on kirjoitettu huolimattomasti, eikä kirjoittaja ole välttämättä harkinnut, miten hän ilmaisee asiansa. Ihmisten kirjoitustyylit vaihtelevat. Siinä missä toinen harkitsee aina tarkkaan, toinen on suurpiirteisempi ja ronskimpi. Kaikista vähän töksähtelevistä kommenteista ei siis aina kannata ottaa nokkiinsa. Toisaalta kommentoijien olisi hyvä muistaa, että bloggaaja on oikea ihminen, jolla on tunteet. Tässä asiassa pätee hyvin viisaus: kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

♥ Kirjablogit ovat kiva tapa jakaa ajatuksiaan lukemistaan kirjoista ja keskustella kirjoista muiden kanssa. Toisilta bloggaajilta saa hyviä lukuvinkkejä. Kannattaa rohkeasti kommentoida muissa blogeissa. Samalla voi laajentaa omaa verkostoaan.

5. Palkinnon saajat
Sivujen välissä
Kirjan jos toisenkin
Lukunurkka
Lukuisa
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Kirjahullun päiväkirja
Kirjoihin kadonnut
Satun luetut
Kirjavarkaan tunnustuksia
Kirjaretket

Kiitos vielä palkinnosta ja oikein hyvää juhannusta kaikille! :)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Catherine Sanderson: Petite Anglaise

Alkuperäinen teos: Petite Anglaise (2008)
Tammi, 2008, kovakantinen, 327 sivua
suomentanut Turun yliopiston suomentajaseminaari


Jos sitten puhutaan kirjailijanimestäni, vai pitäisikö ehkä sanoa nettinimestäni, otin vapauden jättää pois artikkelin la, jonka oikeastaan pitäisi edeltää nimeä. Petitestä tuli etunimeni ja Anglaisesta sukunimeni. Muutama näppäimen painallus hetken mielijohteesta, ja alter egoni oli syntynyt.
(s. 9)

Kirjan nimi, kannen vaaleanpunaiset sävyt ja etukanteen valitut sanat (Pariisissa. Rakastunut. Pulassa.) vihjasivat siihen suuntaan, että Catherine Sandersonin teos edustaisi oikein kunnon chick lit-kirjallisuutta. Ennakkoluuloni osoittautuivat lukemisen aikana vääriksi, sillä Petite Anglaise on loppujen lopuksi syvällisempi kuin kannen perusteella voisi kuvitella.

Kirja perustuu brittiläisen Catherine Sandersonin todella suosittuun blogiin. Catherine ihastui Ranskaan ja halusi muuttaa asumaan unelmiensa maahan. Alun perin hän päätyi sinne opiskelujen kautta, myöhemmin poikaystävä Sammakko ja Toukka-vauva pitivät naisen Pariisissa. Välit Sammakon kanssa ovat monien seurusteluvuosien kuluessa haalenneet, eikä parin välillä ole enää samanlaista kipinää kuin aiemmin. Muutoksen tavalliseen arkeen tuo Petite Anglaise -blogi, jonka Catherine perustaa voidakseen jakaa ajatuksiaan muiden kanssa. Blogissaan Catherine kertoo tavallisesta, mutta kiireisestä työssäkäyvän perheenäidin arjestaan. Pian Catherine on saanut jopa ystäviä bloginsa kautta, ja blogilla on lukuisia seuraajia.

Blogin kautta Catherinen elämään ilmestyy Jim in Rennes, aluksi uskollinen lukija ja kommentoija, myöhemmin myös rakastaja. Jim eli oikealta nimeltään James on Sammakon vastakohta ja samalla niin houkutteleva, ettei Catherine pysty vastustamaan miestä. Hänet ja Sammakon kun pitää yhdessä enää heidän yhteinen tyttärensä. Tuttavuus Jamesin kanssa johtaa suhteeseen, jota blogin lukijat pääsevät seuraamaan ja kommentoimaan. Osa kommentoijista on Catherinen puolella, kun taas osa tuomitsee jyrkästi uuden suhteen.

Hämmästelin useampaan kertaan, kuinka rohkeasti Catherine jakoi tietoa omasta elämästään ja läheisistään. Joistakin hyvin henkilökohtaisista asioista hän kirjoitti ensin blogiinsa ja vasta sen jälkeen kertoi lähipiirilleen. Samaa olen pohdiskellut, kun olen joskus lukenut lifestyle-blogeja, joissa omasta elämästä paljastetaan huomattavasti enemmän kuin kirjablogeissa. En pystyisi, enkä edes haluaisi kirjoittaa yhtä paljastavaa blogia. Kirjablogi, johon kirjoitan mietteitäni lukemistani kirjoista vieläpä nimimerkin takaa, riittää aivan hyvin. Petite Anglaisen myötä tuli toki selväksi, ettei blogiin päädy aivan kaikkea, mitä oikeassa elämässä tapahtuu. Kirjoittajat valitsevat ne hetket, jotkat haluavat jakaa lukijoiden kanssa.

Kirjassa tuli mielenkiintoisesti ilmi, miten blogipersoona ja arkiminä voivat erota toisistaan. Catherine kertoo rehellisesti elämästään, mutta hänen blogipersoonansa Petite Anglaise on hauskempi, nokkelampi ja räväkämpi versio hänestä. Blogiin päätyvät tekstit eivät ole tavallaan ole arki-Catherinen kirjoittamia, vaan Petite Anglaisen. Havainto saa Catherinen itsensäkin miettimään tavallisen elämän ja blogin suhdetta. Esimerkiksi bloggaajatapaamisissa hän pelkää, että toiset pettyvät hänen arkiminäänsä, koska hän ei ole arjessa Petite Anglaise. Catherine pohtii myös sitä, pitäisikö hänen muuttua arjessakin bloggaajapersoonakseen.

Petite Anglaise oli lukukokemuksena kaukana yltiömäisestä chick litistä, jota hieman pelkäsin ennen kirjan avaamista. Kirja antoi ajattelemisen aihetta juurikin siinä, mitä kaikkea blogissa ja netissä ylipäätänsä kannattaa paljastaa niin omasta kuin läheistensä elämästä. Kovin syvällistä lukemista ei kuitenkaan ole luvassa. Näin kesäaikaan kirja oli mukavan kevyttä luettavaa arjen vastapainoksi. Jostain syystä unohdin jatkuvasti, ettei tarina kerro fiktiivisistä henkilöistä, vaan aivan oikeista ihmisistä.

Kirjan kansilehden mukaan Catherine sai potkut töistään ja vei jutun käräjille. Oikeusjutun suuren näkyvyyden vuoksi hänen bloginsa sai vielä entistä enemmän lukijoita. Catherine ei enää kirjoita blogia, mutta häneltä on ilmestynyt toinen kirja nimeltään French Kissing.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

J. K. Rowling: Huispaus kautta aikojen

Alkuperäinen teos: Quidditch Through the Ages (2001)
Tammi, 2001, pehmeäkantinen, 55 sivua
suomentanut Jaana Kapari-Jatta


Rauniolinnu Sipisin teoksesta nauttivat kaikki ne, jotka harrastavat huispausta joko pelaajina tai katselijoina tai ovat monipuolisesti kiinnostuneita velhouden historiasta. Siinä missä me olemme kehittäneet huispauspelin, se on myös kehittänyt meitä: huispaus yhdistää noitia ja velhoja eri elämänaloilta ja suo meille yhteisiä riemun, voiton ja (Kadlein Kanuunoiden kannattajille) epätoivon hetkiä.
(esipuhe)

Osallistun Huispaus kautta aikojen -kirjalla Hyllytontun höpinöitä -blogista liikkeelle lähteneeseen Okklumeus-lukuhaasteeseen. Kirjan kirjoittajaksi on merkitty käännöksessä Rauniolinnu Sipis (Kennilworthy Whisp) ja suomentajaksi Kurvaa Aka.

Kuten jo nimestä voi päätellä, kirja kertoo kaiken oleellisen Harry Potter -sarjan velhomaailman suosituimmasta urheilulajista, huispauksesta. Pienessä kirjassa valotetaan huispauksen syntyä ja sitä, kuinka laji kehittyi sellaiseksi, miten sitä nykyään pelataan. Historian lisäksi tutuksi tulevat pelin säännöt, erilaiset luudanvarsien mallit ja temput, joilla voi harhauttaa vastustajaa. Kirjassa esitellään brittiläisiä ja irlantilaisia huispausjoukkueita. Näiden lisäksi kirjassa annetaan katsaus huispauksen tilanteeseen maailmanlaajuisesti esittelemällä joitakin joukkueita eri maanosista.

Huispaus kautta aikojen on mukava oheistuote täydentämään Potter-kirjasarjaa. Kerronnan ote on tietokirjamainen ja lajista kerrotaan niin perusteellisesti, että se melkein rupesi tuntumaan aivan oikealta urheilulta. Mitään maailmaa mullistavaa lukukokemusta kirja ei kuitenkaan tarjonnut. Potter-kirjat kannattaa olla luettuna ennen tämän kirjan lukemista, koska muuten aihe voi jäädä hämäräksi. Pidin siitä, että kirjan alussa on lista sarjan hahmoista, jotka ovat lainanneet kirjan Tylypahkan kirjastosta. Listasta löytyi monta tuttua nimeä. Yllätyin hieman siitä, kuinka ohkainen kirja todellisuudessa on, luin sen nopeasti yhdessä päivässä. Kirja oli siis mainio ”välipala” paksumpien kirjojen välissä.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Diana Gabaldon: Muukalainen

Alkuperäinen teos: Outlander (1991)
Gummerus, 2013, pehmeäkantinen, 825 sivua
suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Matkantekijä 1. osa


Käännyin katsomaan uudelleen kallioseinämää. Kun sitten silmäilin eteeni avautuvaa näkymää, sydäntäni kylmäsi. En nähnyt mitään muuta kuin mäntyjen teräviä neulasia; tiheä metsä levittäytyi mustana tähtipeitteen alle. Missä Invernessin valot olivat? Cocknammon Rock oli takanani, joten Invernessin piti olla siitä lounaaseen noin kolmen mailin päässä. Näin läheltä minun olisi pitänyt sentään nähdä kaupungin valot. Jos Inverness oli olemassa.
(s. 75)

Diana Gabaldonin nimi oli minulle entuudestaan hämärästi tuttu, mutta en osannut tarkkaan sanoa, mistä hänen kirjoittamansa kirjat kertovat. Viime vuonna seurasin tv:stä Outlander -nimistä sarjaa, joka perustuu Gabaldonin kirjoihin. Ihastuin tv-sarjaan ja halusin lukea kirjat heti kuin vain suinkin mahdollista. Jotenkin kummasti lukeminen vähän venähti, mutta sainpahan luettua kirjasarjan ensimmäisen osan nyt, kun tv-sarjan toisen tuotantokauden jaksojen esittäminen on vasta aluillaan. Täytyy ehkä ottaa tavoitteeksi lukea kirjasarjan toinen osa samaan aikaan, kun tv-sarjaa näytetään.

Kirjan tapahtumat alkavat toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta vuodesta 1945. Lähes kolmekymppinen Claire oli sairaanhoitajana sodassa, ja hänen miehensä Frank soti rintamalla. Sotavuosien aikana pariskunta tapasi toisiaan vain harvoin, joten he päättävät tutustua toisiinsa uudelleen viettämällä romanttisen loman Skotlannissa. Perillä Invernessissä historianopettajana työskentelevä Frank uppoutuu tutkimaan omaa sukuhistoriaansa sekä alueen historiaa. Erityisesti Frankia kiinnostaa hänen 1700-luvulla elänyt esi-isänsä, englantilaisen rakuunapataljoonan kapteeni Jonathan Randall, joka tunnetaan myös lisänimellä Musta Jaska.

Frankin perehtyessä historiaan Claire tutustuu nummilla kasvaviin kasveihin ja niiden käyttöön lääkinnässä. Claire ja Frank seuraavat muinaisella Graigh na Duinin kivikehällä druidien tanssia. Myöhemmin Claire palaa kehän luokse kerätäkseen kasveja. Silloin hän joutuu kosketuksiin erään kivipaaden kanssa ja matkaa ajassa 1700-luvulle. Heti ensimmäiseksi Claire kohtaa Musta Jaska Randallin, joka on käytökseltään täysin erilainen kuin Clairen lempeä aviomies. Joukko skotlantilaisia pelastaa Clairen Musta Jaskan kynsistä ja vievät hänet mukanaan MacKenzien klaanin linnaan. Tempautumisesta kokonaan toiselle aikakaudelle alkaa huikea seikkailu, jonka aikana Claire kokee vaarallisia tilanteita romantiikkaa unohtamatta.

Tv-sarjaa katsoessani pidin Clairen vahvasta ja sisukkaasta hahmosta. Odotin hahmon olevan samanlainen kirjassakin. Jouduin valitettavasti pettymään. Claire toki yrittää parhaansa mukaan selviytyä 1700-luvun olosuhteissa, ja minusta hän pärjää vallan hyvin, mutta mielestäni hahmo oli silti jotenkin vaisu. Olisin kaivannut enemmän kipakkuutta. Tarinaa kerrotaan Clairen näkökulmasta minä-muodossa. Claire havainnoi ympäristöään ja tapahtumia tarkkaan, mutta jää itse syrjään, eikä hänen persoonansa tule kunnolla esille. Ihmettelen myös Clairen suhtautumista joihinkin asioihin melkeinpä kuin olankohautuksella, esimerkiksi Frank unohtui hänen mielestään varsin nopeasti.

1700-luvulla Claire tapaa salskean skottinuorukaisen, Jamie Fraserin. Jamien hahmo hurmasi puolelleen tv-sarjassa, samoin kävi kirjan Jamien kanssa. Välillä kaikki hänen tekemisensä eivät olleet makuuni. Jamien ajatusmaailma heijastaa hänen aikakauttaan. Esimerkiksi vaimo on omaisuutta, jota voi kurittaa, jos vaimo on uhmannut miestään. Kuitenkin liikutuin siitä uskollisuudesta, jota Jamie tunsi Clairea kohtaan. Tarinan alussa he ovat toisilleen muukalaisia, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat yhteen. Vähitellen he tutustuvat toisiinsa ja oppivat tuntemaan toisensa. Jamie on valmis suojelemaan Clairea ja pelastamaan hänet toivottomasta tilanteesta, josta ei ole takeita päästä pois.

Kirjassa kuvaillaan runsaasti miljöötä. Yritän aina mahdollisimman tarkkaan kuvitella, miltä eri tarinoissa mainittavat paikat ja ympäristön, joten nautin runsaasta ympäristön kuvailusta. Tarina soljuu sujuvasti eteenpäin, mikä oli myös positiivinen seikka. Kerronta menee aivan pieniin yksityiskohtiin asti ja on siten välillä jopa jaarittelevaa. En kuitenkaan kokenut häiritseväksi sitä, että kerronnassa otetaan kaikki pienet yksityiskohdat huomioon. Kaiken kaikkiaan tarina on kaunis romanssi, mutta myös yllättävän raaka. Menneisyyden Skotlanti todella näyttää hurjat puolensa.

Huomasin etten pysty suhtautumaan aivan neutraalisti Muukalaiseen. Kirjan kohdalla kävi oikeastaan samalla tavalla kuin Sookie Stackhouse -kirjojen ja True Blood -tv-sarjan kanssa. Silloin olin nähnyt tv-sarjan ennen kirjojen lukemista, minkä takia tv-sarja tuntui oikeammalta ja paremmalta versiolta tarinasta. Myös Muukalaista lukiessa huomasin vertailevani sitä jatkuvasti tv-sarjaan, josta pidin erittäin paljon. Outlander-sarja teki niin suuren vaikutuksen, että kirja tuntui jopa hieman vaisulta siihen verrattuna. Asia saattaisi toki olla toisin, jos olisin ensin lukenut kirjan ja nähnyt sarjan vasta sen jälkeen.

Kirjasta huomaa, että kirjailija Diana Gabaldonin on täytynyt perehtyä asioihin, joista hän kirjoittaa. Tietämys Skotlannin historiasta on ihailtavan laajaa, eikä kertaakaan lukiessa tullut mieleen jostakin kohdasta, että hahmot käyttäytyisivät liian modernisti. Pidin kirjasta ja luin sitä aina kuin vain oli mahdollista. Outlander-sarjaan verrattaessa kirja ei yllä aivan samalle tasolle, mutta oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Matkantekijä-sarja:
Muukalainen (Outlander 1991)
Sudenkorento (Dragonfly in Amber 1992)
Matkantekijä (Voyager 1993)
Syysrummut (The Drums of Autumn 1996)
Tuliristi (The Fiery Cross 2001)
Lumen ja tuhkan maa (A Breath of Snow and Ashes 2005)
Luiden kaiku (An Echo in the Bone 2009)
Sydänverelläni kirjoitettu (Written in My Own Heart's Blood 2014)