Tammi, 2008, kovakantinen, 327 sivua
suomentanut Turun yliopiston suomentajaseminaari
Jos sitten puhutaan kirjailijanimestäni, vai pitäisikö ehkä sanoa nettinimestäni, otin vapauden jättää pois artikkelin la, jonka oikeastaan pitäisi edeltää nimeä. Petitestä tuli etunimeni ja Anglaisesta sukunimeni. Muutama näppäimen painallus hetken mielijohteesta, ja alter egoni oli syntynyt.
(s. 9)
Kirjan nimi, kannen vaaleanpunaiset sävyt ja etukanteen valitut sanat (Pariisissa. Rakastunut. Pulassa.) vihjasivat siihen suuntaan, että Catherine Sandersonin teos edustaisi oikein kunnon chick lit-kirjallisuutta. Ennakkoluuloni osoittautuivat lukemisen aikana vääriksi, sillä Petite Anglaise on loppujen lopuksi syvällisempi kuin kannen perusteella voisi kuvitella.
Kirja perustuu brittiläisen Catherine Sandersonin todella suosittuun blogiin. Catherine ihastui Ranskaan ja halusi muuttaa asumaan unelmiensa maahan. Alun perin hän päätyi sinne opiskelujen kautta, myöhemmin poikaystävä Sammakko ja Toukka-vauva pitivät naisen Pariisissa. Välit Sammakon kanssa ovat monien seurusteluvuosien kuluessa haalenneet, eikä parin välillä ole enää samanlaista kipinää kuin aiemmin. Muutoksen tavalliseen arkeen tuo Petite Anglaise -blogi, jonka Catherine perustaa voidakseen jakaa ajatuksiaan muiden kanssa. Blogissaan Catherine kertoo tavallisesta, mutta kiireisestä työssäkäyvän perheenäidin arjestaan. Pian Catherine on saanut jopa ystäviä bloginsa kautta, ja blogilla on lukuisia seuraajia.
Blogin kautta Catherinen elämään ilmestyy Jim in Rennes, aluksi uskollinen lukija ja kommentoija, myöhemmin myös rakastaja. Jim eli oikealta nimeltään James on Sammakon vastakohta ja samalla niin houkutteleva, ettei Catherine pysty vastustamaan miestä. Hänet ja Sammakon kun pitää yhdessä enää heidän yhteinen tyttärensä. Tuttavuus Jamesin kanssa johtaa suhteeseen, jota blogin lukijat pääsevät seuraamaan ja kommentoimaan. Osa kommentoijista on Catherinen puolella, kun taas osa tuomitsee jyrkästi uuden suhteen.
Hämmästelin useampaan kertaan, kuinka rohkeasti Catherine jakoi tietoa omasta elämästään ja läheisistään. Joistakin hyvin henkilökohtaisista asioista hän kirjoitti ensin blogiinsa ja vasta sen jälkeen kertoi lähipiirilleen. Samaa olen pohdiskellut, kun olen joskus lukenut lifestyle-blogeja, joissa omasta elämästä paljastetaan huomattavasti enemmän kuin kirjablogeissa. En pystyisi, enkä edes haluaisi kirjoittaa yhtä paljastavaa blogia. Kirjablogi, johon kirjoitan mietteitäni lukemistani kirjoista vieläpä nimimerkin takaa, riittää aivan hyvin. Petite Anglaisen myötä tuli toki selväksi, ettei blogiin päädy aivan kaikkea, mitä oikeassa elämässä tapahtuu. Kirjoittajat valitsevat ne hetket, jotkat haluavat jakaa lukijoiden kanssa.
Kirjassa tuli mielenkiintoisesti ilmi, miten blogipersoona ja arkiminä voivat erota toisistaan. Catherine kertoo rehellisesti elämästään, mutta hänen blogipersoonansa Petite Anglaise on hauskempi, nokkelampi ja räväkämpi versio hänestä. Blogiin päätyvät tekstit eivät ole tavallaan ole arki-Catherinen kirjoittamia, vaan Petite Anglaisen. Havainto saa Catherinen itsensäkin miettimään tavallisen elämän ja blogin suhdetta. Esimerkiksi bloggaajatapaamisissa hän pelkää, että toiset pettyvät hänen arkiminäänsä, koska hän ei ole arjessa Petite Anglaise. Catherine pohtii myös sitä, pitäisikö hänen muuttua arjessakin bloggaajapersoonakseen.
Petite Anglaise oli lukukokemuksena kaukana yltiömäisestä chick litistä, jota hieman pelkäsin ennen kirjan avaamista. Kirja antoi ajattelemisen aihetta juurikin siinä, mitä kaikkea blogissa ja netissä ylipäätänsä kannattaa paljastaa niin omasta kuin läheistensä elämästä. Kovin syvällistä lukemista ei kuitenkaan ole luvassa. Näin kesäaikaan kirja oli mukavan kevyttä luettavaa arjen vastapainoksi. Jostain syystä unohdin jatkuvasti, ettei tarina kerro fiktiivisistä henkilöistä, vaan aivan oikeista ihmisistä.
Kirjan kansilehden mukaan Catherine sai potkut töistään ja vei jutun käräjille. Oikeusjutun suuren näkyvyyden vuoksi hänen bloginsa sai vielä entistä enemmän lukijoita. Catherine ei enää kirjoita blogia, mutta häneltä on ilmestynyt toinen kirja nimeltään French Kissing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti