J. K. Rowling: Huispaus kautta aikojen

Alkuperäinen teos: Quidditch Through the Ages (2001)
Tammi, 2001, pehmeäkantinen, 55 sivua
suomentanut Jaana Kapari-Jatta


Rauniolinnu Sipisin teoksesta nauttivat kaikki ne, jotka harrastavat huispausta joko pelaajina tai katselijoina tai ovat monipuolisesti kiinnostuneita velhouden historiasta. Siinä missä me olemme kehittäneet huispauspelin, se on myös kehittänyt meitä: huispaus yhdistää noitia ja velhoja eri elämänaloilta ja suo meille yhteisiä riemun, voiton ja (Kadlein Kanuunoiden kannattajille) epätoivon hetkiä.
(esipuhe)

Osallistun Huispaus kautta aikojen -kirjalla Hyllytontun höpinöitä -blogista liikkeelle lähteneeseen Okklumeus-lukuhaasteeseen. Kirjan kirjoittajaksi on merkitty käännöksessä Rauniolinnu Sipis (Kennilworthy Whisp) ja suomentajaksi Kurvaa Aka.

Kuten jo nimestä voi päätellä, kirja kertoo kaiken oleellisen Harry Potter -sarjan velhomaailman suosituimmasta urheilulajista, huispauksesta. Pienessä kirjassa valotetaan huispauksen syntyä ja sitä, kuinka laji kehittyi sellaiseksi, miten sitä nykyään pelataan. Historian lisäksi tutuksi tulevat pelin säännöt, erilaiset luudanvarsien mallit ja temput, joilla voi harhauttaa vastustajaa. Kirjassa esitellään brittiläisiä ja irlantilaisia huispausjoukkueita. Näiden lisäksi kirjassa annetaan katsaus huispauksen tilanteeseen maailmanlaajuisesti esittelemällä joitakin joukkueita eri maanosista.

Huispaus kautta aikojen on mukava oheistuote täydentämään Potter-kirjasarjaa. Kerronnan ote on tietokirjamainen ja lajista kerrotaan niin perusteellisesti, että se melkein rupesi tuntumaan aivan oikealta urheilulta. Mitään maailmaa mullistavaa lukukokemusta kirja ei kuitenkaan tarjonnut. Potter-kirjat kannattaa olla luettuna ennen tämän kirjan lukemista, koska muuten aihe voi jäädä hämäräksi. Pidin siitä, että kirjan alussa on lista sarjan hahmoista, jotka ovat lainanneet kirjan Tylypahkan kirjastosta. Listasta löytyi monta tuttua nimeä. Yllätyin hieman siitä, kuinka ohkainen kirja todellisuudessa on, luin sen nopeasti yhdessä päivässä. Kirja oli siis mainio ”välipala” paksumpien kirjojen välissä.