keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Nora Roberts: Jumalten tanssi

Alkuperäinen teos: Dance of the Gods (2006)
Gummerus, 2008, kovakantinen, sivumäärä 329


- Linna on ollut paikoillaan yli tuhatkaksisataa vuotta, Larkin kertoi hänelle. - Se rakennettiin jumalien määräyksestä tälle paikalle, jyrkänteelle, joka tunnetaan nimellä Rioga. Kuninkaallinen. Kaikki, jotka ovat hallinneet Geallia sen jälkeen, ovat tehneet sen tältä paikalta.
(s. 194)



Kuuden piiri valmistautuu sotaan vampyyrikuningatar Lilithiä vastaan. Lilith on asettunut vampyyriarmeijoineen nykypäivän Irlantiin. Liittolaisenaan kuningattarella on ikivanha velho Midir, joka on valmis tekemään kaikkensa miellyttääkseen Lilithiä. Hoytin ja Glennan voimien avulla piirin jäsenet yrittävät pelastaa vampyyrien nappaamia vankeja. Myös Larkinin kyvystä muuttaa muotoaan on hyötyä, kun he yrittävät saada selville Lilithin sotasuunnitelmia. Seuraava haaste kuuden piirille on siirtyä nykyajasta Gealliin, tarujen maahan, jossa viimeinen taistelu ihmiskunnan kohtalosta käydään. Blair toivoo, että he ehtisivät ennen Lilithin joukkoja matkaan, mutta aikaa ei ole hukattavaksi ja samaan aikaan Blairin ja Larkinin tunteet heräävät ratkaisevalla hetkellä.

Tällä kertaa pääosassa ovat Blair ja Larkin. Nuori nainen vampyyrinmetsästäjänä (tuo mieleen Buffy vampyyrintappajan) ja Geallin satumaailmasta kotoisin oleva muodonmuuttaja kuulostavat lupaavilta ja mielenkiintoisilta hahmoilta. Hyvää on myös se, että kummaltakin hahmolta löytyy luonnetta. Esimerkiksi Blair on oman itsensä herra (tai ehkä pitäisi sanoa rouva), joka osaa pitää huolen itsestään ja jonka nenille ei niin vain hypitä. Larkin sitten puolestaan on melkoisen rento. Itse asiassa aluksi sain hahmosta sen käsityksen, että hän kuuluisi siihen ihmistyyppiin, joka ei osaa suhtautua mihinkään vakavasti, mutta tämä käsitys meni aika nopeasti ohitse tätä toista osaa lukiessa. Itse olen kuitenkin enemmän kiinnostuneempi sarjan yliluonnollisemmista hahmoista, tarkoittaen ensimmäisen osan Glenna & Hoyt -paria noitavoimineen sekä vampyyri-Ciania, joka saa oman vuoronsa olla päähenkilönä sitten viimeisessä osassa. Senpä takia Blair ja Larkin jäivät kuuden porukasta kaikkein eteisemmiksi minulle.

Viimeinen ja samalla koko ihmiskunnan kohtalon ratkaiseva taistelu on alkanut ja Kuuden piiri valmistautuu siirtymään Moiran ja Larkinin kotiseudulle Gealliin, jossa tuo taistelu on määrä käydä. Kivikehä Jumalten tanssin kautta seurue pääsee lopulta Gealliin, joka on nykyaikaan tottuneille Glennalle ja Blairille kuin toinen maailma. Taistelua on käsitelty ja nostettu esiin sen verran paljon, etten oikein tiedä, mitä siltä pitäisi odottaa. No, ainakin seurue valmistautuu tässä osassa taisteluun entistä tarmokkaammin ja saa jo kokea, mitä on luvassa. Tykkäsin erityisesti siitä, että nykyajasta siirryttiin vielä mystisempään paikkaan, jota osa piirin jäsenistä piti taruna. Se luo taistelulle aika korkeat odotukset, kun ratkaistaakseen maailman kohtalon täytyykin käydä itse taistelu keskiaikaisessa tarumaailmassa. Hahmojen historiaa saadaan myös lisää selville, tietysti päähenkilöparin eli Blairin ja Larkinin, mutta myös Moiran, joka on itse asiassa tuleva Geallin hallitsija.

Jumalten tanssi jatkaa samaa linjaa kuin avausosa. Oli muutamia tylsähköjä kohtia, mutta yleisesti tämä on viihdyttävyydessä samalla tasolla kuin ensimmäinenkin osa. Vaikka Blair ja Larkin eivät suosikkihahmojani olekaan, niin oli mielenkiintoista seurata heidän väliensä kehitystä. Romantiikkaa tässä ei ole unohdettu, vaikkakaan pääparin luonteet eivät ihan sovellu niin siirappiseen menoon kuin ensimmäisessä osassa paikoitellen oli.

Ei hän toivonut kuolemaa. Ei todellakaan. Mutta hänessä oli pieni salainen kolkka, joka oli väsynyt, hirvittävän väsynyt olemaan yksin, olemaan se mikä hän oli, ja siihen että se mikä hän oli saneli sen, että hän joutuisi olemaan yksin.
(s. 69)

Kuuden piiri-sarja:
Morriganin risti (Morrigan's Cross) 2007
Jumalten tanssi (Dance of the Gods) 2008
Hiljaisuuden laakso (Valley of silence) 2008

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti