En tiedä, mikä sai minut vierailemaan kirjaston lastenosaston tuntumassa tutkimassa nuorten kirjoja pitkästä aikaa. Samalla käynnillä eksyin vielä ohimennessäni mangahyllylle, jonka koen täysin vieraaksi alueeksi. Tuo "eksyminen" johti kuitenkin erääseen löytöön, jota olen tässä pitkin syksyä aina silloin tällöin lainannut luettavakseni, nimittäin japanilaisen Kaoru Morin Emma-mangaan, joka kertoo viktoriaanisen(!) ajan Lontoosta.
Wikipediasta kurkin sen verran tietoa, että nämä seitsemän syksyn aikana lukemaani osaa ovat varsinainen Emma-sarja. Myöhemmin sarjaan ilmestyi kuitenkin vielä kolme lisäosaa, jotka kertovat Emma-sarjan sivuhenkilöistä.
Viktoriaaninen Lontoo – aika jolloin Viiltäjä-Jack piti ihmisiä kauhun vallassa, luokkatietoisuus oli huipussaan ja pienintäkin poikkeamaa ankarista käyttäytymissäännöistä paheksuttiin. Tässä miljöö romanttiselle rakkaustarinalle, josta on kotimaassaan Japanissa tullut menestys.
1. osa: William on varakkaan Jounsen kauppiasperheen vanhin poika, jonka harteita vastuu painaa. Viehättävä palvelustyttö Emma herättää hänessä ennen kokemattoman vahvoja tunteita. Emma kuitenkin tietää heti, että heidän suhteensa on mahdoton...
2. osa: Emman ympärillä kuohuu. Suhde Williamin kanssa edistyy, mutta saa sitten kolean lopun. Onko kaikki ohi?
3. osa: Emma lähtee Lontoosta ja löytää uuden työpaikan saksalaisen Möldersin perheen luota. Vakavoitunut William alkaa kantaa kauppiasperheen pojalle lankeavaa vastuuta. Luokkarajojen erottamat nuoret eivät kuitenkaan pysty unohtamaan toisiaan...
4. osa: Emma seuraa rouva Möldersin mukana Lontooseen, jossa hän ja rouva Trollope osallistuvat seurapiirijuhliin. Kuinka käy Emma-paran, kun hän yllättäen törmääkin Williamiin ja tämän kihlattuun Eleanoriin?
5. osa: Yllättävän jälleennäkemisen jälkeen Emma ja William ovat yhä varmempia tunteistaan. Möldersien talossa pannaan merkille, että Lontoon-matkan jälkeen Emma alkaa saada salaperäisiä kirjeitä.
6. osa: Emmaan rakastunut William haluaa purkaa kihlauksensa Eleanorin kanssa. Hän kerää rohkeutensa ja menee tapaamaan varakreivi Campbellia. Tämä päättää kuitenkin ryhtyä julmiin toimiin estääkseen Williamin aikeet...
7. osa: Emman äkillisen katoamisen jälkeen William jäljittää hänet Amerikkaan asti. Seuraa paluu Englantiin, jossa Emman ja Williamin tarina lipuu kauan odotettuun ja ansaittuun loppuunsa.
Minulla ei oikeastaan ollut mitään kunnon käsitystä mangasta ennen tämän sarjan lukemista, eikä oikein vieläkään. Sellainen mielikuva minulla tosin oli etukäteen, että ainakin joissain sarjoissa hahmot on piirretty "ylisöpöiksi", esimerkiksi tytöillä on aina vähän liian isot bambisilmät ja ehkä muutenkin tuollaista söpöyden korostamista. Koska historia kiinnostaa ja erityisesti vielä viktoriaaninen aikakausi sekä tietysti Lontoo, niin olihan tämä ihan viihdyttävää lukemista ja kuvat olivat hienosti piirrettyjä. Vähän kummeksuin sitä, että minkähänlaista jälkeä on luvassa, kun viktoriaaninen Lontoo laitetaan mangan miljööksi, mutta ei siitä mitään valittamista ole näin jälkikäteen. Lukusuunta vaati aluksi hiukan totuttelemista, mangaa luetaan länsimaalaisittain ajateltuna takakannesta etukanteen, mutta sain ideasta kiinni jo ennen ensimmäisen osan puoliväliä, että ei se sen pahemmin häirinnyt lukukokemusta.
Kiitos mielenkiintoisen kirjasarjan esiinnostamisesta! En ole juuri magnasta perustanut, mutta viktoriaaninen magnasarjakuva saa kyllä kiinnostuksen nousemaan! Kuvat näyttävät upeilta.
VastaaPoistaKiitos viestistäsi! En itsekään oikein tiennyt, mitä pitäisi ajatella, kun viktoriaaninen mangasarja osui silmiini hyllystä, mutta todellakin sarja oli kiinnostava.
PoistaKiitokset minultakin suosittelusta! Manga kirjahylly kirjastossa on minullekin ollut ennestään tuntematon, mutta viktoriaaninen Lontoo kyllä kiinnostaa! Lainasin ensimmäisen osan ja luku suunnassa on vähän totuttelemista, mutta muuten vaikuttaa mielenkiintoiselta uudelta tuttavuudelta :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Mukavaa, että löysit postaukseni perusteella uutta mieleistä luettavaa.
PoistaLukusuunta tosiaan vaatii aluksi tottumista, mutta tarina imaisee pian mukanaan, niin ei siihen enää tule kiinnittäneeksi huomiota.