Kirjava, 2012, pehmeäkantinen, 494 sivua + liitteet
suomentanut Satu Hlinovsky
Kun Sansa aukaisi jälleen silmänsä, hän oli polvillaan. Hän ei muistanut kaatuneensa. Hänestä tuntui, että taivas oli vaaleamman harmaa. Sarastus, hän ajatteli. Uusi päivä. Jälleen uusi päivä. Hän ikävöi vanhoja aikoja. Rukoili niitä. Mutta ketä hän saattoi rukoilla? Hän tiesi, että puutarha oli aikoinaan tarkoitettu jumalmetsäksi, mutta maaperä oli liian laihaa ja kivistä, että lumopuu olisi saatu juurtumaan tänne. Jumalmetsä ilman jumalia, tyhjä kuten minäkin.
(s. 470)
Vanha susi on poissa, nuori on mennyt etelään pelaamaan valtaistuinpeliä, ja jäljellä on vain aaveita.
Miekkamyrsky jatkaa kertomusta Seitsemän kuningaskunnan kohtalon hetkistä. Muurin takana valtavat ihmisjoukot ovat liikkeellä kannoillaan uhka, jollaista etelässä ei osata enää edes kuvitella. Toisaalla lohikäärmeiden äiti, maanpaossa oleva Daenerys Myrskysyntyinen, hakee omaa rooliaan kuningattarena jonka tehtävä on vallata synnyinmaansa takaisin.
Kaiken keskipisteessä on kuninkaiden koitoksen pirstoma Westerosin valtakunta. Sota on jättänyt jälkensä myös sen asukkaisiin, eivätkä monet haavoista koskaan parane. Aatelissukujen välienselvittely jatkuu, ja uusia liittoja solmitaan yhtä nopeasti kuin vanhoja särjetään. ”Olen oppinut, ettei rakkaus ole aina viisas. Se voi johtaa meidät mielettömiin tekoihin, mutta me seuraamme sydäntämme… minne se sitten ikinä meidät viekin.”
On kulunut reilusti yli vuosi siitä, kun bloggasin Miekkamyrskyn ensimmäisestä niteestä. Toinen nide on ollut jatkuvasti työn alla ja luinkin sitä hyvin hitaaseen tahtiin aina silloin, kun sattui huvittamaan. Game of Thronesin takia tiesin jo etukäteen, kuinka kirja tulisi loppumaan. Tämä varmaankin söi suurinta lukuinnostustani. Toisaalta myös kirjan paksuus vaikutti paljolti asiaan. Kun opiskelujen parissa riittää tehtävää, ei ehdi lukea niin paljon kuin ennen, eikä paksu kirja, jota joutuisi jättämään kaiken aikaa kesken, houkuttele.
Tällä kertaa se ei haitannut, että olin taas ehtinyt unohtaa, mihin edellisessä osassa oli jääty. Ilmeisesti pitkä tauko niteiden lukemisen välillä teki vain hyvää. Edellisen niteen kohdalla kirjoitin siitä, miten hahmojen ja tapahtumien paljous aiheuttaa ähkyä ja vaikeuttaa juonen mukana pysymistä. Jos Miekkamyrskyn ensimmäisen niteen aikana tapahtuikin jotain, niin tämän toisen niteen kohdalla alkaakin sitten tapahtua ja kunnolla. Kirjailijalle tuttuun ominaiseen tyyliin kuka tahansa hahmoista voi kohdata loppunsa, milloin tahansa. Hahmoja kuolee ja osan kohtalo jää epäselväksi, kuinka heille kävi. Tavallaan on hyvä, ettei kirjailija arkaile hahmojen kohtaloissa, mutta toisaalta myös se, että jatkuvasti joku menettää henkensä, alkaa turruttaa.
Kirjailija ei ole tähänkään asti säästellyt väkivaltaa, mitä esiintyy erityisesti Miekkamyrskyn aikana. Kirjan nimi kuvaa oleellisesti sisältöä. Oletan aika monen olevan jo selvillä kirjan sisällöstä, joten paljastan hiukan parin hahmon kohtaloa. Ensinnäkin Robb Stark ei kuulunut missään vaiheessa suosikkihahmoihini, mutta voi ei, se tapa, jolla hahmoa kohdeltiin kuoleman jälkeen. Lukemisen jälkeen tunsin ällötystä ja jouduin ihan muistuttamaan itseäni, että kyseessä on fiktiivinen hahmo, eikä sellaista oikeasti tapahdu. (Tai ainakaan toivottavasti kenellekään ei käy niin.) Hyvältä ei näytä myöskään lady Catelynin kohtalo, vaikka tässä tapauksessa voisikin päätellä, ettei hahmo kohdannut loppuaan vielä kokonaan. Toivon että Catelyn voisi palata tarinaan vielä jollain tavalla. Sen sijaan ser Vuoren kuolemaa toivoin todella, mutta pahalta näyttää, että Vuori onkin mukana tarinassa jatkossa.
Väkivallasta ja ällötyksestä huolimatta Miekkamyrskyn toisessa niteessä oli positiivisia kohtia, jotka lupailivat mielenkiintoista jatkoa eräiden hahmojen tarinoille. Bran Stark ei myöskään ole mikään suosikkini, mutta olin iloinen hahmon puolesta, kun kirja oli ohitse. Branin matka on edennyt kohti hahmon päämäärää, josta lukisi mielellään lisää heti seuraavasta kirjasta. Jos oikein muistan, niin hahmo ei taida esiintyä siinä, harmi. Suosikkini Daenerys kasvaa yhä enemmän kuningattareksi ja lohikäärmeiden äidiksi. Saa nähdä, millainen tulevaisuus häntä vielä loittaa. Sitä ennen aion pitää jälleen tauon ennen seuraavaan osaan tarttumista.
Tulen ja jään laulu -sarja
Valtaistuinpeli (A Game of Thrones)
Kuninkaiden koitos (A Clash of Kings)
Miekkamyrsky osat 1 ja 2 (A Storm of Swords)
Korppien kestit (A Feast for Crows)
Lohikäärmetanssi (A Dance with Dragons)
The Winds of Winter
A Dream of Spring
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti