perjantai 20. lokakuuta 2017

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

Alkuperäinen teos: Letters from Skye (2013)
Bazar, 2015, kovakantinen, 330 sivua
suomentanut Marja Helanen


Hyvä neiti Dunn,
En osaa sanoa, kumpi enemmän pani pääni pyörälle – se että sain kuulla
Kotkanpesästä kuuluvan “uusimpiin teoksiinne”, vai se, että ylimalkaan sain vastauksen arvostetulta runoilijalta. Teillähän pitää kiirettä runomitan tankkaamisessa tai säkenöivien synonyymien listaamisessa (loistavien, kipunoivien, häikäisevien synonyymien). Minä taas vietän aikani ryöstämällä pankkeja Jesse Jamesin joukkion sekä muiden lainsuojattomien ja lehmipaimenten seurassa.
(s. 9)

Taas on ollut hiljaisempi ajanjakso blogiin kirjoittamisen osalta. Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta -teoksen luin jo lokakuun alussa, mutta vasta nyt oli aikaa kirjoittaa mietteitä kirjasta tänne blogin puolelle.

Maaliskuu 1912. Nuori runoilija Elspeth Dunn asuu Skyen saarella Skotlannissa. Hän ei ole koskaan poistunut kotisaareltaan, koska pelkää vettä ja veneitä niin paljon, ettei lauttamatkasta mantereen puolelle tule mitään. Yllättäen Elspeth saa ihailijapostia kaukaa Amerikasta asti. Kirjeen on lähettänyt yliopistossa opiskeleva Davey Graham. Ihailijapostista alkaa Elspethin ja Daveyn pitkäaikainen kirjeenvaihto sekä ystävyys, joka kantaa jopa valtameren yli.

Kesäkuu 1940: Toisen maailmansodan aikaan Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään. Tytär ei ymmärrä äitinsä varoittavia sanoja rakkaudesta sodan aikana. Kadulle pudonnut pommi tuhoaa osan Elspethin ja Margaretin kodista. Raunioista paljastuu piilo, joka sisältää vanhoja, Sue-nimiselle naiselle suunnattuja kirjeitä. Elspeth järkyttyy tyttärensä tekemän löydön takia, ja katoaa seuraavana päivänä. Kirjeiden avulla Margaret ryhtyy selvittämään äitinsä menneisyyttä ja olinpaikkaa. Samalla hän saa tietää oman tarinansa, jota Elspeth ei ole suostunut kertomaan.

En muista, olenko koskaan aiemmin lukenut kirjaa, jonka tarina koostuu kirjeistä. Pelkistä kirjeistä koostuva kirja kuulostaa vaikealta ja jopa riskialttiilta. Äkkiseltään mieleen tulee muutama mahdollinen ongelmakohta tämänkaltaisessa romaanissa. Miten juonen eteneminen ja hahmojen välinen vuoropuhelu hoidetaan? Entä jos tarina lässähtää, koska sen kertominen kirjeiden välityksellä ei onnistu samalla tavalla kuin no, voiko sanoa normaalisti? Voivatko hahmot tavata toisensa vai onko heidän pysyttävä pelkän kirjeenvaihdon varassa?

Brockmole onnistuu mielestäni välttämään karikot. Juoni etenee yllättävän vaivattoman tuntuisesti. Elspeth ja Davey ovat tarinan aikana eri maissa, kaukana toisistaan. Yhteisen keskustelunaiheen he löytävät muun muassa kirjallisuudesta. Lopulta he tapaavat toisensa, muutamaankin otteeseen. Tapaamisten sisältö paljastuu tietenkin kirjeistä, joissa he muistelevat yhteisiä hetkiä. Kirjan välittämä rakkaustarina on haikea ja altis mahdollisille häiriötekijöille. Sota-aikaa kun eletään, mistään ei voi olla varma. Entä jos kirjeenvaihdon toinen osapuoli ei koskaan saa kirjettä? Postitettu kirje on voinut kadota, joku voi yrittää estää sen päätymisen oikean henkilön käsiin tai vastaanottajalle on voinut tapahtua jotain ikävää.

Herkän rakkaustarinan lisäksi esiin nousevat Skotlanti ja epävarma sota-aika. Elspethin kotisaarta kuvaillaan kauniilla ja koskettavilla sanoilla. Sota puolestaan näkyy kirjeiden sävyssä. Kirjeet täyttyvät syvästä huolesta toisen hyvinvoinnin ja selviämisen puolesta, toisaalta ilosta ja toivosta. Kahdessa aikatasossa liikkuvassa tarinassa on Elspethin ja Daveyn tarinan lisäksi toinenkin rakkaustarina, joka kertoo Margaretista ja Paulista. Mielestäni heidän tarinansa muistutti enemmänkin Margaretin kasvutarinaa, kun hän yrittää selvittää juuriaan.

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa jollain tavalla kiehtovalta kirjalta. Ehkä voisi lukea joskus, jos vastaan tulee, ainkain hieman vilkaista, vaikka minäkin vierastan kirjeromaanin muotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ainakin vilkaisemaan. Voihan tämä yllättää positiivisesti. :)

      Poista
  2. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  3. Thinkpad X1 Titanium [Pipedal] - TITANIAN ART
    The concept of the Concept of the Concept of the Concept of cerakote titanium the titanium water bottle Concept of the Concept of the Concept of the titanium forging Concept of the Concept of ford titanium ecosport the Concept microtouch trimmer of the Concept of the

    VastaaPoista