Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola

Alkuperäinen teos: Små citroner gula (2004)
Otava, 2007, kovakantinen, sivumäärä 350

Agnes nolostui hieman. Ruokalistojen suunnitteleminen ei ollut koskaan kuulunut hänen tehtäviinsä, se oli keittiöpäällikön ja kokkien työtä, mutta joskus hän ei voinut olla vinkkaamatta ruokalajeista. Hän oli kiinnostunut ruoasta, kokkasi usein itse ja kokeili mielellään uutta. Joskus tulos oli varsin onnistunut. Joskus vähemmän onnistunut. Itse asiassa useamman kerran hänen suunnittelemansa ruoka oli päätynyt ruokalistalle hieman muokattuna. Jossakin vaiheessa hän oli jopa harkinnut kokiksi ryhtymistä, mutta keittiötyö oli niin raskasta ja kuluttavaa, että hän oli päättänyt unohtaa sen.
(s. 79)

Agnesilla on hieno työ gourmet-ravintolan hovimestarina, kunnes hänen esimiehensä vie lähentelynsä astetta aiempaa huomattavasti pidemmälle. Etsiessään uutta työtä Agnes tapaa entisen työkaverinsa, joka on perustamassa omaa ravintolaa, eikä hänen tarvitse pohtia tältä saamaansa työtarjousta kauaa. Saadessaan mahdollisuuden vaikuttaa ravintolan sisustukseen ja ruokalistaan Agnesilla on yhtäkkiä selvä visio mielessään: Välimeren sävyjä, turkoosia, sitruunoita niin pöydillä kuin myös ikkunoissa, tomaatinpunaista, puupöydät, scampeja sahramikastikkeessa, timjamilla maustettuja lihavartaita, grillattua tonnikalaa… Ravintolamaailmassa pätevät kuitenkin omat sääntönsä, kuten Agnes ennestään tietää. Yhden yön seuralaisen, jota ei enää haluaisi muistella, saattaa löytää samasta työpaikasta kanssaan, paras ystävä voi viihtyä liian hyvin baaritiskin edessä ja kuka tahansa asiakkaista voi olla ravintolakriitikko, johon olisi tehtävä mahdollisimman hyvä vaikutus.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen tukholmalaistunut Agnes, joka työskentelee ravintola-alalla. Heti kirjan alussa Agnesin elämä muuttuu hänen saatuaan potkut. Suhderintamalla ei myöskään suju kovin kaksisesti. Pohjamutiin vajoamisen jälkeen Agnes kuitenkin kerää itsensä ja tavoittelee valoisampaa tulevaisuutta. Hahmona hän on varsin tavallinen ihminen, joka joutuu kohtaamaan niitä maija meikäläisenkin elämässä silloin tällöin vastaan tulevia kurjempia tilanteita. Hahmo on siis sopivan samaistuttava, mutta valitettavasti väritön. Enemmän mieleeni jäi Agnesin paras ystävä Lussan, joka ehtii kiinteistönvälittäjänä toimisen lomassa bilettämään vaikka koko yön aamun asti. Jos tämän hahmon itsevarmuudesta olisi edes jokunen osa siirtynyt päähenkilöön, niin Agnesille olisi saatu luonnetta kerta heitolla enemmän. Sympatiapisteet keräsivät Agnesin puutarhanhoitoon hurahtaneet vanhemmat, jotka intoilivat omista puutarha-aiheisista nettisivuista. Lukiessani tulin hyvälle tuulelle jo siitä pelkästä innostuksesta, joka heillä oli puutarhaansa kohtaan, vaikka en mikään viherpeukalo olekaan.

Tässä kirjassa tunnelma oli kohdallaan, ainakin suurimman osan ajasta. Romantiikkaa ja huumoria on mukana sopivasti. No, tietysti juoni on jokseenkin ennalta-arvattava, mutta en antanut sen häiritä omaa lukukokemustani. Ravintolan perustamisesta ja sen eteen tehtävästä työstä oli mielenkiintoista lukea. Omakohtaisten kokemuksien kautta samaistuin jossain määrin kirjan kuvaan ravintola-alan kulisseista. En ole työskennellyt ruokaravintolassa, kuten Agnes, mutta tiedän sen paineen, mikä tarjoilijoilla on, kun illasta pitäisi pystyä loihtimaan asiakkaille miellyttävä, vaikka asiat eivät aina sujuisi niin kuin olisi alunperin suunnitellut. Lisäksi Välimeren alueen keittiö sai minut innostumaan. Jos vaikka viimeinkin hankkisin sen keittokirjan, jota suunnittelin jo viime kesänä luettuani Napolilaisen naimakaupan?

Kirjan takakansi luonnehtii kirjaa sitruunankeltaiseksi piristysruiskeeksi ja sellaiseksi tämä myös osoittautui. Tapahtumiin mahtuu ikävämpiäkin asioita, mutta teos on silti hyväntuulinen. En kuitenkaan sanoisi, että tämä on siitä pahimmasta päästä aivot narikkaan -lukemista, sellaista kevyttä enemmän tai vähemmän hömppää luettavaa. Mielestäni tämä on jotakin enemmän kuin sitä kaikista hattaraisinta hömppää, vaikka mukaan mahtuu myös kliseisiä ihmissuhdepulmia. Aloitettuani lukemisen en olisi malttanut keskeyttää sitä millään. Viihdyin kirjan parissa ja yksinkertaisesti pidin siitä.