Otava, 2002, kovakantinen, 479 sivua
suomentanut Katriina Savolainen
Dina valvoi koko yön. Hän ei kuitenkaan tehnyt kuten yleensä. Ei noussut jalkeille eikä mennyt susiturkissaan huvimajaan.
Ilma oli myrkyn kyllästämä. Revontulet loimottivat taivaalla kuin vastalauseena rajuilmalle, joka pyyhki yli.
Dina makasi katosvuoteessa uutimet sivulla ja tuijotti korkeista ikkunoista ulos, kunnes niukka päivänvalo sai taivaan kalpenemaan ja kaikkoamaan äärettömän kauas.
(s. 126)
En tunne norjalaista kirjallisuutta, enkä sen puoleen maan kirjailijoita. Herbjørg Wassmon nimi tuli esille, kun googlettelin norjalaisia kirjailijoita. Dinan kirja vaikutti mielenkiintoiselta luettavalta ja ainakin sillä sopii osallistua kahteen lukuhaasteeseen, nimittäin Kirjallinen retki Pohjoismaissa ja I Spy Challenge -haasteisiin. Jälkimmäisestä sain luettua kohdan 22, Something to Read.
Dinan kirja kertoo omatahtoisen norjalaisen naisen tarinan. Päähenkilö Dina aiheuttaa lapsena oman äitinsä kuoleman. Vahingossa hän kääntää pyykkipadan kahvaa, jolloin kuuma lipeä polttaa Hjertrudin hengiltä. Vallesmannina toimiva isä lähettää tyttärensä naapuritilalle. Isä yrittää keksiä keinoa päästä tyttärestä eroon, kunnes hän lopulta naittaa tämän 16-vuoden iässä hyvälle ystävälleen. Kestikievarin omistaja vanha Jacob kuvittelee saavansa vaimon, jonka hän pystyy taltuttamaan, mutta Dinan päätä ei niin vain käännetä. Dina noudattaa ainoastaan omaa tahtoaan, eikä häntä pysty kukaan omistamaan. Lopulta Jacob väsähtää ja poistuu maanpäällisestä elämästä onnettomuuden seurauksena. Vuosia myöhemmin eräs venäläinen kiertolainen joutuu huomaamaan saman kuin Jacob: Dina tekee, mitä haluaa.
Päähenkilö Dina on hahmo, jollaista ei kovin monesti tapaa historiaan sijoittuvissa tarinoissa. Hänellä on oma tahto, jonka ylitse muut eivät kävele. Dina tekee tasan sen, mitä itse haluaa. Hän ei pelkää hoitaa asioita itse. Vahvasta tahdostaan huolimatta Dina joutuu sopeutumaan kirjan aikana joihinkin muuttuviin tekijöihin, kuten avioliittoon. Silloinkin hän ottaa ohjat tiukasti omiin käsiinsä. Isän ilmoitettua avioliitosta Dina ratsastaa itse tapaamaan tulevaa miestään ja sopimaan hänen kanssaan, kuinka liitto järjestetään. Avioliiton aikana Dina vie ja Jacob vikisee. Dina on villi, välillä lähes eläimen lailla käyttäytyvä alkukantainen nainen, joka kantaa sisällään suurta traumaa. Vahvan ulkokuoren alla piileekin herkkä sisin, johon lapsuudessa koettu äidin kuolema ja isän hylkäämäksi joutuminen ovat jättäneet syvän jäljen.
Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Norjaan. Tuona aikana Dinan kaltainen nainen aiheuttaa pienessä kylässä ja talon omanväen kesken suurta hämmennystä. Lopulta muut oppivat hyväksymään Dinan tai jos ei aivan sitä, niin he tottuvat hänen tapoihinsa. Kummallisuuksistaan huolimatta Dina osoittautuu eteväksi kestikievarin pitäjäksi. Ainakin se täytyy kyläläisten myöntää. Kirjailijan ajankuvaus pienestä paikkakunnasta vaikuttaa uskottavalta. Suurimman vaikutuksen miljöössä teki kuitenkin kaunis ja karu norjalainen luonto. Kirjailija kuvaa vuonoja ja vuoristomaisemia elävästi.
Dinan kirja on teos, jonka pitäisi tehdä lukijaan suuri vaikutus. Mielsin päähenkilön erilaisuuden, villin alkukantaisuuden ja sille tukea antavat, vaikuttavat luontokuvaukset sellaisiksi seikoiksi, joiden erityisesti pitäisi tehdä vaikutus. Syystä tai toisesta Dinan tarina ei onnistunut vaikuttamaan minua. Ehkäpä Dina oli liian villi. Tarinan lomaan pujotellut Dinan näkökulmat lähinnä hämmensivät. Lukemisen jälkeen mieleen jäi loputon vimma ja sitä seurannut pieni ahdistus.
Tämä kirja on hurja ja huikean kaunis, voimakas teos. Olen lukenut myös Wassmon Lasi maitoa, kiitos, joka sijoittuu nykyajan Norjaan ja kertoo ihmiskaupasta. Huikea sekin teos.
VastaaPoistaAivan totta, tämä on voimakas teos. Kirjan kauneus riippuu tietysti lukijan näkökulmasta. Koin aika vahvasti kirjan hurjan puolen, mikä jäi päällimmäisenä mieleen.
PoistaVoisin kokeilla jotain muuta kirjaa Wassmon tuotannosta, ehkäpä juuri mainitsemaasi teosta.
Kivaa, että vierailit blogissani. :)
VastaaPoistaTämä on tosiaan hurja kirja. Voin suositella ylikilteille ihmisille, koska omakohtaisesti aikoinaan koin tämän antava tiettyä potkua persuksille. Nyt vanhempana kyllä minuakin välillä hirvitti Dinan villiys välillä. Silti kirjassa on edelleen paljonkin vaikuttavuutta, sillä Wassmo osaa käyttää sanoja todella voimallisesti.
Se Lasi maitoa, kiitos oli hyvä, mutta todella raaka ja ahdistava kirja. Aivan eri maailmasta, kuin tämä Dinan kirja.
Kiitos kommentistasi! Sittenhän Dinan pitäisi olla juuri oikea kirja minulle. Välillä koen olevani hyvinkin ylikiltti. Täytyypä yrittää rohkaistua lukemaan Dina jonain päivänä uudestaan, jos sillä kertaa saisin toivottua potkua persauksille. :)
Poista