Villy Sørensen: Ragnarök, jumalten tuho

Alkuperäinen teos: Ragnarok, en gudefortælling (1982)
Nemo, 1998, kovakantinen, 153 sivua
suomentanut Mika Siimes



Aasamaan pyhässä lehdossa oli myös hedelmätarha, ja hedelmätarhassa kasvoi omenapuu, jonka omenoita vain jumalat saivat syödä. Omenoiden syöjät saavuttivat ikuisen terveyden ja nuoruuden -se oli jumalille sopiva ominaisuus, eivätkä he halunneet että muut, ihmiset ja vielä vähemmän jättiläiset, saisivat saman edun, silloinhan he olisivat jumalten kaltaisia.
(s. 21)

Skandinaavinen mytologia ja jumaltarustot ovat kiinnostaneet minua jo pitkään. Kaunokirjallisuuden puolella aihe on tullut tutuksi lähinnä Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita -trilogian välityksellä. Hildebrandtin jälkeen olen halunnut lukea muitakin teoksia aiheesta, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Villy Sørensenin Ragnarök, jumalten tuho löytyikin melkein kuin tilauksesta googlettelun tuloksena.

Keskellä ihmisten asuttamaa Keskimaata sijaitsi Aasamaa, josta käsin aasoiksi itseään kutsuva heimo hallitsi maailmaa. Ihmiset palvoivat heitä jumalinaan, mutta aasat eivät olleet ainoat ihmisten palvomat jumalat. Aikoinaan aasat olivat tehneet sopimuksen toisen heimon, vaanien kanssa. Keskenään riitaisten jumalten elämää häiritsivät jättiläiset, jotka oli karkotettu kauas Ulkomaahan, ja jotka halusivat entiset asuinsijansa takaisin. Jättiläisten hyökkäyksen varalta ylijumala Odin keräsi taisteluissa kuolleiden sankareiden soturijoukon Valhallaan ja kääpiösepät valmistivat jumalille voittamattomia aseita. Taistelun aika oli luvassa, kun oikeudenjumala Balder näki unta maailmanlopusta, ragnarökistä, ja uni alkoi toteutua.

Kirja esittelee eri jumalat niin aasojen kuin vaanien puolelta. Jokaisella jumalalla on jokin erityinen tehtävä, minkä jumala tai jumalatar hän on. Eräillä jumalilla on myös erityisesti juuri heille kuuluva ase tai muu tunnusomainen asia. Näistä tunnetuin on ukkosenjumala Torin Mjölner-vasara. Muita ovat muun muassa Idunin nuoruutta tuovat omenat, ylijumala Odinin pysäyttämätön keihäs ja Frein miekka, joka heiluttaa itse itseään. Kuten kirjan tarinoista käy ilmi, erityisesti Idunin omenat ja aseet olivat jumalille tärkeitä. Esimerkiksi Torin menetettyä hetkellisesti vasaransa he olivat altavastaajia jättiläisiä vastaan, mutta Torin saatua vasaransa takaisin, jumalat saattoivat taas henkäistä helpotuksesta.

Ragnarökissä Sørensen on kertonut uudelleen Eddan viikinkimytologian jännittävimmät tarinat. Teosta voisi pitää jonkinlaisena johdatuksena skandinaaviseen mytologiaan, sillä tässä todellakin on mukana vain merkittävimmät Eddan jumaltarinoista. Sørensen on kirjoittanut teoksensa proosamuotoon. Ilmeisesti hän on myös tulkinnut lähdeteosta uskollisesti sen sijaan, että olisi tehnyt omia lisäyksiä. Tarinat on kerrottu selkeästi ja ytimekkäästi niin, että oleelliset seikat käyvät ilmi. Olisin kiinnostunut tietämään, minkälaisella tyylillä tarinat on kerrottu alkuperäisessä tanskankielisessä teoksessa. Suomennoksen kirjoitustyyli on jokseenkin tylsä, minkä takia tarinoista katoaa viimeinen hohto, piste i:n päälle. Oikeastaan lukiessa tuli mieleen, että tällainen teksti on lähellä oppikirjoja, joissa selostetaan, kuinka kaikki on tapahtunut.

Kirjan takakannen perusteella Sørensen on tarkoittanut teoksensa aikuisille, mutta hänen kertomuksistaan pitävät myös lapset. Lainasin Ragnarökin kanssa samaan aikaan Anni Sumarin toimittaman Óðinnin ratsun, jossa puolestaan todetaan (sivulla 223), että Sørensenin Ragnarök on nimenomaan lapsille suunnattu. Mielestäni on vähän vaikea arvioida sitä, onko Ragnarökin kertomukset kirjoitettu lapsilukijaa ajatellen. Kirjoitustyyli kun voi olla aivan hyvin seurausta siitäkin, että lähdeteos on runomuotoinen ja runoja on ollut mahdollisesti hankala sovittaa proosatekstiksi. Lukemisen aikana en edes osannut huomioida mahdollisuutta, että teos olisikin lapsille suunnattu.

Joka tapauksessa Ragnarök oli selostavasta otteestaan huolimatta mukava tapa tutustua skandinaaviseen mytologiaan. Syvennyn aiheeseen vielä Sumarin teoksen avulla, minkä jälkeen täytyy etsiä muuta luettavaa, mahdollisesti jopa itse Edda, jota olen vältellyt runomuodon takia.

Osallistun Ragnarökillä Kirjallinen retki Pohjoissa -lukuhaasteeseen.