perjantai 28. elokuuta 2015

Neil Gaiman: Tähtisumua

Alkuperäinen teos: Stardust (1999)
Seven/Otava, 2007, pokkari, 226 sivua
suomentanut Mika Kivimäki



Kylään saapuu ani harvoin ihmisiä, jotka tietävät, mitä hakevat. Tällaiset ihmiset päästetään joskus kulkemaan muurin toiselle puolelle. Heidän silmissään on tietynlainen katse, josta ei voi erehtyä. Kyläläisten tiedon mukaan koko 20. Vuosisadan aikana muurin taakse ei ole yritetty salakuljettaa mitään – asia, josta he ovat hyvin ylpeitä.
    Vapunpäivänä, joka yhdeksäs vuosi niityllä pidetään markkinat, ja silloin vartiointia höllennetään.

(s. 9)

Pitkään lukulistallani keikkunut Tähtisumua on odottanut lukemista jo ainakin parin vuoden ajan. Teos on jäänyt taka-alalle sitä mukaa, kun olen huomannut muita mielenkiintoisia kirjoja, joiden lukeminen on ohittanut pitkään listalla roikkuneen kirjan. Kirjastossa Tähtisumua tuli sopivasti vastaan sekä kirjana että elokuvana. Kirja sai miettimään, miksi olenkaan viivyttänyt sen lukemista näinkin pitkään.

Englantilainen Muurin kylä on unelias pikkukylä maaseudulla. Kylää ympäröi muuri, jonka tarkoituksena on estää kulkijoita lähtemästä kylästä. Joka yhdeksäs vuosi järjestettävien Haltiamarkkinoiden aikana nuori Dunstan Thorn tapaa noita-akan palveluksessa olevan kauniin tytön. Lemmenyön seurauksena syntyy keijukaisnaisen ja ihmismiehen poika, Tristran Thorn, jonka seikkailusta kirja varsinaisesti kertoo. Tristran on rakastunut kylän kauneimpaan tyttöön Victoriaan, mutta tyttö ei tunne samoin häntä kohtaan. Voittaakseen Victorian sydämen itselleen Tristran lupaa hakea hänelle taivaalta pudonneen tähden. Lupauksesta alkaa Tristranin seikkailu kauas Haltiamaahan tähteä noutamaan.

Tähtisumua täyttää perinteiset fantasiakirjallisuuden elementit siinä mielessä, että kirja sisältää etsintäretken, jonka aikana sankari kasvaa henkisesti pojasta mieheksi. Kirjan alussa sankari olettaa kuuluvansa tiettyyn perheeseen ja yhteisöön, mutta tarinan aikana hänelle selviää, keitä hänen oikeat sukulaisensa ovat ja mistä hän on oikeasti peräisin. Sankarilla voi olla myös erityisiä kykyjä, jotka nousevat esiin tarinan aikana. Tarinan ainekset ovat perin pohjin kolutut ja kliseiset, mutta siitä huolimatta Tähtisumua on varsin onnistunut kirja. Kirjailija on kehittänyt puhkikuluneita aiheita omaperäisempään suuntaan. Lukijana tuntui jopa jollain tavalla turvalliselta, kun kirja sisälsi tuttuja ja turvallisia aineksia, mutta kuitenkin lopputulos oli sopivasti uudentuntuinen, eikä kliseiden toistamista.

Osa hahmoista vaati enemmän sulattelua kuin toiset. Päähenkilö Tristran on aluksi jopa ärsyttävän hölmö ja naiivi, mutta tarinan aikana hän kasvaa henkisesti. Alun hölmö poika on muuttunut kirjan loppuun mennessä jopa melko fiksuksi hahmoksi. Pidin kovasti Yvaine-tähdestä, jota kohtaan ei voinut olla tuntematta sympatiaa. Kukapa siitä ilahtuisi, kun rakastunut nuorukainen haluaa raahata sinut valittunsa luokse, etkä itse voi vaikuttaa asiaan. Yvainen hahmossa tiivistyi haikeus takaisin kaltaistensa pariin pääsemisestä ja lopulta tosiasioiden hyväksyminen koskettavalla tavalla. Muista hahmoista Tristranin rakas Victoria jäi mieleen lähinnä hieman itsekeskeisenä tyttönä. Kirjan pahikset eli Myrskynpesän prinssit ja noitakuningatar sisarineen poikkesivat tarinassa siellä täällä, mutta kukaan heistä ei noussut mitenkään yltiöpahaksi. Pikemminkin pahikset vaikuttivat harmittavilta kiusankappaleilta kuin oikeasti uhkaavilta hahmoilta.

Tähtisumua oli sijoitettu kirjaston luokittelussa nuorten aikuisten kirjojen joukkoon, mutta minua kiinnostaisi tietää, mitä kirjallisuutta alkuteos edustaa. Mielestäni kirjan pohjalta tehty elokuva oli nuorille tehty seikkailu, mutta kirjasta tulee paikoitellen väkisinkin mieleen lapsille tarkoitettu satu, vaikka kaikki tapahtumat eivät sovi lapsille. Kieli on välillä hyvinkin lapsekasta ja sadunomaista, minkä perusteella sanoisin tätä saduksi. Toisaalta kielen lapsekkuus voi tietysti johtua myös kääntäjästä.

3 kommenttia:

  1. Olen välillä harkinnut Gaimanin lukemista, mutta se on aina jäänyt. Yhtenä syynä on, että olen pitänyt sitä liian pelottavaa. Olen kuunnellut Gaimanin ja Pratchettin yhteistyön, se oli hauska ja tykkäsin kovasti. Tänään olen törmännyt Gaimaniin monessa blogissa, olisikohan se merkki, että on aika tarttua hänen tuotantoonsa.

    VastaaPoista
  2. Olen välillä harkinnut Gaimanin lukemista, mutta se on aina jäänyt. Yhtenä syynä on, että olen pitänyt sitä liian pelottavaa. Olen kuunnellut Gaimanin ja Pratchettin yhteistyön, se oli hauska ja tykkäsin kovasti. Tänään olen törmännyt Gaimaniin monessa blogissa, olisikohan se merkki, että on aika tarttua hänen tuotantoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen aloittamaan vaikka tästä Tähtisumusta! Itse asiassa muuta Gaimanin tuotantoa en tunne, mutta tarkoituksenani olisi jossain vaiheessa tutustua hänen teoksiinsa tarkemmin. Ehkäpä sitä voi pitää jonkinlaisena merkkinä, että olet törmännyt Gaimaniin monessa blogissa. :)

      Poista