WSOY, 2009, kovakantinen, sivumäärä 455
Olin kuin heitteille jäänyt kuu, jonka emäplaneetta oli tuhoutunut jossain katastrofielokuville tyypillisessä mullistuksessa, mutta joka silti kiersi yhä visusti pikku kehäänsä jäljelle jääneen tyhjyyden ympärillä, vetovoiman lakeja uhmaten.
(s. 170)
Pitäähän kirjasarja loppuun asti lukea, kun sen on kerran jo aloittanut. Päätin lukea kertauksen vuoksi kirjahyllystä löytyvän Houkutus -sarjan uudestaan, vaikka en suhtaudu mitenkään ihastuneesti kyseisen sarjan kirjoihin. Tässä toisessa osassa on kuitenkin muutama asia, jotka edelleen pitävät lukiessa mielenkiinnon yllä.
Uusikuu jatkuu siitä, mihin Houkutus jäi. Bella ja Edward ovat onnellisesti yhdessä, mutta täydellisyyttä paratiisissa varjostaa Bellan lähestyvä syntymäpäivä; hän täyttää 18-vuotta ja vanhenee, sen sijaan Edward pysyy ikuisesti 17-vuotiaana. Edwardin Alice-sisar järjestää Bellalle syntymäpäiväjuhlat, joissa Bella saa lahjapaperista haavan. Verenhimoisten vampyyrien talossa haavan saaminen on erittäin paha juttu ja tapauksen aiheuttamien seurauksien vuoksi Edward päättää, ettei hän ole hyväksi Bellalle. Koko Cullenien vampyyriperhe muuttaa pois Forksista ja Bella jää ikävöimään Edwardin perään.
Bella on ensin useamman kuukauden ajan lähes koomamaisessa tilassa kykenemättä toimimaan kunnolla. Lohdutusta Edwardin jättämään tuskaan hän saa lopulta ystävältään Jacobilta, joka asuu intiaanireservaatissa. Bellasta ja Jacobista tulee läheisiä ja Bella palautuu Jacobin seurassa takaisin omaksi itsekseen. Samalla Jacob on selvästi kehittänyt tunteita Bellaa kohtaan, mutta siinä poika-parka haaskaa vain aikaansa. Bellan päähän ei edelleenkään mahdu ketään muuta kuin Edward, vaikka tämä hylkäsikin hänet.
Bella keksii tehdä kaikenlaista holtitonta, kuten ajella moottoripyörillä tai hypätä kalliolta alas nähtyään ensin, kuinka intiaanireservaatin vanhimmat pojat tekevät niin. Holtittomuuden seurauksena hän kuulee harhoja, tarkemmin sanottuna Edwardin äänen, joka käskee lopettamaan tyhmät ja vaaralliset toilailut. Jotta Romeo ja Julia saataisiin takaisin yhteen ja kirjalle onnellinen loppu, on Bellan kalliohyppelyllä kohtalokkaat seuraukset. Edward on tulkinnut tilanteen väärin ja on nyt suuressa vaarassa, josta ainoastaan Bella pystyy hänet pelastamaan.
Jos sarjan ensimmäisessä osassa Bella olikin jo täysin ohjailtavissa, eikä omannut omaa tahtoa lainkaan, tässä kirjassa hän on ylittänyt senkin rajan ja on entistä tiukemmin Edwardin kontrolloitavissa. Sen jälkeen, kun Edward jätti Bellan, hän on täysin maassa. No, onhan se ymmärrettävää, mutta kun tytön zombiemainen tila vain jatkuu ja jatkuu loputtomiin, niin herää kysymys siitä, eikö hänellä ihan totta ole elämää ilman sitä jumalaista vampyyriaan? Vastaus: ei tietenkään ole!
Jacobin suuremman roolin myötä tässä osassa esitellään reservaatin elämää, josta paljastuu hurja salaisuus. Reservaatin pojat muuttuvat ihmissusiksi ja tietysti myös Jacobista tulee kirjan aikana ihmissusi. Jes, vihdoinkin jotain muuta kuin auringossa kimaltavia vampyyreja! Vaikka kirjan ihmissudet eivät aivan sellaisilta susilta kuulosta kuin mitä olen muun kirjallisuuden perusteella saanut ihmissusista käsityksen, tuovat ne sopivasti vaihtelua tarinaan. Susista voisin lukea enemmän kuin mitä tässä osassa kerrotaan.
Sitten siihen kirsikkaan kakun päällä... Nimittäin Italiassa hoviaan pitäviin Voltureihin, jotka ovat ikään kuin vampyyrimaailman kuninkaallisia. Hekin toki kimaltavat auringossa, eihän tässä kirjassa voi olla erityyppisiä vampyyreja, joista toisilla ei jostain syystä tuota kimallusta olisi, mutta he elävätkin maanalaisessa linnassa, jonne ei aurinko paista. Mutta vihdoinkin myös oikeita vampyyreja, siis oikein verenhimoisiakin vielä, jotka eivät juo pelkästään eläinten verta. Voltureista jaksaisin lukea paljon enemmänkin, sillä he kuulostavat erittäin mielenkiintoisilta hahmoilta.
Koska Romeo ja Julia saivat toisensa, niin tietysti sama tapahtuu myös Edwardille ja Bellalle. Kirjan loppuratkaisusta voi olla monta mieltä, mutta itse en olisi Bellan tavoin antamassa noin helposti anteeksi pojalle, joka olisi jättänyt minut tylysti metsään. Yleisesti tätä kirjaa muuten pidetään sarjan huonoimpana osana. Ensimmäisen osan jälkeen suunta ei enää paljon huonommaksi voisi mennä, joten en taida allekirjoittaa tuota mielipidettä. Sudet ja Volturit tehosivat sen verran hyvin, että niiden takia tämän osan jaksan lukea useampaan kertaan ja tietysti myös se on yksi syy, ettei Edwardia näy kuvioissa kovin paljoa.
Sarjan faneihin tämä vetoaa varmasti, muuten kirja on omiaan hömpännälkään ja sellaiseen rentoutumiseen, jossa ei niin paljon tarvitse keskittyä lukemaansa.
Houkutus-sarja
Houkutus (Twilight, 2005)
Uusikuu (New Moon, 2006)
Epäilys (Eclipse, 2007)
Aamunkoi (Breaking Dawn, 2008)
Bree Tannerin lyhyt elämä (The Short Second Life of Bree Tanner, 2010)
Houkutus: Kuvitettu opas vampyyrisaagaan (The Twilight Saga: The Official Illustrated Guide, 2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti