L. M. Montgomery: Anna ystävämme

Alkuperäinen teos: Anne of Avonlea (1909)
WSOY, 1964, kovakantinen, sivumäärä 261



Annalla oli ruusunhohteinen mielikuva siitä, mitä opettaja saa aikaan, jos hän valitsee oikeat keinot, ja hän oli juuri siirtynyt neljäkymmentä vuotta ajassa eteenpäin keskelle viehättävää näytelmää, jossa eräs kuuluisa ja etevä mies - pääministeri tai vähintäänkin korkeakoulun lehtori - kumartui syvään hänen kurttuisan kätensä yli ja vakuutti liikuttuneena, että juuri hän, opettaja, oli aikoinaan herättänyt oppilaansa uinuvan kunnianhimon ja että hänen menestyksensä pohjautui niihin hyviin opetuksiin, joita häneen oli kauan sitten istutettu Avonlean koulussa.
(s. 5-6)
Anna ystävämme on Anna-sarjan toinen osa. Innostuin lukemaan tämän heti sen jälkeen, kun olin ensin saanut Annan nuoruusvuodet luettua.

Kirjan tapahtumat ovat jatkoa siihen, mihin ensimmäinen osa päättyi. Marillan sairauden vuoksi Anna ei lähtenyt korkeakouluun vaan jäi Avonleaan ja sai kyläkoulun opettajattaren pestin itselleen. Annalla on varsin selkeä mielikuva siitä, millainen on hyvä opettaja ja millainen opettaja hän haluaa olla; liikaa kuria ei pidä käyttää, eikä Anna voisi kuvitellakaan lyövänsä lasta. Sen sijaan parempi tapa olisi johdattaa oppilaat tiedonlähteille voittamalla heidän kiintymyksensä. Annan opettajaihanne joutuu välillä koetukselle, mutta loppujen lopuksi opettajan työ sujuu aina vaan paremmin.

Oppilaiden lisäksi kasvatusta vaativat myös kaksoset Davy ja Dora, jotka Marilla ottaa huostaansa kaukaiselta sukulaiseltaan. Lapsista Dora on rauhallinen, hiljainen, kiltti ja tottelevainen - oikea enkeli siis käytökseltään. Velipoika Davy sen sijaan venyttää Marillan ja välillä myös Annan hermoja äärimmilleen keksiessään ties minkälaisia metkuja ja kolttosia. Pahanteosta Davy oppii vähitellen pois Annan kärsivällisen ymmärryksen ansiosta. Aivan kuin Annalla ei olisi jo tarpeeksi tekemistä, hän keksii vielä perustaa ystäviensä kanssa Uudistusseuran, jonka tarkoituksena on parantaa Avonlean kylämaisemaa. Omat haasteensa siinäkin hommassa on, varsinkin kun kokoontumispaikaksi tarkoitetun seuraintalon maalaaminen saa väärinkäsitysten kautta nolon lopun.

Tässä sarjan toisessa osassa Anna on jo aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori nainen. Ensimmäisestä osasta tuttua lapsuuden höpsöttelyä hänessä on kuitenkin vielä jonkin verran jäljellä. Anna on samanlainen haaveilija kuin aiemmassa osassa ja niitä tuttuja kohelluksia hänelle tapahtuu edelleen, vaikka ei tietenkään enää niin monta kertaa, sillä Anna on kasvanut ja järkevöitynyt. Suunta on selvästi eteenpäin kohti seuraavaa etappia elämäntaipaleella. Tätä osaa lukiessa huomasi eron siinä, kuinka tuohon aikaan on ilmeisesti ollut pakko aikuistua aiemmin kuin nykyään. Anna on 16-vuotias kirjan alussa ja hän opettaa lapsia kylän koulussa, vaikka on melkein lapsi vielä itsekin. Pakkohan tuollaisessa tilanteessa onkin kasvaa itse henkisesti ja olla jo aikuismaisempi.

Kirjassa on vielä mukana paljon luontokuvauksia ja ensimmäisen osan kaltaista herttaisuutta ja lämminhenkisyyttä. En kuitenkaan miellä tätä toista osaa aivan niin hyväksi kuin ensimmäinen osa oli. Tässä on jossain määrin sellaista täyteosan makua, että täytyi kirjoittaa joku osa väliin, jotta päästään taas sarjassa eteenpäin. Mukana on kuitenkin uusia mielenkiintoisia hahmoja, jotka täyttävät onneksi tuota tunnetta väliosasta. Myös Annan orastava ihastuminen oli mielenkiintoista eroa lapsuuteen, ensimmäisessä osassahan luotiin jo asetelmia Annan ja koulutoveri Gilbert Blythen välille. Tämän toisen osan aikana Annan kasvun huomasi ehkä parhaiten siitä, että Gilbert ei enää välttämättä olekaan vain hyvä toveri, tosin tätä muutosta Anna ei ole vielä valmis myöntämään, ei edes itselleen.

Anna-sarja
Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables, 1908)
Anna ystävämme (Anne of Avonlea, 1909)
Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915)
Anna opettajana (Anne of Windy Poplars, 1936)
Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams, 1917)
Annan perhe (Anne of Ingleside, 1939)
Sateenkaarinotko (Rainbow Valley, 1919)
Kotikunnaan Rilla (Rilla of Ingleside, 1921)
Annan jäähyväiset (The Blythes Are Quoted, 2009)