Anne McCaffrey: Vaarallinen tähti

Alkuperäinen teos: Dragonquest (1971)
Pernin lohikäärmeritarit osa 2,
Otava, 2000, kovakantinen, sivumäärä 432



Avaa oikein hitaasti toinen silmäsi, Canth kehotti.
F'nor totteli vastahakoisesti. Sen jälkeen hänen oli hyvin vaikea pysytellä hiljaa paikallaan. Häntä nimittäin tuijotti kullanvärinen lohikäärme, joka oli niin pieni, että oli mahtunut istahtamaan hänen paljaalle kyynärvarrelleen. Se katseli häntä uteliaana mutta myös varuillaan pikkuruisilla, vihreää tulta säkenöivillä jalokivisilmillään.
(s. 112)
Vaarallinen tähti on jatkoa Lohikäärmeen lento-kirjalle, jonka luin tässä jokin aika sitten. Lohikäärmeen lento aloitti siis Pernin lohikäärmeritareista kertovan kirjasarjan. Heti ensimmäisen osan lukemisen aikana tuli sellainen olo, että tähän sarjaan voisi tutustua paremminkin ja lainasin kirjastosta tämän toisen osan, vaikka minulla olikin vielä aiempi osa kesken. Sarjan kolmas osa on kuulemma vähän lapsekas, koska se on selvästi nuoremmille lukijoille tarkoitettu, mutta senkin ajattelin lukea jossain vaiheessa kesän aikana.

Sarjan ensimmäisen osan tapahtumista on ehtinyt kulua seitsemän kierrosta eli Pernin vuotta. Rihmasateet ovat tauonneet ja planeetan on vallannut eripurainen ilmapiiri. Valtasuhteet lohikäärmeritareiden, linnanherrojen ja tavallisten ihmisten välillä ovat muuttuneet, kun kansa ei ole enää niin riippuvainen ritareiden avusta. Tämän lisäksi lohikäärmeritarit ovat keskenään ajautuneet huonoihin väleihin ja Pernin eri lohikäärmepesät ovat asettuneet toisiaan vastaan. Punatähdeltä putoileva rihmasade alkaa yllättäen ennen aikojaan, mikä herättää planeetan asukkaissa katastrofin pelkoa. Bendenin pesän päällikkö F'lar oli laatinut aikataulun, joka perustui ikivanhoihin merkintöihin rihmasateista. Nyt yhtäkkiä aikataulu ei enää pidä lainkaan paikkaansa ja lohikäärmeritareiden täytyy jälleen olla valmiina puolustamaan planeettaansa vanhaa vihollista vastaan ja samalla toimia yhteistyössä.

Lohikäärmeen lennon naispäähenkilö Lessa on edelleen vahvasti mukana tämänkin kirjan tapahtumissa, onhan hän Bendenin lohikäärmepesän emäntä. Toiseksi tärkeäksi naishenkilöksi nousee tässä osassa Brekke, nuori neito, joka on alunperin maanviljelijän tytär ja jonka ritarit löysivät yhdellä etsintämatkallaan lohikäärmekuningattaren emäntäehdokkaaksi. Brekkellä on oma lohikäärmekuningatar Wirenth, joka kasvaa tämän kirjan aikana poikasiästä aikuisuuteen. Ensimmäistä osaa lukiessani pidin Lessan vahvaa luonnetta välillä ärsyttävänä, mutta nyt tämän toisen osan aikana päädyin siihen tulokseen, että hahmo on hyvä juuri sellaisena kuin on. Hän ja Brekke nimittäin eroavat kuin yö ja päivä luonteiltaan. Ensimmäinen käsitys Brekkestä oli, että hän olisi hieman sellainen tyypillinen neito pulassa -hahmo, mutta hänestäkin ilmenee vahvempi puoli.

Samoin ensimmäisessä osassa olleet veljekset F'lar ja F'nor ovat vauhdissa myös tässä kirjassa. Heistä vanhempi eli F'lar on arvostetussa asemassa Bendenin lohikäärmepesän päällikkönä ja F'nor toimittaa pesän alipäällikön virkaa. Linnanherrojen keskuudessa pesän päällikkö pääsääntöisesti nauttii suosiota ja juuri F'larin odotetaan ratkaisevan, kuinka perniläiset jälleen kerran selviävät Punatähdeltä putoilevista rihmoista. Jos ensimmäinen osa olikin enemmän vanhemman veljeksen kirja, niin tässä osassa F'norin hahmo saa lisää tilaa itselleen. Hahmon merkitys kasvaa, eikä F'nor ole enää pelkästään F'larin varjoon tämän apulaiseksi vaan hänellä on itsenäisiä tavoitteita ja päämääriä.

Vaarallinen tähti eroaa sarjan ensimmäisestä osasta siinä, että nyt juoneen on lisätty enemmän valtapeliä ja juonittelua. Lohikäärmeritareiden rivien rakoillessa he saavat huomata, että myös joku omaan joukkoon kuuluva voi terrorisoida perniläisten yhteiseksi hyväksi tehtyjä suunnitelmia. Ylipäätänsä oman valta-aseman kasvattaminen kiinnostaa useampia, niin ritareita kuin myös linnanherroja. Romantiikkaa on mukana myös, vaikka nyt sitä ei olekaan aivan siinä määrin kuin ensimmäisessä osassa.

Enemmän tässä kirjassa ehdottomasti tapahtuu kaikenlaista verrattuna sarjan aloittavaan osaan. Rihmataisteluita on tietysti jälleen mukana, mutta sen lisäksi etsitään ratkaisuja Pernin tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin ja siihen, miten rihmoista pääsisi lopullisesti eroon. Mukaan mahtuu vielä erästä ikivanhaa perinnettä muuttava mullistus, joka valitettavasti ei ehdi tapahtua, siitä olisi totisesti ollut mielenkiintoista lukea. Positiivinen lukukokemus, vaikka en täysin sulanutkaan kirjalle.