WSOY, 2010, kovakantinen, 239 sivua
suomentanut Irmeli Ruuska
Vastahakoisesti vedin saappaat jalkaan ja tälläydyin kaikkiin vaatteisiin mitä minulla oli. Kuu paistoi korkealla; erotin hopeisessa valossa hohtavat vuorenhuiput.
Ulkona pihalla tuoksui ihanalta. Sen jälkeen kun olin hengittänyt Kabulin yllä leijuvaa pölyä ja miljoonien öljykamiinoiden katkua, tämä tuntui puhtaimmalta, raikkaimmalta tuoksulta, mitä voi kuvitella. Kuulin vain oman kiivaan hengitykseni ja saappaiden narskeen jäisellä pihalla.
(s. 161)
Valitsin Matka kuvien taakse -kirjan oikeastaan alun perin luettavaksi sen takia, että saisin tästä yhden luetun kirjan Italialainen ateria eli pasto italiano -lukuhaasteeseen. Haasteen sääntöjen mukaan luettavien kirjojen lähtökielen on oltava italia, joten teos ei sopinutkaan haasteeseen. Jokin siinä kuitenkin veti puoleensa ja päätin lukea sen. Onneksi kävi näin, sillä muuten olisin menettänyt hienon lukukokemuksen.
Italialaisesta Maria Galantesta tuli yhden lehtikuvan ansiosta tunnettu valokuvaaja. Kantaaottavan kuuluisan kuvan jälkeen hän keskittyi kuvaamaan herkkuja ruokalehtiin. Yllättäen Maria saa agentiltaan Pierreltä työtarjouksen, jonka mukaan hänen pitäisi lähteä Afganistaniin kuvaamaan pakkoavioliittojen takia itsemurhaa yrittäneitä tyttöjä. Epäröinnin jälkeen Maria suostuu. Mukaansa hän saa toimittaja Imo Glassin, joka on räväkkä ja itsetietoinen, mutta myös pätevä työssään. Ennen matkaa Marian täytyy osallistua kurssille, jossa hän oppii niksit Aftaganistanissa selviytymiseen, mutta valmistaako edes selviytymiskurssi siihen, mitä perillä tulee vastaan?
Perillä Marian ja Imon apurina toimii paikallinen Hanif, televisiotoimittaja, joka kuljettaa naisia paikasta toiseen. Matkan varrella tutuksi tulee maan epävakaa tilanne. Haastattelumatkalla sotilaat pakottavat heidät ulos autosta, mutta onneksi kyse ei ole sieppauksesta, vaan valvonnasta vakoojien varalle. Vielä edellisenä päivänä pystyssä ollut palatsi tuhoutuu pommi-iskussa. Samassa paikassa Mariakin vieraili, mutta enää palatsia ei ole. Kamaluuksien keskellä Afganistan onnistuu näyttämään myös toisen puolen itsestään.
En ole ennen lukenut kirjaa, joka kertoisi Afganistanista. Voin silti hyvin kuvitella, että Afganistanista kertovia kirjoja saattaa leimata se, että maa näyttäytyy niissä aikalailla samanlaisena, sodan runtelemana ja epätoivoisena. Naiset jäävät syrjään ja mieluummin peittävät kasvonsa kuin puhuvat länsimaalaisille. Miehet sen sijaan ovat aktiivisempia toimijoita ja ottavat enemmän kontaktia. Kirjassa oli vastaavaa sisältöä, mutta onneksi tässä oli myös paljon muuta. Tarina ei kertonut ainoastaan kahdesta länsimaalaisesta naisesta vieraassa maassa, vieraan kulttuurin parissa, vaan mukaan punoutui paikallisten kanta asioihin.
Matka kuvien taakse herätti paljon ajatuksia lukemisen aikana. Onko niin, että länsimaisessa mediassa maalataan kuvaa vain tietynlaisesta Afganistanista, jossa naisia alistetaan ja ihmisiä kuolee jatkuvasti? Tuetaanko täällä kuvaa, jonka mukaan maahan voi liittää ainoastaan negatiivisia asioita? Asioilla on usein monta puolta. Heimopäällikkö Malikin ajatuksia tulkin välittämänä: "Malik sanoo, että länsimaalaisten mielestä heidän kulttuurinsa on korkeammalla tasolla kuin meidän – – ". Lukiessa tuli mieleen, että ylenkatsotaanko täällä maata, jota koettelee sota? Maasta löytyy toki myös paljon parannettavaa. "Vai omasta halustaan. Mistä ihmeen omasta halusta?" hän [Imo] sanoi hetken kuluttua. "Miten nainen voi päättää mitään omasta halustaan, jos hän oppii jo pienestä pitäen, että kasvojen paljastaminen on rikos? Jos vanhemmat, opettajat ja muu yhteisö iskostavat tytön mieleen, että hänen ruumiinsa on vain himoa herättävä lihamöykky?"
Kirja teki vaikutuksen sulavan soljuvalla kerronalla, mikä houkutteli jatkamaan lukemista, vaikka oikeastaan kirja olisi pitänyt laskea jo käsistä. Lukukokemuksena Matka kuvien taakse oli miellyttävä. Kun ottaa huomioon miljöön, tarina voisi olla paljon rankempi, mutta Marciano kertoo kauniin ja ajatuksia herättelevän tarinan talvisesta Afganistanista henkilöineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti