Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi, 2012, pokkari, 572 sivua


Hän näki aivan kuin olisi lentänyt taivaalla pääskysen lailla ja tuossa linnun hahmossaan katsonut alas ja ymmärtänyt silti ihmisen mielellä kaiken tapahtuvan. Hän oli pääsky ja hän oli Eira. Yhtenä hetkenä lapsi ja lintu kurottivat kohti alhaalla ohi vilistävää maastoa ja katsoivat samojen silmien kautta.
(s. 51)

Näkijän tytär oli ollut lukulistallani jo pitkään ennen kuin nappasin kirjan mukaani kirjastosta. Muissa kirjablogeissa tätä on verrattu Kaari Utrion tuotantoon. En ole lukenut hänen kirjojaan, mutta olettavasti se ei yhtään haittaa. Ehkäpä enemmänkin päinvastoin, minulla ei ollut ketään kirjailijaa tai kirjaa mielessä, johon olisin verrannut tätä. Lukukokemus koostui puhtaasti niistä ajatuksista, joita Näkijän tytär herätti, eikä niin että olisin lukiessa jatkuvasti verrannut tätä johonkin toiseen kirjaan.

Teinperin kartanon tytär Margareeta Stark raiskataan naisen ollessa haukastamassa. Seurauksena syntyy Eira, punahiuksinen tytär, joka on perinyt näkijän ja parantajan kyvyt tuntemattomalta isältään. Margareetan kuoltua synnytyksessä tyttö jää isoisänsä Teinperin isännän Ulf Starkin ja Katri -nimisen piian hoiviin. Äitipuoli Ursula piittaa tytöstä vain sen verran, että on huolestunut oman poikansa Rikhardin perijänasemasta.

Neidoksi varttunut Eira lähetetään Hämeeseen Lauttian kartanoon kasvatiksi. Kartano kuuluu Ilvesten suvulle, joka omaa myös kykyjä ennenäkyihin. Kartanon emäntä Talvikki onkin varma, että Eiran isä olisi Ilves ja sitä kautta tyttö olisi sukua Ilveksille. Talvikin opastuksessa Eira opettelee hallitsemaan ja hyödyntämään näkyjään ja parantamaan sairaita. Lauttiassa hänen kykyihinsä ei suhtauduta pahasti, toisin kuin kotona Teinperissä. Vaikka elämä Lauttiassa onkin auvoista, niin haaveilee Eira silti palaavansa vielä kotiin kasvinveljensä Rikhardin kanssa. Yhtäkkiä mikään ei ole enää entisellään, sillä Lauttian perijästä, Elofista kaavaillaan Eiralle miestä. Samaan aikaan Hämeessä talonpojat suunnittelevat kapinaa kirkkoa vastaan ja kirkko puolestaan haluaa raivata tieltään talonpoikien pakanallisen muinaisuskon.

En oikein osaa sanoa, mitä mieltä olen kirjan päähenkilöstä, Eirasta. Toisaalta olin todella tyytyväinen, kun huomasin, ettei hahmo ollut mikään kliseisen tyypillinen neito pulassa, joka odottaa pelastavaa ritariaan. Sellainen päähenkilö olisi aivan liian helppo toteuttaa historiallisessa miljöössä. Pidin siitä, että Eira pystyy itsenäisiin ratkaisuihin, eikä ole täysin muiden pompotettavissa. Toisaalta taas hahmossa oli piirteitä, jotka ärsyttivät. Vaikka Eira onkin äpärä, niin hän on silti korkeassa asemassa. Voisi hyvin kuvitella, että hänen asemassaan olevaan naiseen kohdistuisi tietynlaisia normeja, kuinka tulisi käyttäytyä ja etenkin, kuinka paljon saa temppuilla vastaan. Eiran itsepäisyys vaikutti joissakin kohdissa tarkoitukselliselta ärsyttämiseltä ja ylipäätänsä siltä, että hän halusi olla mahdollisimman hankala.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1200-luvun Varsinais-Suomeen ja Hämeeseen. Tarinassa on mukana myös aivan oikeita ihmisiä, kuten Birger-jaarli ja piispa Tuomas. Kirjailija on selvästi tehnyt taustatyönsä hyvin, sillä kirjan maailma vaikuttaa uskottavalta ja kirjan aikana tuodaan useaan kertaan esille ajankohdalle tyypillisiä tapoja. Joku voisi pitää tätä historiallisen tiedon tuputtamisena tai ähkynä, mutta itse pidin kirjan tyylistä. Vaikka historiasta ja historiallisista kirjoista pidänkin, niin keskiajasta en ole kovin hyvin perillä. Sen takia olikin mukavaa, että lukiessa sai jatkuvasti tietoa ajan tavoista. Tietomäärää oli paljon, mutta onneksi tietoa ei tuputettu.

Eiran ennenäyt ja muut maagiset elementit olivat kirjan parasta antia. Sen lisäksi koin pakanallisen muinaisuskon ja kristinuskon yhteentörmäyksen kiehtovana. Esimerkiksi Eiran elämään kumpikin usko liittyy tiiviisti, mutta hän pystyy sujuvasti tasapainoittelemaan niiden välillä. Toisin on muiden hahmojen laita, joista osa ei suhtaudu toiseen uskoon aivan yhtä suopeasti. Erityistä kiitosta voisin antaa kirjan loppuun kootusta sanastosta ja kirjailijan jälkipuheesta, jossa hän selventää kirjan maailman taustoja. Olisin kuitenkin toivonut kirjalle toisenlaista loppua, tosin kirjan lopetus onnistui yllättämään ja oli sen takia sangen osuva lopetus.