Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso

Karisto, 2012, kovakantinen, 263 sivua
Kuparisaari 2


Tällaista ihmisjoukkoa ei ollut nähty edes Romanin hautajaisissa, vaikka jokaisen khalkkidin oli ollut ankaran rangaistuksen uhalla pakko osallistua niihin. Jos Radko olisi saanut päättää, hän olisi pidättänyt kadulle tulleet ihmiset ja sulkenut heidät kaivoksiin pohtimaan tekosiaan. Paitsi että Amaya oli typerässä jalomielisyydessään ja uudistusinnossaan lopettanut kaivosten käyttämisen rangaistusleireinä.
(s. 19-20)

Pidin Kuparisaari-trilogian aloitusosaa, Tähystäjäneitoa, hyvänä keinona tutustua kotimaiseen nuorten fantasiakirjallisuuteen. Pahimpaan tenttirysään kaipasin vastapainoksi jotakin melko nopeasti luettavaa kirjaa. Mieleeni tuli sitten Tähystäjäneito ja päätin lainata sen jatko-osan.

Trilogian avausosassa Amaya joutui jäämään ankealle Khalkoksen saarelle Khalkoksen ja Sarmatian hovien tekemän sopimuksen takia. Tyttö oli ensin tyrmistynyt sopimuksesta, joka kahlitsi hänet Khalkokselle loppuelämän ajaksi. Korkean puolison alkaessa tytön mieli on ehtinyt muuttua positiivisempaan suuntaan. Amaya on naimisissa Khalkoksen hallitsijan, Suuren isän Samuilin kanssa, ja he ovat saamassa lapsen. Samuil on mieleltään lapsenomainen, eikä kykene hallitsemaan, joten todellisuudessa saarta hallitsevat Amaya ja neuvonantaja Miroslav Kostov. Khalkoksen kansa rakastaa lempeää hallitsijaansa, Amaya Suurta, kuten he häntä nimittävät. Amaya on tehnyt saarella paljon uudistuksia, joilla hän on saanut kansan puolelleen, mutta sen sijaan Lilyana ja Samuilin pikkuveli Radko kihisevät kiukusta.

Pidin jo ensimmäistä osaa lukiessa hahmoja onnistuneina. Onneksi Korkea puoliso jatkaa samalla linjalla. Amaya on selvästi aikuistunut, kun vertaa siihen, millainen hän oli avausosassa. Tytöstä on kuoriutunut hyvä ja oikeudenmukainen hallitsija, joka oikeasti välittää kansansa hyvinvoinnista. Neuvonantaja Miroslav jäi tässä osassa jossain määrin sivuhahmoksi, vaikka hänelläkin on merkittävä rooli kirjan tapahtumissa. Ainakin Miroslav on päässyt jatkamaan työtä rakastamiensa kirjojen parissa. Matroona Krasimira pistäytyi lyhyellä visiitillä tarinassa, mutta muuten Amayan ja matroonan tiet näyttäisivät eronneen. Tässä osassa muiden kannalta pahat hahmot Lilyana ja Khalkoksen Toinen poika Radko saivat entistä enemmän tilaa itselleen, mikä on hyvä asia. On mielenkiintoista lukea kahden eri puolen edustajien ajatuksista ja motiiveista.

Trilogian avausosassa kiinnitettiin useaan kertaan huomiota siihen, kuinka erilaiset valtiot vauras Sarmatia ja rutiköyhä Khalkos ovat. Siinä missä Sarmatiassa kaikki tuntui olevan ylellistä, Khalkokselle kansa näki nälkää ja vain hovi sai nauttia ylellisyydestä. Uusien tuulien puhallettua Khalkoksen tavallisen kansan elämä on ruvennut muuttumaan. Amayan aikaansaamien muutosten ansiosta hirvittävät rangaistukset, kuten pakkotyöhön kaivokseen joutuminen, ovat historiaa. Entistä suuremmalla osalla kansalaisista on nyt mahdollista kouluttautua. Aikaisemmin se oli vain poikien oikeus, mutta Amayan ansiosta tytöille on perustettu omia kouluja. Uudistukset koskevat myös valtioiden välisiä suhteita, sillä enää Khalkos ei tyydy entiseen alistettuun ja hyödynnettyyn asemaan.

Tarina sortuu valitettavasti yhteen nuorten kirjoille aika usein ominaiseen piirteeseen. Kirjan juoni etenee todella nopeassa tahdissa, jopa kliseisen epäuskottavasti. Toinen poika Radko matkaa valtiovierailulle ja tapaa matkallaan Amayan pikkusiskon Snezanan. Nuoret ihastuvat toisiinsa ja mitä tästä seuraa? Epäuskottavan nopeasti Snezana seuraa Radkoa Khalkokselle. On jotenkin vaikea uskoa, että hovietiketin mukaan kasvatettu tyttö yhtäkkiä lyöttäytyy tuntemattoman nuorukaisen matkaan.

Korkeassa puolisossa valtapeli ja hovijuonittelut nousevat uudelle tasolle, mikä oli oikein nautittavaa luettavaa. Ehkäpä eniten voisin antaa kiitosta juuri juonitteluista, jotka toivat säröjä muuten rauhalliseen hovielämään.

Kuparisaari-trilogia
Tähystäjäneito, 2011
Korkea puoliso, 2012
Kapinallinen, 2013