P. C. Cast & Kristin Cast: Salattu

Alkuperäinen teos: Hidden. A House of Night Novel (2013)
Yön talo osa 10, Otava, 2014, kovakantinen, 379 sivua
suomentanut Inka Parpola


Sylvia alkoi jälleen hyräillä saatuaan savutustikun valmiiksi. Vasta kun hän oli saanut maarianlännenheinän ja laventelin punottua, hän tajusi, ettö hänen hyräilemänsä laulu oli muuttunut kehtolaulusta aivan erilaiseksi sävelmäksi: "Laulu naiselle, joka oli urhea sodassa". Vaikka Sylvia istui edelleen, hänen jalkansa olivat alkaneet naputtaa vahvaa rytmiä hänen nousevan ja laskevan äänensä tahdissa.
(s. 225)

Kylläpä aika on vierähtänyt Yön talon parissa! Olen ehtinyt sarjan peräti kymmenenteen osaan asti, vaikka aina välillä on käynyt mielessä, että pitäisi lopettaa sarjan lukeminen. Tämän osan jälkeen luvassa on sopivasti taukoa Yön talosta, sillä sarjan seuraava osa ilmestyy Suomessa vasta syksyllä.

Entinen ylipapitar Neferet on paljastanut todellisen luontonsa vampyyrien Neuvostolle, eikä häntä enää pidättele mikään. Zoey sai sikäli haluamansa, että nyt kaikki tietävät Neferetin siirtyneen pahuuden puolelle. Tytöllä ja hänen ystäväjoukollaan ei kuitenkaan ole mahdollisuutta levätä, sillä Neferet jatkaa kaaoksen aiheuttamista. Kaikki saa alkunsa koulun talleilla syttyvästä tuhoisasta tulipalosta, minkä seurauksena nörttijengi saa huomata, että ihmiset (tai tässä tapauksessa vampyyritulokkaat) muuttuvat, ja heille pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Sama pätee myös toisinpäin, sillä eräs Zoeyn läheinen ystävä on ottanut lopullisen askeleen pahojen puolelle. Hämmennystä aiheuttaa myös Neferetin luoma ase, salaperäinen Aurox, jota kaikki pitävät pahana. Zoey on kuitenkin varma, että pojassa on toinenkin puoli, minkä hänen näkijänkivensä osoittaa lopulta oikeaksi.

Edellisen osan tapaan ratsastuksenopettaja Lenobialla oli tässäkin osassa entistä suurempi rooli. Kirjan aikana paljastettiin lisää asioita hänen menneisyydestään. Olen alusta asti pitänyt Lenobian hahmosta, joten hänen surullisen historiansa käsitteleminen oli tervetullutta vaihtelua nörttijengin ainaisten ongelmien keskelle. Onneksi Lenobia näyttäisi saavan onnellisen lopun. Kuten Lenobialla, myös vampyyrien ylimmän neuvoston edustajalla, Thanatoksella oli suurempi rooli kirjassa. Thanatos on ottanut Yön talon ylipapittaren paikan. Hänen hahmonsa tuo sopivasti järkevyyttä Neferetin maailmanvalloituksen estämiseen, ettei se homma ole ainoastaan teinijengin harteilla.

Kuten edellisen osan kohdalla arvelin, Zoeykin on lopulta hoksannut, että hänen rakas Heathinsa majailee Auroxin sisällä. Zoeyn soturi Stark ei tietenkään tästä havainnosta riemastu, mutta mitäs Zoey soturinsa tunteista välittää. Onneksi Zoey ja Aurox -kuvio ei ainakaan vielä ehtinyt palata samanlaiseksi usean pojan pyörittämiseksi samaan aikaan, kuin millaista meno oli aikaisemmissa osissa. Saa nähdä, mitä viimeiset osat tuovat tullessaan, mutta minun puolestani Zoey voisi pysyä vain yhden pojan kanssa.

Jollain tavalla Salattu oli aika tylsä, vaikka tässä tapahtuikin kaikenlaista. Neferetin pahuus selvisi, yksi tulokas loikkasi lopullisesti pahojen puolelle, toinen muuttui pahasta hyväksi, Zoey sai tietää totuuden Auroxista. En osaa sanoa, oliko kyseessä teinikieli vai mikä, mutta kirja ei tehnyt vaikutusta. Jopa Afrodite, jota kohtaan tunnen jonkinlaista sympatiaa, oli suorastaan ärsyttävä. Sentään mukana oli Zoeyn isoäidin intiaaniperinteitä, jotka tuovat mielenkiintoa.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)