Yön talo osa 11, Otava, 2015, kovakantinen, 346 sivua
suomentanut Inka Parpola
Kalona kurotti kättään ottaakseen uuden tikarin, ja hänen kätensä hipaisi haurasta lasiauringonkukkaa. Kukka oli kristallimaljakossa, johon oli kaiverrettu puolikuuta kämmenillään kannattelevan Nyksin kuva. Liike sai maljakon keinahtamaan, niin että se menetti tasapainonsa, kaatui kumoon ja putosi kohti kivilattiaa.
Valopallo, kirkas kuin nouseva aurinko, räjähti toimistossa. Aika pysähtyi. Maljakko ja kukka keskeyttivät putoamisensa ja jäivät leijumaan aivan armottoman kivilattian ylle.
(s. 97-98)
Yön talo -sarja on edennyt toiseksi viimeiseen osaansa. Olen monen monta kertaa miettinyt, miksi luen tätä sarjaa ja sarjan seuraamisen keskeyttäminenkin on käynyt monesti mielessä. Nyt tässä vaiheessa sinnikkyys tuntuu melkeinpä hienolta. Jäljellä on enää yksi kirja, ja sen jälkeen sarja on ohitse.
Tähän mennessä jopa vampyyrien Neuvostolle on käynyt selväksi, että entinen ylipapitar Neferet on siirtynyt pahuuden puolelle. Edellisen osan loppupuoliskon tapahtumien vuoksi Neferet on hyvin heikossa kunnossa, mutta hautoo siitä huolimatta kostoa Zoeylle ja tämän läheisille. Paikalliset nunnat järjestävät Yön talon kanssa yhteistyössä tapahtuman, jonka tarkoituksena on tukea katukissoja. Tapahtuma päättyy tragediaan, kun Neferet saapuu paikalle. Ensin Zoey ystävineen näkee valtavia hämähäkkejä, seuraavaksi kehää langetettaessa sattuu onnettomuus ja lopulta koulun sisäänkäynnin luota löytyy kuolleen mieheen ruumis. Ihmiset syyttävät kaikkia vampyyreita, jopa Yön talon koululaisia, ikävistä tapahtumista. Tulsassa vallitsee pian kaaos ja juuri kun papitar Zoeyta tarvittaisiin, alkaa hän itse käyttäytyä omituisesti.
Paljastettu oli monin tavoin Neferetin kirja. Hahmon pahuus on tullut ilmi jo aikaisemmissa osissa. Tässä osassa nähdään Neferet heikoimmillaan piileskelemässä uhraamansa ketun kolossa, jossa hän kerää mahtiaan takaisin. Pimeys ei ole jättänyt entistä ylipapitarta, vaikka aluksi saattoi vaikuttaakin vähän siltä. Kirjan aikana pedattiin asetelmia viimeistä osaa ja Neferetin tavoitteita varten sekä paljastettiin tietoja hahmon historiasta. Hän uskoo olevansa jumalatar, tsi sgili, joka tulee hallitsemaan koko maailmaa kuolemattomana olentona. Samalla kertaa Neferet haluaa kostaa Zoeylle sen, että tyttö on laittanut kapuloita näihin maailmanvalloitussuunnitelmiin.
Salatussa Zoey sai tietää, että hänen entinen poikaystävänsä Heathin sielu on Aurox -nimisen pojan sisällä. Tiedon varmistuessa Zoeylle toivoin, ettei sarjassa palattaisi edellisistä osista tuttuun kuvioon, jossa Zoey pyörittää montaa poikaa samaan aikaan. Valitettavasti tässä osassa oli hieman viitteitä siitä, ettei Zoey pysty vastustamaan Auroxia. Poikaystävä Stark käyttäytyy mustasukkaisesti, mikä ärsyttää Zoeya, mutta eipä hän mieti voisiko Starkin käytökseen olla jokin syy. Todella toivon, että viimeinen osa keskittyisi ainoastaan maailman pelastamiseen, eikä Zoeyn poikakuvioihin.
Paljastettu petasi asetelmia valmiiksi viimeistä osaa varten. Vastakkainasettelu ihmisten ja vampyyrien välillä nousi näkyvämpään rooliin. Tulsan Yön talo joutui puolustelemaan toimintaansa kaiken kritiikin edessä. Kirja osasi yllättää muutamallakin eri tavalla. En osannut odottaa niin julmia rangaistuksia kuin mitä eräät tulokkaat joutuivat kokemaan tekojensa takia, olkoonkin että heidän tekonsa olivat pahoja. Samoin tässä vihjattiin orastavasta ihastumisesta, joka ainakin tuli ihan puun takaa. Saapa nähdä, mitä viimeinen osa tuo tullessaan.
Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti