Gummerus, 2005, pokkari, 352 sivua
suomentanut Tarmo Haarala
Hän katsoi taas Bronwynia, joka sai juuri yhdeltä naiselta palasen juustoa. Nämä ihmiset olivat hänen alustalaisiaan, mutta hän kohteli heitä kuin perheenjäseniä. Stephen ei osannut kuvitella kenenkään tuntemansa ladyn edes koskettavan maaorjaa, saati halaavan sellaista. He puhuttelivatkin häntä Bronwyniksi eikä lady Bronwyniksi, kuten olisi kuulunut.
(s. 105)
En ole varma, pitäisikö hieman hävetä sitä, että ahmin Ylämaa-sarjan toisen osan vain muutamassa päivässä. Laitetaan stressin piikkiin, tällainen hömppä vie sopivasti ajatuksia muualle. :D
Ylämaan taika -kirja kertoo ensimmäisestä osasta tutun Montgomeryn veljessarjan toisiksi vanhimmasta veljestä. Stephen Montgomery joutuu kuninkaan määräyksen takia naimisiin skotlantilaisen perijättären kanssa, joka on vieläpä klaaninsa päällikkö. Stephenillä on aluksi vain ennakkoluuloja tulevaa vaimoaan kohtaan, eihän nainen voi huolehtia klaanista, joten puolison täytyy olla vähintäänkin ruma ja muistuttaa miestä ulkoisesti. Yllätys ei voisi olla suurempi, kun Stephen kohtaa vaimonsa. Bronwyn on kaunein nainen, jonka hän on koskaan nähnyt.
Ensimmäisen osan tapaan myös tässä osassa riittää välienselvittelyä ja eripuraa pääparin välillä. Bronwyn on ylpeä skotti, joka vihaa Englantia ja kaikkia englantilaisia. Voimakastahtoisen luonteensa turvin nainen on tottunut huolehtimaan klaanistaan ja elämään itsenäisesti. Pienestä pitäen hän on ratsastanut ja liikkunut klaanin miesten seurassa. Stephenillä on perinteisempi käsitys miehen ja naisen asemasta. Avioliitto Bronwynin kanssa tarkoittaa hänelle muuttoa vieraisiin olosuhteisiin. Skotlannin Ylämailla riittää paljon kummasteltavaa Englannin puolella kasvaneelle soturille. Ensin Stephenin on ymmärrettävä, että hänen täytyy itsensä muuttua, eikä sen sijaan ryhtyä muuttamaan muita. Tätäkin paria odottaa lopulta onnellinen loppu.
Tässä osassa oli kaipaamaani Skotlantia! Bronwynin klaanin koti ei ole mikään hienohelmainen pytinki, vaan enemmänkin reteä ja jopa karunoloinen paikka. Stephenin ihmetellessä uuden asuinpaikkansa oloja lukijallekin valkeni yhtä ja toista Ylämaista. Kirjailija on ilmeisesti tehnyt taustatyötä huolella, ainakin jo esipuheessa selitettiin, miksei kirjassa kertaakaan mainita kilttiä. Sitä ei vielä ollut ennen 1700-lukua. Englantilaiseen verrattuna poikkeavan vaatetuksen lisäksi kirjassa valotettiin muun muassa vieraanvaraisuutta, mutta myös veristä vihanpitoa ja kaunaa kilpailevien klaanien välillä.
Ehkäpä parhaiten kirjan teemaa kuvailisi sana ylpeys. Kumpikin päähenkilö on liian ylpeä muuttamaan omia tapojaan, mistä seuraa eripuraa ja mielipahaa. Ensimmäisessä osassa en jaksanut miespäähenkilöä, mutta tällä kertaa enemmän risoi naispäähenkilö Bronwyn. Välillä hahmo tuntui lapselliselta kiukuttelijalta. Miljöön lisäksi kirjassa vetosi uskollinen koira. Toisaalta kyseiselle koiralle kävi hyvin köpelösti yhdessä kohtauksessa, mutta kuitenkin se oli hengissä vielä myöhemmin. Tämä oli ehkä vähän epäuskottavaa, mutta en ala siitä tuon enempää nurisemaan.
Ylämaa-sarja
Ylämaan lupaus
Ylämaan taika
Ylämaan laulu
Ylämaan enkeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti