sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Anni Sumari: Óðinnin ratsu - Skandinaaviset jumaltarut

Like, 2007, kovakantinen, 223 sivua
toimittanut ja suomentanut Anni Sumari


”Pyydän, pyhät ja korkeat heimot, Heimdallurin ylemmät ja alemmat pojat, kuunnelkaa. Valföður, Kaatuneiden Isä, tahtosi mukaan lausun muinaiset laulut, ensimmäiset, jotka muistan”, näkijätär lausui.
(s. 23)

Mahti on tulossa, ylhäältä voima, joka ohjaa kaikkea.
Nyt lähestyy lentäen pimeyden tumma lohikäärme, välkehtien nousee Niðafjöllin tummasta vuoresta Níðhöggur, joka kantaa ruumiita höyhentensä alla. Nyt palaa näkijätär maankamaralle, näky häviää.

(s. 30)

Lainasin Anni Sumarin suomentaman ja toimittaman Óðinnin ratsun kirjastosta syksyllä samaan aikaan Villy Sørensenin Ragnarök, jumalten tuho
-teoksen kanssa. Sørensenin kirja tuli luettua jo syksyllä, mutta jotenkin tämä Óðinnin ratsu jäi odottamaan vuoroaan aina vaan pidempään. Kiitos pitkien lainausaikojen ja tarpeeksi monen kappaleen kirjasta, saatoin uusia lainaa.

Óðinnin ratsun sisältö on pitkälti samanlainen kuin Ragnarök, jumalten tuhon. Sørensenin teos sisältää skandinaavisen mytologian jännittävimmät ja merkittävimmät tarinat. Óðinnin ratsussa kerrotaan kaikki skandinaavisen mytologian tarinat. Takakannen mukaan kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka sisältää aivan kaikki jumaltarinat. Kirjan lähteenä on käytetty useita eri teoksia, mutta teksti on hyvin yhtenäistä, vaikka kerronnan tyyli vaihteleekin tarinasta riippuen. Jokaisen luvun loppuun on koottu tekstiin liittyviä selvennyksiä. Esimerkiksi eräs selvennys on lyhyt selitys Thórin ja Hrungnir-jättiläisen välisestä taistelusta. Tämä helpotti lukemista, kun välillä saattoi tarkistaa, mistä on kyse.

Kirja alkaa johdannolla, jossa selitetään skandinaavisen mytologian maailmaa. Selitys alkaa mytologioiden yhdeksällä maailmalla ja niiden tärkeillä paikoilla. Esimerkiksi aasojen asuttaman Goðheimurin pyhin paikka oli maailmanpuun, saarni Yggdrasillin juurella sijaitseva Urðurin kaivo. Sen luona oleilivat kohtalottaret Urður (mennyt), Verðandi (nykyisyys) ja Skuld (tuleva). Seuraavaksi siirrytään maailmojen asukkaisiin. On jättiläisiä, haltijoita, kääpiöitä, ensimmäiset olennot sekä tietysti jumalhahmot, joista tarkimmin esitellään Freyja, Oðinn ja Loki. Johdannossa kerrotaan myös aasojen ja vaanien välisestä sodasta sekä lopun alusta, Ragnarökistä ja pitkästä kuolemaa tuottavasta Fimbul-talvesta.

Kirjan lopussa kääntäjältä -osiossa Sumari kertoo kattavasti käyttämistään lähteistä sekä mainitsee vähän muistakin kääntämiseen liittyvistä asioista, kuten nimien translitteroinnista. Aivan ensimmäiseksi hän nimeää kirjan tavoitteen: tutustuttaa lukija skandinaaviseen tarustoon, joka on jäänyt suomalaisille kenties tuntemattomammaksi kuin antiikin Kreikan jumaltarut. Osio oli mielenkiintoista luettavaa, siitä selvisi esimerkiksi se, miksi skandinaavisten jumaltarujen kääntäminen on vaikeaa. Proosa-Edda on nykymaailman näkökulmasta kerronnallisesti riittämätön, mutta juuri se on monien myyttien ainoa olemassa oleva lähde. Proosa-Eddan ja runo-Eddan välinen tyylillinen ero on niin suuri, että kääntäessä on käytettävä paljon vapauksia, jotta mytologian tyyli olisi yhtenäinen.

Sørensenin teoksen pohjalta aika moni tarina oli vielä hyvin muistissa, mutta kaikkea ei tietysti voi muistaa ja olihan tässä kirjassa enemmän tarinoita. Itse jumaltarutkin alkoivat näkijättären ennustuksella, jota ei muistaakseni ollut Sørensenin kirjassa. Óðinnin ratsu oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja kattava kirja, joka antoi hyvän perehdytyksen skandinaaviseen mytologiaan.

2 kommenttia:

  1. Blogissani olisi sinulle haaste. :)
    http://mustemaailmani.blogspot.fi/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Vastaan piakkoin. :)

      Poista