Jude Deveraux: Ylämaan lupaus

Alkuperäinen teos: The Velvet Promise (1981)
Gummerus, 2005, pokkari, 431 sivua
suomentanut Tarmo Haarala


Oli yhä varhainen aamu, kun Judith lähti palvelustyttöjensä saattelemana puuportaita toisen kerroksen isoon juhlasaliin. Lattialla oli tuoreita vihvilöitä, gobeliinit oli otettu varastosta ja pantu riippumaan ja ovelta huoneen takaseinustalle johti paksu ruusun- ja liljanterälehtipolku. Niillä hän kävelisi kirkosta palattuaan - naimisissa olevana naisena.
(s. 48)

Seurasin viime vuonna YLEn näyttämää Outlander-sarjaa, joka pohjautuu Diana Gabaldonin kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Sarjan jälkeen kaipasin Skotlantiin sijoittuvaa historiallista romantiikkaa, mutta itse Gabaldonin teosta en uskaltanut ruveta lukemaan sivumäärän takia. Tilalle löytyi Jude Deveraux’n Ylämaa-sarja, jonka pariin pääsin vasta tämän vuoden puolella.

Neliosainen Ylämaa-sarja kertoo Montgomeryn veljeksistä ja heidän romansseistaan. Ensimmäisessä osassa pääosassa on veljeksistä vanhin, Gavin Montgomery, joka avioituu Judith Revedounen kanssa. Avioliitto ei ala hyvissä merkeissä, sillä Gavin haikailee edelleen rakastajattarensa Alicen perään, joka naitetaan toiselle ja Gavinia huomattavasti varakkaammalle miehelle. Gavin valitsee puolisokseen Judithin melkeinpä kostoksi Alicelle, ja avioliiton myötä Montgomeryn suvulle siirtyvät laajat Revedounen maat ovat kiva bonus. Judithille totuus miehen rakastajasta valkenee jo hääpäivänä, jolloin hän vannoo, ettei koskaan anna rakkauttaan miehelleen.

Kirja on pitkälti Gavinin ja Judithin välien selvittelyä siitä, rakastavatko he toisiaan vai eivät. Judithille on pienestä pitäen tehty selväksi, ettei miehiin voi luottaa, joten nainen ei odota ruusuista tulevaisuutta miehensä kanssa. Gavin puolestaan osoittautuu Judithin kaikkien pelkojen mukaiseksi. Hän kohtelee vaimoaan välinpitämättömästi ja jaksaa muistuttaa siitä, miten nainen on vain miehensä omaisuutta. Lisäksi mies jatkaa tapaamisia rakastajattarensa kanssa, mikä ei tietysti ole vaimon mieleen. Kuitenkin sängyssä riittää intohimoa ja kipinöintiä, vaikka liitto muuten vaikuttaakin kylmältä. Koska kyseessä on hömppäkirja, on loppuratkaisukin jo heti alusta alkaen selvillä. Jotenkin sitä tuon kaiken ollako toisiinsa rakastunut pari vai eikö olla -teatterin jälkeen pariskunta saa onnellisen loppunsa.

Olen aikaisemmin lukenut Deveraux’lta Villiorkidea -nimisen kirjan, joka ei tehnyt hyvää vaikutusta. Ylämaan lupauksen jälkeen olen edelleen sitä mieltä, etten ole saanut kirjailijan tuotannosta oikein hyvää mielikuvaa. Ehkä minulla oli liikaa odotuksia kirjan suhteen. Toisaalta ainoa odotukseni oli Skotlanti miljöönä. Jos tämän kirjan piti sijoittua Skotlantiin, niin sellaista ei kyllä tapahdu. Ainoa Skotlantiin viittaava asia on maininta Montgomeryn veljessarjan toisiksi vanhimman pojan tulevasta avioliitosta skotlantilaisen naisen kanssa. Sarjan toinen kirja muuten kertoo heistä, joten siinä pitäisi olla Skotlantia luvassa.

Jäin miettimään sitä, minkälainen kirja on englanniksi. En tiedä, onko vika suomennoksessa vai koko kirjassa, mutta paikoitellen teksti oli todella tahmeaa ja tönkköä. Kielellisesti mielenkiintoista on toki se, että hömppäkirjallisuudessa toistuu tiettyjä ilmauksia, joita käytetään seksikohtausten yhteydessä. Ylämaan lupauksessa Gavin ja Judith näkivät hyvin, hyvin monta kertaa tähtisadetta, muuta vastaavaa tähtiin viittaavaa ja räjähdyksiä. Samanlaisia ilmauksia olen bongannut Nora Robertsin suomennetuista teoksista.

Ylämaa-sarja
Ylämaan lupaus
Ylämaan taika
Ylämaan laulu
Ylämaan enkeli