Karisto, 2014, kovakantinen, 443 sivua
suomentanut Auli Hurme-Keränen
Hän ei ollut pirteä ja vihreä minttu eikä harmiton persilja, ei edes vaatimaton mutta sievä kehäkukka. Axel oli osoittanut sen hänelle, tiivistänyt sen, mitä hän oli miettinyt. Hän oli hyvä, käytännöllinen ja hiukan multainen.
Hän oli lanttu.
(s. 15)
Simona Ahrnstedtin ensimmäinen kirja Unelmia ja yllätyksiä jäi positiivisesti mieleen viihdyttävänä romanssina, vaikka tarinan historialliseen kontekstiin olisi voinut paneutua enemmän. Ahrnstedtin seuraava suomennettu teos, Sitoumuksia, tuli vastaan kirjastossa, enkä pystynyt vastustamaan sitä. Tarina sijoittuu eri aikaan kuin ensimmäinen teos, mutta ennakko-oletukseni oli, että tarina on yhtä viihteellinen.
Ruotsin kuninkaan uskollinen ritari Markus Järv on majoittunut sotajoukkoineen Itägöötanmaalle. Markus lähettää nuoren sotilaan, Philippen, hakemaan itselleen naisseuraa viihdykkeeksi lähimmästä kylästä. Philippe viipyy pitkään pois leiristä, mutta palaa lopulta takaisin väärä nainen mukanaan. Iliana Henrikintytär on seudun mahtavan suurtilallisen tytär, joka oli kylpemässä lammessa valmistautuakseen kihlajaisjuhliinsa. Markus tajuaa välittömästi, ettei hänen eteensä tuotua tyttöä voi käyttää viihdykkeenä. Hän lähtee palauttamaan ainoastaan pelkkään viittaan kääriytynyttä Ilianaa takaisin tämän kotiin, mutta Ilianan maine on jo mennyttä.
Ilianan saapuminen kotiin ritarin seurassa on tietysti skandaali, jota hänen perheensä ei halua. Perheen miespuoliset jäsenet tekevät selväksi, mitä mieltä ovat moisesta. Viime hetkellä apuun säntää kuningas Maunu Eerikinpoika, joka ryhtyy selvittämään väkivaltaiseksi paisunutta tilannetta. Rangaistakseen Markusta kuningas päättää, että Markuksen on pakko ottaa Iliana vaimokseen sekä maksaa tytön perheelle korvauksia. Markuksen mielestä vaimo on vain välttämätön paha, jonka voi jättää yksin kotiin sillä välin, kun hän itse kiertää sotimassa. Iliana puolestaan menisi vaikka luostariin välttääkseen karkean ritarin vaimoksi joutumisen.
Naispäähenkilö Iliana herätti sympatiani puolelleen. Aluksi olin jopa yllättynyt, ettei häntä kuvailtu henkeäsalpaavaksi kaunottareksi, mikä olisi ollut kovin tyypillistä genren huomioon ottaen. Ehdottomasti pidin siitä, että Iliana oli tavallisemman oloinen tyttö. Markus Järv herätti paikoitellen huvittuneisuutta. Mies oli kuin mistäkin hahmokatalogista otettu kovin karski ja juro ritari, jonka miehisyyttä korostettiin. Lopuksi tämä niin kovaluonteinen ritari tietysti pehmentyy naisen vaikutuksesta. Markus oli aikamoinen yleistys siitä, millaisia mieshahmoja historiallisessa viihdekirjallisuudessa on. Tästä huolimatta pidin Ilianan ja Markuksen tahtojen taistosta, kun he selvittelivät välejään.
Unelmia ja yllätyksiä -kirjan tapaan tarinassa on mukana hahmoja, jotka juonittelevat ja yrittävät laittaa kapuloita päähenkilöiden rattaisiin. Kiinnostava vaihdos kirjailijan ensimmäiseen kirjaan verrattuna oli se, että tällä kertaa juonittelujen kohteeksi joutui miespuolinen hahmo, jonka menneisyyteen juonittelu liittyi. Sivuhahmoja kirjassa riitti, osa on mukana koko tarinan matkan ajan, osa vilahtaa jossain kohdassa nopeasti ohitse, eikä palaa enää myöhemmillä sivuilla. Hahmoja myös riitti aivan jokaiseen säätyluokkaan, oli aatelisia kuninkaan juhlissa, sotilaita sekä tavallista, köyhää kansaa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1300-luvun Ruotsiin. Kirjan tapahtumien aikaan Ruotsia hallitsi kuningas Maunu Eerikinpoika. Hänen kuningattarensa oli Blanka Namurilainen, joka on jäänyt mieleeni kouluaikaisesta historiankirjasta, jossa oli kuva Albert Edelfeltin maalauksesta Kuningatar Blanka. Maunu ja Blanka ovat mukana tarinassa useamman sivun verran, mutta muuten tarinan historiaan ja nimenomaan 1300-luvulle Maunun hallituskaudelle sijoittuminen ei tule juuri ollenkaan esille kirjan aikana. Tai no, olihan se eräs Ruotsin sota Novgorodia vastaan, joka käy ilmi mainintoina Venäjän ajoista, jolloin Markus ja hänen uskollinen sotamiehensä Karl olivat siellä vankeina.
Kirjan mielenkiintoisinta antia oli erilaisten lääkekasvien ja -yrttien esitteleminen. Kunnon esittelemisestä ei voi puhua, mutta näitä kasveja joka tapauksessa vilahtaa siellä sun täällä tarinan aikana. Iliana on perehtynyt lääkekasveihin nuoresta iästään huolimatta. Lääkintätaidoista onkin hyötyä useammassa kohdassa, jossa täytyy hoitaa ihmisiä. Kasveista suuren roolin on saanut erityisesti vaarallinen ukonhattu, joka on hyvin myrkyllinen.
Ennakko-oletukseni piti paikkansa. Romanttisena viihdekirjana Sitoumuksia toimii, kun ei ota liian vakavasti historiallisen ajankuvan ohuutta. Parhaimmillaan kirja oli alussa ja lopussa, kummassakin riitti dramaattisia tapahtumia ja juonenkäänteitä. Kirjan puoliväli sen sijaan ei tempaissut mukaansa yhtä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti