Helmi Kustannus, 2004, kovakantinen, 344 sivua
suomentanut Pirkko Biström
"Siinähän se hankaluus on. Jokainen yksilö on erilainen. Sinun pitäisi todella tuntea ihminen johon haluat vaikuttaa: hänen menneisyytensä, taustansa, se onko hän raaka vai hienostunut, kuiva vai liukas. Sinun olisi pitänyt jo maistaa häntä, ottaa selville onko hänen ihonsa makea vai kirpeä, suolainen vai suolaton. Sanalla sanoen sinun pitäisi rakastaa häntä, etkä vielä sittenkään ehkä todella tuntisi häntä niin hyvin, että osaisit laittaa ruokaa joka valloittaisi hänen sydämensä."
(s. 44)
Olen muutama vuosi sitten lukenut Anthony Capellalta teoksen Napolilainen naimakauppa, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Tällä kertaa lukuvuorossa oli Capellan esikoisteos Ruokaa Amore, joka sekin tarjoili hienon lukuelämyksen italialaisen keittiön parissa.
Nuori amerikkalainen Laura on Roomassa opiskelijavaihdossa. Eräänä päivänä hän kohtaa ravintolassa työskentelevän Tommason, joka päättää tehdä vaikutuksen Lauraan. Tommaso sattumoisin kuuli, kuinka Laura aikoo kelpuuttaa poikaystäväkseen vain sellaisen pojan, joka osaa laittaa hyvää ruokaa. Niinpä Tommaso sanoo olevansa kokki, vaikka oikeasti hän on tarjoilija, eikä kokkailu niin suju häneltä. Yllättääkseen Lauran Tommaso pyytää hyvää ystäväänsä Brunoa valmistamaan tarjottavan aterian. Bruno on oikea mestarikokki, jonka valmistamat annokset työpaikan tiukka keittiöpäällikkökin kelpuuttaa. Pian niin Tommaso kuin Bruno liehittelevät kilvan Lauraa italialaisten ruoka-annosten avulla, mutta Lauralla ei ole aavistustakaan siitä, että vain toinen miehistä on tosissaan ja toinen etsii hauskaa ajanvietettä.
Takakannen perusteella oli selvää, että luvassa on kunnon kolmiodraamaa ja ihmissuhteiden aiheuttamia sotkuja. Kun Laura kerran oli ihastunut Brunon laittamiin ruokiin, joita hän luuli Tommason valmistamiksi, ei touhusta enää voi perääntyä. Bruno valmistaa mitä hienoimpia ruokia osoittaakseen rakkautensa Lauralle, mutta Tommaso korjaa potin itselleen. Oikeastaan tästä vääryydestä ei voinut olla edes vihainen, sillä miesten ruokahuijaus saa välillä mitä huvittavimpia piirteitä. Tommaso esimerkiksi kohtaa tilanteita, joissa häneltä tiedustellaan ruoanlaittoon liittyviä vinkkejä, eikä hänellä ole aavistakaan siitä, miten reseptin kanssa oikeasti tulisi toimia. Parhaansa mukaan mies yrittää selvitä tilanteista kunnialla ja paljastumatta.
Brunon hahmo on elää ruoalle. Intohimoisesti ruoanlaittoon suhtautuva hahmo tuo kirjan sivuille mielenkiintoisen kuvauksen italialaisista ruokalajeista ja siitä, kuinka niitä tulisi valmistaa. Mamma mia, miten yksityiskohtaisia ruokakuvauksia, ja entäpä sitten tarinan mukana soljuvat reseptit? Vähemmästäkin herää kiinnostus italialaista keittiötä kohtaan. Omalla kohdallani kiinnostus alkoi Napolilaisen naimakaupan myötä, eikä ole laantunut sen jälkeen. Ruokaa Amore toi sopivan katsauksen eri alueen ruokatapoihin. Oli jotenkin huvittavaa, että Tommason ja Brunon työpaikka oli niin hieno ravintola, ettei siellä saanut perinteisiä roomalaisia ruokia, joita eräs seurue sitten tilasikin.
Kirja on hyväntuulista romanttista viihdettä, jossa on huumoriakin mukana. Aivan Napolilaisen naimakaupan tasolle tämä ei yltänyt, mutta lukukokemuksena kirja oli erittäin mukava. Viihdyin tarinan parissa, enkä olisi malttanut keskeyttää lukemista, mutta välillä täytyy tehdä muutakin kuin vain lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti