Charlaine Harris: Sydänverellä

Alkuperäinen teos: Dead Ever After (2013)
Sookie Stackhouse osa 13, Gummerus, 2014, kovakantinen, 366 sivua
suomentanut Sari Kumpulainen



Ennen kuin isoisoisäni Niall oli sulkeutunut keijujen maailmaan, hän oli loihtinut pihani hedelmälliseksi. Vaikka tuntuikin ihanalta nähdä kasvien kukoistavan ja kantavan hedelmää, huomasin ajattelevani, että olisin ilomielin vaihtanut vehreyden yhteen tosi tehokkaaseen suojausloitsuun. Nyt oli myöhäistä!
(s. 185)

Lopultakin! Sydänverellä on telepaattitarjoilijatar Sookie Stackhousesta kertovan kirjasarjan viimeinen osa. Peräti kolmeentoista osaan venynyt kirjasarja on viimeinkin tullut tiensä päänsä, mistä en voi lukija kuin kiittää. Tutustuin Sookien maailmaan alun perin tv-sarja True Bloodin kautta, minkä jälkeen päätin lukea myös kirjat. Viimeisestä osasta kertoessa on vaikea olla paljastamatta aikaisempien osien tapahtumia, joten alla oleva teksti saattaa sisältää paljastuksia aikaisemmista osista ja myös tästä osasta.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun kaksi miestä tekee New Orleansissa sopimuksen itse paholaisen kanssa. He ovat jopa valmiita myymään sielunsa saavuttaakseen haluamansa asian. Bon Tempsissä Sookie totuttelee elämään ilman keijusukulaisiaan sekä ihmettelee hyvän ystävänsä ja pomonsa Sam Merlotten etäistä käytöstä. Välit Ericiin ovat pahasti solmussa, eikä onnellista loppua entisen vampyyrirakastajan kanssa ole näkyvissä. Asioita saapuu mutkistamaan Merlotte’s -baarin entinen työntekijä, Arlene, joka joutui vankilaan järjestellessään Sookien murhaa. Päästyään vapaaksi Arlene haluaisi entisen työpaikkansa takaisin, mutta Sookie ei ole unohtanut Arlenen aikaisempia tekoja ja kieltäytyy palkkaamasta tätä. Pian Arlene löydetään kuolleena, ja epäilykset kohdistuvat Sookieen.

Kirjailija on kehittänyt viimeistä osaa varten monimutkaisen juonen, joka valitettavasti vaikuttaa hätäratkaisulta, jotta viimeiseen osaan saataisiin jotain hohtoa ja jännitystä. Mutta mistä Sydänverellä sitten todella kertoo? No, Sookien ja Samin jahkailusta, kuinka nopeasti heistä tulee pari! Sydänverellä jatkaa edellisen osan tapahtumien selvittelyä. Veri kielellä -osan lopussa Sam kuoli, mutta Sookie pelasti hänet keijujen maagisen esineen sarastimen avulla. Eric ei tietenkään ilahtunut moisesta, ja tapaus tuo hämmennystä myös Sookien ja Samin välille. Tätä hämmennystä ja jahkailua on luvassa koko viimeisen osan verran. Ensin Sam totuttelee ajatukseen siitä, että on taas elossa, sen jälkeen luvassa on kunniakkaita lupauksia Ericille, jonka mukaan Sam ei saisi koskea Sookieen pitkällä tikullakaan.

Aikaisemmissa osissa tarinaa on viety eteenpäin Sookien minäkerronnalla. Sarjan lopun huipennukseksi kirjailija on vaihtanut kerrontatapaa. Osa tarinasta kulkee tuttuun tapaan minäkerronnassa, mutta välillä vastaan tulee kaikkitietävä kertoja. Kiinnitin huomiota siihen, että aikaisemmissa osissa lukija on saanut tietää pahisten nimet. Tällä kertaa kirjassa vilahtelee sellaisia henkilöitä, kuten liikemies, henkivartija, autonkuljettaja, hujoppi ja keskivertomies. Heidän osuutensa kuvataan kaikkitietävän kertojan näkökulmasta, eikä hahmojen nimiä paljasteta aivan heti. Ymmärrän että nimien salaamisella on haluttu pitää jännitystä yllä, mutta jotenkin tämä tyyli ei vaan toiminut.

Koko kirjasarja on tietysti pitkälti pyörinyt sen ympärillä, kenet miehistä Sookie lopulta valitsee. Senpä tähden jokainen heila tulee vielä kerran esille tarinassa. Suhde Ericiin torpattiin vampyyrien välisellä sopimuksella, jonka mukaan Eric nai vampyyrikuningatar Freydan. Ensirakkaus Bill asustelee edelleen kätevän lähellä naapurissa, mutta Sookie ei enää haikaile hänen peräänsä. Ihmissusi Alcide pyörähtää käymässä, mutta siinä se, ja jopa ihmistiikeri Quinn on mukana. Yllätyin siitä, että Quinn on löytänyt naispuolisen ihmistiikerin, jonka kanssa hän on saamassa pennun, siis lapsen. Missä vaiheessa näin on päässyt käymään? Sookien lopullinen miesvalinta on yksi sarjan keskeisimmistä juonenkäänteistä, ja mitä tekeekään kirjailija? Laittaa Sookien yhteen sen kaikista tutuimman ja turvallisimman vaihtoehdon kanssa!

Sydänverellä ei herättänyt minussa oikein minkäänlaisia tunteita, paitsi että olin kiitollinen sarjan loppumisesta. Sookiesta kertovat kirjat ovat tuoneet mukavaa vaihtelua lukemieni kirjojen joukkoon. Olen sarjan parissa tutustunut erilaisiin yliluonnollisiin hahmoihin. Mutta sarja on venytetty aivan liian pitkäksi. Kolmetoista osaa liirumlaarumia, jossa toistetaan jo käytettyjä juonikuvioita. Onhan tämänkin osan juonikuvio toistoa yhdestä sarjan alkupään osasta, jossa Jason Stackhousea syytettiin suotta murhasta. Nyt Jasonin tilalla syyttömänä oli itse päähenkilö Sookie.

Vaikka siltä aluksi vaikuttikin, ei Sookien tarina vielä aivan tähän pääty. Englanninkieliseltä Risingshadow-sivulta löytyi teos After Dead, jossa paljastetaan, kuinka kaikille hahmoille kävi tarinan päätyttyä. En tiedä, missä vaiheessa teosta ollaan suomentamassa vai suomennetaanko sitä ollenkaan, mutta todennäköisesti tulen lukemaan sen jossain vaiheessa. Sookie Stackhouse -kirjojen jälkeen Charlaine Harrisilta on ehtinyt ilmestyä myös aivan uuden sarjan ensimmäinen osa. Harper Connellystä kertova kirja vaikuttaa sekin mielenkiintoiselta, mutta aivan ensiksi aion pitää kunnon tauon, ennen kuin luen mitään uutta Harrisilta.

Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)