WSOY, 2014, kovakantinen, 348 sivua
suomentanut Marja Helanen
"Isabel", Baby sanoi, "minä en ole mukana, jotta joutuisin oikeuteen. Jos jokin tuhoaa minun sankarini, se johtuu jostain, mitä he ovat itselleen tehneet. Minähän kerroin. Minä vain sysään väkeni tilanteisiin. Miten he ne käyttävät, on heidän asiansa. Jos vihollinen on olemassa, se on heidän sisällään."
– – "No, sinä siis toivot minun yrittävän pontevammin", Cole viimein sanoi. "Haluat ohjelman. Cole St. Clair -shown."
(s. 197)
Kiinnostuin jo Väristys-trilogiaa lukiessani sarjan itsenäisestä jatko-osasta, mutta päätin pitää taukoa Stiefvaterin kirjoista ennen kuin lukisin jatko-osan. Tauko venähti lopulta melkein kahdeksi vuodeksi, mikä vaikutti myös Viettelyksen lukemiseen. Alku kangerteli, kun en enää muistanut kunnolla, mihin trilogia oli päättynyt ja minkälaisia hahmot olivatkaan.
Viettelys kertoo Väristys-trilogian sivuhahmojen Colen ja Isabelin tarinan. Koko trilogian ajan mukana ollut kaunis Isabel on itsekeskeinen ja välillä hän tuntuu vihaavan kaikkia muita. Elämä on kuljettanut Isabelin Los Angelesiin, jossa hän opiskelee tullakseen lääkäriksi. Hänellä on työpaikka vaateliikkeessä ja asuinpaikka herkän serkun luona, joten asiat ovat päältä katsottuna kutakuinkin kunnossa. Sisimmässään Isabel on kuitenkin epävarma, vaikka hän ei näytä sitä ulospäin.
Enkelten kaupunkiin saapuu myös NARKOTIKA-bändin solisti, rokkikukko, ennen huumeiden kanssa sekoillut Cole St. Clair, joka on muuttunut ihmissudeksi. Cole osallistuu Los Angelesissa tosi-tv-ohjelmaan, jossa seurataan NARKOTIKA-bändin paluuta. Colen katoamisen aikana on vain tapahtunut liikaa. Voiko bändi todella palata, kun rumpali on ammuttu sudenhahmossa, ja solistin lisäksi elossa oleva jäsen on siirtynyt eteenpäin ja vakiintunut? Ohjelman lisäksi Cole levyttää uuden albumin ja ennen kaikkea, etsii Isabelin käsiinsä.
Väristys-trilogiassa Gracen ja Samin rakkaustarina oli herkkä, rauhallinen ja surullisenkaunis. Hahmoina Grace ja Sam olivat todella kilttejä ja mukavia henkilöitä. Isabelin ja Colen tarina on hyvä vastakohta sille. Heidän hahmonsa ovat itsekeskeisiä ja jopa ikäviä henkilöitä, jotka ajattelevat ensin itseään ja vasta sen jälkeen muita. Trilogian aikana heidän välilleen muodostui hankala ja monimutkainen suhde, josta ei voinut olla varma, mihin suuntaan asiat menevät. Kun trilogian kaksi ikävintä hahmoa ovat pääosassa samassa kirjassa, lopputuloksesta voisi odottaa melkeinpä katastrofia, mutta ei. Yhdessä Isabel ja Cole ovat kiinnostavia. He ikään kuin poistavat toistensa viat ja muuttuvat inhimillisemmiksi.
Merkittävä ero trilogiaan verrattuna on susiteeman pienoinen väistyminen juonesta. Gracen ja Samin tarinan esteenä oli nimenomaan muutos ihmissudeksi, ja muutoksen aiheuttamat olosuhteet. Los Angelesissa ei tarvitse pelätä olosuhteita, minkä lisäksi Cole käsittelee muutosta omalla tavallaan. Vahingossa tapahtuneita muutoksiakin on vain yksi kirjan loppupuolella, muuten Colella on ohjat tiukasti hyppysissään susiasiassa. Susien taka-alalle jääminen sai kiinnittämään enemmän huomiota jokaiseen kohtaan, jossa oli puhetta susista. Erityisesti mieleen jäi Isabelin eräät kommentit siitä, kuinka hän voi haistaa suden Colesta. En muista, kävikö trilogian aikana vastaavaa, että toinen henkilö pystyisi haistamaan, koska muutos oli lähellä vai oliko se tapahtunut.
Olisin kaivannut taustatietoa siitä, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua trilogian päättymisen ja Viettelyksen alun välillä. Kuinka kauan aikaa on kulunut? Missä vaiheessa Isabel muutti Los Angelesiin? Jotenkin sain sen käsityksen, että Cole ainakin oli kateissa ”koko ajan”, ennen kuin hän vasta Viettelyksessä putkahti takaisin ihmisten ilmoille. Stiefvater lopetti Väristys-trilogian hieman salamyhkäisesti. Pääpari sai toisensa, mutta heidän elämästään ei paljastettu muuta. Lukijalle tarjottiin mahdollisuutta kuvitella jatko itse. Viettelyksessä käy samalla tavalla. Lopussa annetaan vihje onnellisesti päättyvästä tarinasta, mutta tulevaisuuden suhteen vain lukijan mielikuvitus on rajana.
Väristys -trilogia
Väristys (Shiver 2009)
Häivähdys (Linger 2010)
Ikuisuus (Forever 2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti