Simona Ahrnstedt: Skandaalinkäryä

Alkuperäinen teos: De Skandalösa (2013)
Karisto, 2015, kovakantinen, 416 sivua
suomentanut Auli Hurme-Keränen


Hän nielaisi raskaasti. Tietenkin hän oli ollut väärässä. Nähdessään nyt ensimmäisen kerran tytön, josta hänen odotettiin huolehtivan, Magdalena ymmärsi - selvästi ja tuskallisesti - että häntä voisi pitää likimain ikäloppuna.
(s. 45)

Simona Ahrnstedtin kaksi aikaisempaa teosta, Unelmia ja yllätyksiä sekä Sitoumuksia, ovat jääneet positiivisesti mieleen viihdyttävinä romansseina. Halusin lukea Ahrnstedtin kolmannen suomeksi ilmestyneen teoksen heti edellisten perään. Tämän jälkeen seuraavaa kirjaa häneltä täytyykin odottaa pidemmän aikaa, sillä ilmeisesti Ahrnstedtin uudempia teoksia ei ole vielä käännetty suomeksi.

Kahdestaan palvelustyttönsä kanssa elävä Magdalena Swärd on köyhtynyt vanhapiika, jonka on pakko ottaa vastaan työ nuoren kauniin ja herttaisen aatelisneito Venus Dag och Nattin seuraneitinä. Esiliinan tehtävät vievät Magdalenan varakkaan ja huonomaineisen kreivi Gabriel Gripklon omistamaan linnaan, jossa järjestetään hienot juhlat. Perimmäinen tarkoitus juhlille on se, että kreivin on tullut viimeinkin aika asettua aloilleen ja valita sopiva puoliso itselleen. Venuksen perheen tavoin monet muut aatelisperheet haluaisivat naittaa tyttärensä kreivin kanssa, joten vaimoehdokkaita riittää.

Aluksi Magdalenalle kreivin perheen järjestämät juhlat ovat vain työkeikka, jonka avulla hänen on mahdollista ansaita elantoa hyvin kasvatettua aatelistyttöä vahtimalla. Sivistynyt nainen paheksuu erityisesti itse kreiviä, jonka paatuneesta menneisyydestä liikkuu ties minkälaisia huhupuheita. Juhlat saavat kuitenkin Magdalenan osalta yllättävämmän käänteen, kun kreivin joutilaat herravieraat innostuvat lyömään vetoa. Kreivi hyväksyy vedon, eikä Magdalenalla ole enää paluuta entiseen rauhaiseen elämäänsä. Tilannetta saapuu vielä sotkemaan mies, jonka kanssa Magdalenan piti avioitua, mutta heidän suhteensa päättyikin aivan toisenlaisella tavalla.

Naispäähenkilö Magdalena, joka oli jo totutellut ajatukseen ikuiseksi vanhaksi piiaksi jäämisestä, oli yllättävänkin sivistynyt nainen. Hahmo herätti miehissä kummastusta, sillä kuinka nainen muka voisi haluta tai edes osata keskustella esimerkiksi filosofeista. Minusta naisen teräväkielisyys oli viihdyttävää, sillä Magdalena osasi laittaa kampoihin häntä kummastelleille miehille. Magdalenan epäluuloinen suhtautuminen miehiin selittyi menneisyyden skandaalilla, joka laitettiin epäreilusti vain hänen syykseen. Gabriel Gripklo tuntui edustavan romanttisessa viihdekirjallisuudessa usein tavattua miestyyppiä: kyltymätöntä naistenmiestä, joka rauhoittuu tavattuaan sen oikean. Samalla hän oli epämiellyttävin, kun häntä vertasi kirjailijan aiempien teoksien mieshahmoihin. Parhainta antia pääparin välillä oli terävä sanailu, mutta minun puolestani Magdalena olisi voinut valita aivan toisen miehen.

Hahmojen osalta kirja osoittautui sikäli erittäin mielenkiintoiseksi, ettei tässä ole kirjailijan edellisten teoksien tapaan varsinaisia pahoja hahmoja, joiden ainoa tarkoitus on estää pääparia saamasta toisiaan esimerkiksi omien mielihalujensa takia tai menneisyydessä tapahtuneita asioita kostamalla. Tarinan aikana esiintyi muutama ikävämpi hahmo, mutta heistä koitui vain hetkellistä harmia. Suurin este seuraneidin ja kreivin liitolle on kuilu heidän säätyjensä välillä. Miten varakas kreivi voisi avioitua köyhän naisen kanssa, joka ei edes ole aatelinen?

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1685, mikä pääsi kyllä välillä lukiessa unohtumaan. Meno on välillä hyvinkin nykyaikaista. Toisaalta viihdekirjallisuuttahan tämä on, joten hahmojen liian moderni käyttäytyminen ei siinä mielessä haitannut, koska olin jo etukäteen varautunut siihen mahdollisuuteen. Kreivi Gripklon linna on samainen Wadenstierna, joka on tullut tutuksi Ahrnstedtin aikaisemmissa kirjoissa. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin, kaukaiset maat kuten Tahiti, vilahtavat mukana tarinassa, hahmojen keskustellessa matkustamisesta.

Skandaalinkäryä ei herättänyt aivan samanlaista mielenkiintoa kuin Unelmia ja yllätyksiä tai Sitoumuksia. Kirja osoittautui kuitenkin ihan viihdyttäväksi lukukokemukseksi. Ehkäpä parhaimmillaan kirja olisi kesällä kevyenä lomalukemisena.