William Shakespeare: Myrsky

Alkuperäinen teos: The Tempest
WSOY, 2010, kovakantinen, 158 sivua
suomentanut Matti Rossi
viisinäytöksinen näytelmä


Jos te, rakas isä, mahdillanne panitte nuo villit vedet myrskyämään, rauhoittakaa ne. On kuin taivas haluaisi sataa liekehtivää tervaa, mutta meri, pilven poskiin saakka nousten, sammuttaa sen tulet. Mitkä tuskat minä kärsin niiden kanssa, joiden kärsimykset näin: uljas laiva, jossa varmaan oli joku jalo ylhäinen, noin vain meni kappaleiksi!
(s. 30)

Olen joskus yläaste- tai lukioikäisenä lukenut Romeon ja Julian näytelmätekstinä, kun tutustuimme näytelmiin. Myöhemmin olen lukenut veronalaisnuorten rakkaustarinan sekä Kesäyön unelman Annina Holmbergin sovittamana proosaversiona. Muuten William Shakespearen tuotanto on valitettavan tuntematonta minulle. Haluaisin korjata asian ja koska osallistun Näytelmähaasteeseen, mikä olisikaan sopivampi tapa kuitata yksi luettu näytelmä kuin perehtyä johonkin Shakespearen näytelmistä?

Milanon entinen herttua Prospero on joutunut veljensä Antonion ja Napolin kuningas Alonson juonittelun kohteeksi. Prospero on karkotettu yhdessä tyttärensä Mirandan kanssa pienelle syrjäiselle saarelle. Prospero hallitsee ilmanhenki Arielia, jonka avulla hän toteuttaa magiikkaa vaativia tekoja. Ariel aiheuttaa myrskyn, jonka seurauksena laiva, jossa Antonio ja Alonso seurueineen matkustavat, ajaa karille saaren lähettyvillä. Prosperon juonien takia Alonson poika, Napolin prinssi Ferdinand, joutuu eroon muusta seurueesta, jotta Prospero saisi prinssin yhteen tyttärensä Mirandan kanssa.

Teos sisältää dosentti Marjo Kaartisen laatiman esipuheen, jossa hän avaa näytelmän teemoja. Kaartisen mukaan teemoja ovat muun muassa vapaus, valloittaminen ja vankeus. Mielestäni erityisesti nämä kolme teemaa nousevat esiin näytelmän aikana. Saaren syrjäisen sijainnin takia sinne päätyneet ovat ikään kuin vankeina, kaukana muusta maailmasta. He haluavat vapauteen eli pois saarelta. Vapauteen haluavat myös ilmanhenki Ariel ja Prosperon villi ja rujo orja Caliban, jotka haluavat vapautua isäntänsä otteesta. Valloittaminen ilmenee siten, että Prospero on valloittanut saaren. Samaten haaksirikkoutuneet haluavat heti valloittaa autiokseen luulemansa saaren.

Saari vaikuttaa näytelmän aikana eräänlaiselta satumaailmalta, jossa mikä tahansa on mahdollista. Ilman ennakkovaroitusta nousee hurja myrsky, henkilöt näkevät harhanäkyjä ja osa heistä vaipuu uneen. Eräässä kohtauksessa saarella on myös nymfejä ikään kuin korostamassa maagisuutta. En päässyt täyteen selvyyteen siitä, oliko saaressa alun perinkin jotain maagista. Mielsin saarella tapahtuneet maagiset asiat ainoastaan Arielin aikaansaannoksiksi ja vain hänen kykyjensä tuotoksiksi. Hahmojen poistuttua saari todennäköisesti palaa aivan tavalliseksi saareksi.

Totesin jo Holmbergin proosasovituksen yhteydessä, että proosan muotoon mukautettu näytelmä on helpompi lukea kuin tavalliset näytelmät. Myrskyn luettuani olen edelleen samaa mieltä. Lukeminen tuntui välillä haastavalta. Haastetta toivat myös hahmojen määrä ja joidenkin hahmojen samankaltaiset nimet. Olen kuitenkin aivan tyytyväinen näytelmävalintaani. Myrsky ei taida olla Shakespearen kaikkein tunnetuinta tuotantoa, kuten Romeo ja Julia tai Kesäyön unelma, joten oli mielenkiintoista tutustua vähän tuntemattomampaan teokseen.