L. M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Alkuperäinen teos: Rilla of Ingleside (1921)
WSOY, 1963, kovakantinen, sivumäärä 243


– Ennen kuin sota on ohi, hän sanoi – tai ehkä joku toinen puhui hänen suullaan –, jokainen mies, nainen ja lapsi täällä Kanadassa kokee sen omalla kohdallaan. Sinäkin, Mary; se kouraisee sinua sisintäsi myöten. Itket vielä verikyyneliä sen vuoksi. Huilunsoittaja on tullut, ja hän soittaa kunnes maailman jokaisessa kolkassa on kuultu hänen kammottava kutsunsa, jota kukaan ei voi vastustaa. Kestää vuosia ennen kuin kuolemantanssi on ohi, kuuletko, Mary vuosia! Ja sinä aikana miljoonat sydämet murtuvat surusta.
      – Ajatella! pääsi Marylta – niin hän sanoi aina kun ei muuta keksinyt. Hän ei oikeastaan käsittänyt, mitä Walter tarkoitti, mutta ikävää se varmaan oli.
(s. 39-40)

Anna-kirjojen lukuprojektini lähestyy loppuaan. Vietin Kotikunnaan Rillan seurassa tunteikkaita lukuhetkiä ja suorastaan ahmin kirjan parin viikon aikana. Kirjan tapahtumat eivät jatku suoraan siitä, mihin edellisessä jäätiin. Sateenkaarinotkon ajoista on kulunut noin kahdeksan vuotta ja Blythen perheen lapset ovat kasvaneet niiden aikana nuoriksi aikuisiksi. Perheen kuopus Rillakin on tässä osassa jo 15-vuotias. Kirjan suomennos on lyhennetty versio alkuperäisestä teoksesta. Olisi mielenkiintoista lukea tämä joskus englanniksi, niin voisin verrata alkukielisen kirjan ja suomennoksen eroja.

Kirjan alussa eletään vuotta 1914 aivan ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Blythen perheen nuorin lapsi Rilla on huoleton hupakko, jonka ajatuksissa on ainoastaan hänen ensimmäiset tanssiaisensa ja montako tanssittajaa hän saisi niissä. Hartaasti odotettu tanssiaisilta päättyy järkyttävään uutiseen, jonka mukaan Englanti on julistanut sodan Saksalle. Nuori ja hieman pinnallinen Rilla ei heti käsitä uutisen vakavuutta, mutta pian hänkin saa huomata, miten kaikki muuttuu sodan takia. Veljet ja tutut pojat lähtevät yksi toisensa jälkeen rintamalle, sillä Kanadan poikien täytyy antaa oma panoksensa emämaan hyväksi. Sotavuosien aikana Rilla itse muuttuu pinnallisesta tytöstä vastuuntuntoiseksi nuoreksi naiseksi, joka ottaa tehtäväkseen huolehtia niin sotaorvoksi jääneestä vauvasta kuin myös Punaisen Ristin tytöille tarkoitetusta toiminnasta.

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, on tämän osan päähenkilönä perheen kuopus Rilla, jonka kehitystä kirjassa seurataan sotavuosien ajan. Koen mielenkiintoiseksi seikaksi sen, että Rilla on hahmona aivan äitinsä vastakohta. Hänellä ei ole Annan haaveilevaa ja kauneutta rakastavaa luonnetta tai edes Annan taipumusta joutua kaikenlaisiin hassunkurisiin kommelluksiin. Pikemminkin Rilla kuvataan pinnalliseksi tytöksi, jolla ei ole lainkaan kunnianhimoa. Esimerkiksi hänen sisarensa tietävät jo, mitä haluavat elämältään, mutta Rillan ajatukset täyttyvät vielä hauskanpidosta ja juhlimisesta. Parasta antia kirjassa onkin nimenomaan kasvutarina ja Rillan kehitys.

Aikaisempiin osiin verrattuna Kotikunnaan Rilla on selvästi tummasävyisempi. Sotateema tuo kirjaan mukaan uuden synkemmän ulottuvuuden, jollaista ei ole aiemmissa osissa kuvattu. Samalla aika kiirii jatkuvasti eteenpäin kohti modernimpaa yhteiskuntaa ja naisen aseman muutosta. Miesten lähtiessä sotaan naisten oli astuttava heidän rooliinsa ja tehtävä töitä, jotka ennen sotaa kuuluivat miesten tehtäviin. Naisten merkitys on kirjassa yhtenä tärkeänä aiheena. Kotikunnaalla vahvat naiset Rilla, Anna ja taloudenhoitajatar Susan ahertavat ja tekevät oman osansa sotaponnistusten eteen. On kudottava lämpimiä sukkia, järjestettävä Punaisen Ristin toimintaa ja kerättävä varoja. Jotkut pääsevät lähtemään sairaanhoitajiksi Eurooppaan asti, kuten pastori Meredithin tytär Faith. Naiset myös seuraavat sotaa koskevia uutisia lehdistä ja keskustelevat politiikasta.

Kirjasta välittyy hyvin ajalle ominaista maailmankuvaa ja ajattelutapoja. Jos jouduttiin sotaan, niin kaikkien oli tehtävä jotain oman maan tai Kanadan tapauksessa emämaan hyväksi. Yleinen mielipide oli sitä mieltä, että kaikkien osallistumaan kykenevien nuorten miesten on lähdettävä rintamalle. Silloin niitä, jotka eivät ole lähdössä, katsottiin halveksien nenänvartta pitkin ja pidettiin pelkureina. Tämän joutuu kokemaan myös perheen toisiksi vanhin poika Walter Blythe, joka saa kirjekuoressa valkoisen höyhenen merkiksi pelkuruudesta.

Kotikunnaan Rilla herättää tunteita, enkä voi olla lukematta kirjaa ilman silmäkulmien kostumista. Montgomery ei kuvaile sotaa ja sen tuomia kauheuksia maalaillen niistä liian melodramaattisia kohtauksia. Kirjailijalla on selvästi ollut ymmärrystä, minkä verran voi kertoa ja mikä menee jo liian pitkälle liioittelun puolelle. Maanantai-koiran syvä uskollisuus ja vaisto kohtalosta on kuvattu todella liikuttavalla tavalla. Rillan ystävättären neiti Oliverin enneunet tuovat mieleen Sateenkaarinotkosta kuvauksen, jossa kerrotaan huilunsoittajasta. Tietysti Walterin kuolema ja se, ettei hän koskaan saanut tietää Una Meredithin tunteista itseään kohtaan, saa lukijan surulliseksi.

Kaikesta surusta huolimatta kirjaan mahtuu onneksi myös iloa pienistä, arkisista asioista sekä toiveikkuutta, että tulevaisuus on hyvä, se on parempi kuin tämänhetkinen maailma. Kirjan lukeminen sai mietteliääksi ja herätti monenlaisia tunteita laidasta laitaan. Ehdottomasti tämä kirja on yksi Anna-sarjan suosikkiosistani ja samalla yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut.

Anna-sarja
Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables, 1908)
Anna ystävämme (Anne of Avonlea, 1909)
Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915)
Anna opettajana (Anne of Windy Poplars, 1936)
Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams, 1917)
Annan perhe (Anne of Ingleside, 1939)
Sateenkaarinotko (Rainbow Valley, 1919)
Kotikunnaan Rilla (Rilla of Ingleside, 1921)
Annan jäähyväiset (The Blythes Are Quoted, 2009)