J. S. Meresmaa: Mifongin aika

Karisto, 2013, kovakantinen, sivumäärä 494


Haljenneen maan uumenista kohoava huuto oli vain väreitä ilmassa, painepatsas ilmassa leijuvia kiteitä vasten. Voimakas lämpöpurkaus, jota jäinen manner ei ollut ennen kohdannut, kuumensi kivet. Lumi ja jää kohosivat kosteana pilvenä ilmaan ja paljastivat mustan maan laajalta alueelta.
Tuuli nousi, kaapaisi maasta sorapyörteen.
Haldor Sininen oli herännyt.
(s. 7)

Mifonki-sarjan ensimmäisen osan, Mifongin perinnön huomasin aivan sattumalta kirjastossa. Kirja oli mieleistä luettavaa ja jätti jälkeensä lukemisen nälän, näistä hahmoista ja kirjan maailmasta haluan lukea lisää. Mifongin aika on niin ikään kirjastosta. En yksinkertaisesti malttanut jättää kirjaa hyllyyn, kun huomasin, että se oli palautunut lainasta. Luin kirjan suorastaan ahmimalla, eikä tarvinnut taaskaan pettyä. Mielenkiinto pysyi hereillä koko kirjan ajan.

Tämän toisen osan alussa on kulunut neljä vuotta niistä tapahtumista, joihin ensimmäinen osa päättyi. Ardis ja hänen tyttärensä Fewrynn elävät Länsimantereella syrjäisessä kylässä, jossa kukaan ei tunne heidän taustaansa. Elämä on asettunut rauhalliseen uomaansa ja uusi mies, luottettava seppä Connail, on mukana äidin ja tyttären arjessa. Samaan aikaan Ciaran-poika varttuu Merontesissa äitinsä entisen kotiopettajattaren Elingmarin hoivissa ja isoisänsä kuningas Amargon silmäteränä. Jäljelle jääneet Rondestanit päättävät selvittää isoveljensä Arranin murhaajan. Vihjeet johtavat heidät kaikista maailman kolkista juuri Merontesiin.
      Tapahtuu asia, jota kukaan ei osannut odottaa. Tuulen mifonki Haldor Sininen on herännyt unten mailta. Tämä mifonki ei ole rauhanomainen, kuten Dargrún Punainen, vaan sen sijaan Haldor kylvää kauhua ja tuhoa minne meneekin. Väärällä jalalla herännyt mifonki on saatava rauhoitettua ja vieläpä mahdollisimman pian.

Ensimmäisessä osassa tutuksi tulleista hahmoista pidin tällä kertaa eniten Linn Rondestanista, jonka omapäisyydelle saa hakea vertaistaan. Merirosvotar sai tällä kertaa enemmän aikaa tarinasta, nyt tarinaa seurataan myös Linnin kertomana. Samalla hänen hahmoonsa, kuten myös muihin hahmoihin, saatiin lisää syvyyttä. Aiemmin kehumani Ardis oli tällä kerralla jäänyt makuuni hieman vaisuksi, mutta toivon hahmon siitä nousevan ja saavan seuraavassa osassa enemmän räväkkyyttä. Ardisin lapset Fewrynn ja Ciaran eivät vielä olleet kovin suuressa roolissa, mutta eiköhän heitä varten ole jatkossa jotain suunnitteilla.

Mifongin ajassa tutustutaan muutamaan uuteen hahmoon, jotka herättivät ajatuksia hahmojen tarkoitusperistä. Linnin ja Harbenin seuraan lyöttäytynyt katupoika Mohari oli hauska uusi tuttavuus. Poika on asunut kaduilla, mutta silti hänessä jokin viittaa siihen, että hahmolta voi odottaa vielä jotain yllätystä. Rondestanien esi-isä sai sen sijaan miettimään, kenen puolella hän todellisuudessa on. Mukaan mahtui jopa kokonainen uusi yhteisö, joka herätti kiinnostuksen, nimittäin pantterikansa. Heidän rituaalinsa vaikuttivat kiinnostavilta ja haluaisin lukea ehdottomasti lisää heistä.

Kirjassa seikkaillaan ympäri maailmaa niin mifonkien kuin henkilökohtaisten asioiden takia. Tällä kertaa kirja alkoi kuitenkin varsin rauhallisesti, mutta tempo muuttui nopeammaksi, mitä pidemmälle tarinassa päästiin. Mifongeista saatiin kaivattua lisätietoa. Ensimmäisen osan kohdalla mietin, ovatko mifongit lohikäärmeitä ja olin aika varma, että kyllä ovat. Vihjeet viittaavat edelleen samaan suuntaan mielestäni, mutta ehkäpä nämä myyttiset hahmot ovatkin täysin kirjailijan omasta mielikuvituksesta otettuja ja itse vain miellän ne helposti lohikäärmeiksi.

Ardisin ja Danten suhteen seuraavaa askelta jään mielenkiinnolla odottamaan, sillä vielä tässä osassa heistä ei tullut paria. Ardisin nykyiseen mieheen Connailiin liittyy vihjailua, että hän olisi mahdollisesti kiinnostunut jostakin toisesta hahmosta. Mietin vain, hämäännyinkö muutaman rivin takia täysin väärään suuntaan, mutta ehkä asia selviää seuraavassa osassa. Sen ilmestymiseen on pitkä aika, mutta enköhän selviä odotuksesta. Tulee muuten kutkuttavan nostalginen olo, tässähän on melkein sama tilanne, kun lapsena ja teini-iässä odotin aina uuden Potter-kirjan ilmestymistä.

Mifonki-sarja
Mifongin perintö 2012
Mifongin aika 2013