Kira Poutanen: Rakkautta au lait

WSOY, 2009, kovakantinen, 337 sivua



Eivätkö kaikki vanhat suomalaiset taiteilijatkin menneet aina Ranskaan? He olivat jo tajunneet homman nimen - ei todellinen inspiraatio ja taiteen teoria mistään loskasta synny, siihen tarvitaan aurinkoa ja paljon anisviinaa! Mahtavaa, tämähän kävi helposti!
      Heti illalla alan hahmotella suunnitelmaa Ranskan valloitukselleni.
(s. 11-12)

Ainaisen ulkolaisen chick-lit -kirjallisuuden sijasta päätin tutustua välillä kotimaiseen viihdekirjallisuuteen. Google-hakujen perusteella löysin Kira Poutasen ja lainasin kirjastosta hänen Rakkautta-sarjansa ensimmäisen osan. Minulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen ja olinkin hieman epävarma siitä, pitäisinkö kirjasta. En ole aikaisemmin lukenut Poutasen tuotantoa, joten hänen kirjoitustyylinsä ei ollut entuudestaan tuttu.

Kohta 27-vuotiaan Laran taideopinnot eivät ota sujuakseen, joten nuori nainen päättää lähteä Ranskaan hakemaan inspiraatiota. Sen kummempia huolehtimatta Lara matkustaa junalla Ranskaan ja istuu jo pian paikallisessa kahvilassa. Baarista hän löytää ystävällisen Ninan, josta tulee hänen kämppäkaverinsa ja paras ystävänsä. Ninalta Lara kuulee vinkin avoimesta työpaikasta ja kohta hän onkin jo kaatelemassa kahvia nizzalaisten rouvien kuppeihin. Elämä Ranskassa on huoletonta työskentelyä ja tyttöjen jutuista puhumista Ninan kanssa, kunnes Lara mokaa kaatamalla kahvia asiakkaan päälle ja saa siitä hyvästä potkut.

Kauaa ei Laran tarvitse murehtia työpaikan menetystä. Kahvilassa käynyt komea ja tavattoman rikas Charles Belmar on ihastunut höpsöön ja säheltävään suomalaistarjoilijattareen. Niinpä Lara saa kutsun treffeille ja pian myös Pariisiin miehen kotiin. Tämän jälkeen tapahtumat etenevät salamannopealla vauhdilla, mutta yhtäkkiä Lara huomaa olevansa kihloissa Charlesin kanssa ja suunnittelevansa häitä.

Kirja ei tehnyt vaikutusta, ei todellakaan. Tiedän, että viihdekirjallisuutta ei tarvitse ottaa vakavasti, mutta kirjassa oli yksinkertaisesti liikaa omistuisia elementtejä. Päähenkilö Lara sai minut mykistymään. Voiko hän oikeasti olla kohta 27? Välillä nainen käyttäytyi kuin mikäkin teini ja mietin, kuinka ihmeessä niin hurmaavaksi kuvailtu herra Belmar jaksoi sietää Laraa. Mutta ehkäpä heidän suhteensa perustui kulttuurierojen eksotiikalle (ja rahan houkutukselle). Laralla tuntui olevan myös vaikeuksia pysyä pystyssä sekä ongelmia keskittyä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo. Lisäksi ihmettelin kohtaa, jossa eräs Laran uusi pariisilainen ystävä sanoo Charlesin olevan jo 50 ja Lara puolustaa miestään, että hän on vasta 33. Vitsailiko tuttava vai käyttääkö herra Belmar jotain nuorennusainetta, jolla hän pitää itsensä hyvin nuorekkaan näköisenä? :D Kirjan järkevin hahmo oli ehdottomasti Nina, jonka epäilyjä Lara olisi voinut kuunnella.

Kirjassa on välillä Laran laatimia listoja ties mistä aiheesta. Minusta ne toivat sopivasti taukoa itse tarinaan ja sopivat Laran hahmolle, että hän on sellainen ihminen, joka laatii erinäisiä listoja. Sen sijaan kirjan kielestä en niin pitänyt. Puhekieltä käytetään paljon, ei vain erityisesti Laran repliikeissä, vaan myös huomautuksena kohdissa, jotka ovat Laran päänsisäistä kerrontaa, kuten mut enivei. Sellaista kieltä voi käyttää puheessa, mutta en juurikaan jaksa lukea tekstiä, joka on kirjoitettu puhekielellä.

Rakkautta -sarja
Rakkautta au lait, 2009
Rakkautta al dente, 2010
Rakkautta on the rocks, 2011
Rakkautta borealis, 2012