Lauren Weisberger: Haluan Harry Winstonin

Alkuteos: Chasing Harry Winston (2008)
Nemo, 2009, pokkari, 406 sivua
suomentanut Tiina Talvitie



Emmy puraisi pätkän parsaa, pureskeli sulokkaasti ja nielaisi. "Lykätään aloitusta vähän ja määritellään säännöt. Seuraavan viikon loppuun mennessä meillä on suunnitelma. Sovittu?"
      Adriana nyökkäsi. "Selvä. Ja samalla sinä - " hän huiski samppanjalasillaan Leigh'n suuntaan" - saat aikaa selvittää, mikä sinun päätöksesi on."
      "Ai minä" Leigh kohotti vastikään nypittyjä kulmakarvojaan. "Päätös? Miten niin? Eihän nyt ole edes uudenvuodenaatto. Ei minun tarvitse olla hullu, vaikka te kaksi olisittekin."
(s. 57)

Näin muutama vuosi sitten Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan, jonka takia kiinnostuin Lauren Weisbergerin teoksista. Olen lukenut hänen kaikki suomennetut kirjansa uusinta Viime yönä Chateau Marmontissa -kirjaa lukuun ottamatta. Haluan Harry Winstonin tuli vastaan kirjastossa ja koska en muistanut siitä enää muuta kuin päähenkilöiden sopiman vedon, päätin lukea sen uudestaan.

Kolmeakymmentä lähestyvät Manhattanilla asuvat ystävykset päättävät siirtyä uuteen vaiheeseen elämässään. Ikäkriisin myötä heistä jokainen tekee lupauksen. Villistä sinkkuelämästä nauttinut Adriana lupaa löytää vuoden aikana itselleen unelmiensa aviomiehen ja saada nimettömäänsä sormuksen Harry Winstonin koruliikkeestä. Emmy yrittää iskeä miehen joka mantereelta ja samalla unohtaa romahtaneet häähaaveet. Leigh'llä on jo täydellinen työ kustannustoimittajana ja täydellinen poikaystävä, mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. Lupausten jälkeen jokainen ryhtyy tavoittelemaan muutosta, mutta se jää nähtäväksi, pitävätkö drinkkien äärellä annetut lupaukset. Vuoden aikana naiset oppivat sentään jotain itsestään ja elämästään.

Kovin kummoista juonta ei kannata odottaa, sillä kirjassa keskitytään enemmän tapahtumien kuvailemiseen ja elämään Manhattanilla. Se tuntuukin eroavan melkoisesti suomalaisesta elämäntavasta. Näillä naisilla on aikaa ja ennen kaikkea rahaa, jota kuluttaa esimerkiksi kauneudenhoitoon ja ravintolakäynteihin. Myös rikkaita ja jopa kuuluisia miehiä vilahtelee siellä sun täällä, kun kuuluu joukkoon, jolla on pääsy tärkeisiin tilaisuuksiin. Lukeminen avartaa mielikuvitusta, joten ehkäpä sen turvin pystyn suunnilleen kuvittelemaan, miltä tuntuu asua Manhattanilla ja elää sellaista elämää, jota kirjan naiset elävät.

Haluan Harry Winstonin on loistavaa aivot narikkaan -lukemista, jonka parissa ei niin tarvitse ajatella. Kirja oli viihdyttävä ja luin sen nopeasti, vaikka se onkin aika pitkä. Pidin siitä, että vaikka kirja aluksi vaikutti tyypilliseltä chick-lit hötöltä, niin tarinassa oli kuitenkin jonkinlainen opetus. Adriana, Emmy ja Leigh oivalsivat jokainen tärkeitä asioita itsestään ja onnistuivat muuttamaan elämäänsä lupausta seuranneen vuoden aikana.