Like, 2002, kovakantinen, 159 sivua
suomentanut Turun yliopiston opiskelijaryhmä Pauliina de Annan johdolla
Lumi. Se oli pelottanut häntä. Samalla tavalla vuotta myöhemmin, kun he olivat päättäneet lähteä. Robyn paikka tyhjänä Rossellan vieressä. Sillä vaikka he eivät olleet sanoneet sitä ääneen, oli kyse eräänlaisesta muistotilaisuudesta. Elämä vastaan kuolema. Vaikka kuolemalla on aina kotikenttäetu. Ja sen maaliero on aina parempi.
(s. 83)
Italo Calvinon teosten jälkeen on hyvä kokeilla muutakin italialaista kirjallisuutta. Kirjastosta löysin Marcello Foisin Sumun, joka lähti mukaani sivumäärän ansiosta. Näin lyhyen kirjan ehtii lukea opiskelukiireiden keskellä. Osallistun kirjalla Italia-lukuhaasteeseen.
Sumu kertoo kuudesta nuoresta, jotka edustavat kahta eri sukupolvea. Ennen kirjan lukemista ajattelin, ettei heillä ei ole mitään yhteistä keskenään ja he elävät aivan erilaisissa maailmoissa. Vähitellen tarinan edetessä sivuilla näyttäytyivät erilaiset ja toisaalta taas melko samanlaiset nuoret. Kumpaankin kolmen hengen ystäväporukkaan on esimerkiksi aiemmin kuulunut neljäs jäsen, joka on jo menehtynyt ja jäljelle jääneet muistelevat häntä. Nuoret kohtaavat sumun keskellä loppunsa ja lopulta toisensa. Kirja on täynnä vertauskuvia ja kaikista oleellisemmin ne liittyvät sumuun. Foisille sumu on välimuoto, paikka elämän ja kuoleman rajamailla. Vertaus sumusta jonkinlaisena välitilana teki tarinan kiinnostavaksi.
40-luvun nuoret, Salvatore, Tunín ja Ersilia elävät aikaa, jolloin natsi-Saksa oli miehittänyt Italian. Saksalaiset vetäytyvät vähitellen amerikkalaisten joukkojen tullessa. Kolmikko kuuluu partisaaneihin. He ovat valmistelemassa iskua, mutta joutuvat ansaan. Näiden kolmen nuoruus on täynnä pommituksia ja miehittäjän joukkoja, mutta myös tavallisia nuorten elämään kuuluvia asioita, kuten jännittämistä ensimmäisestä kerrasta. 90-luvun nuoret, Gino, Sonia ja Rossella juovat, käyvät diskoissa ja hulluttelevat kaahaamalla niin lujaa kuin pääsevät. Heille elämä on helppoa ja yhtä biletystä. Toisaalta huumehöyryjen lomasta voi rivien välistä lukea, etteivät he ole kovin tyytyväisiä elämäänsä, tai he ovat vähitellen turtumassa ainaiseen juhlimiseen. Neljännen ystävän lähteminen on antanut miettimisen aihetta kummallekin porukalle.
Teoksen lukeminen vaatii melkeinpä jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Luvut ovat lyhyitä ja yhden luvun sisällä kertojaääni ja näkökulma vaihtuvat yllättäen. Tämän takia hahmot jäivät etäisiksi ja tuntui siltä, etten saanut heistä hahmoina kunnolla käsitystä kuin mitä olisi todennäköisesti käynyt, jos kirjan luvut olisivat pidempiä ja niissä kuvailtaisiin hahmoja enemmän. Kaikesta huolimatta nuorten tarina, erityisesti Salvatoren, Tuninín ja Ersilian, oli mielenkiintoinen, samoin kuin sumu oli mielenkiintoinen elementti.
Toteanpa vielä, että esipuhe oli surullinen. Sen mukaan italian kieleen on syntynyt ilmaus stragi del sabato sera, joka tarkoittaa Sumussakin tapahtuvaa tilannetta, kun nuoret hurjastelevat lähdettyään diskoista kotiin ja seurauksena on usein kuolemaan johtava kolari. Kuvahaku puhui karua kieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti