Otava, 2012, pokkari, 585 sivua
suomentanut Riie Heikkilä
"Anastasia, sinun pitäisi pysytellä erossa minusta. Minä en ole oikea mies sinua varten", hän kuiskaa. Mitä? Mistä nyt tuulee? Sen luulisi olevan minun päätettävissäni. Rypistän otsaani. Hänen sanansa huimaavat minua.
"Hengitä, Anastasia, hengitä. Nostan sinut pystyyn ja päästän sinut lähtemään", hän sanoo hiljaa ja työntää minut hellävaraisesti kauemmas.
(s. 61-62)
Suunnilleen puoli vuotta sitten pohdin ystäväni kanssa Fifty Shades of Greyn ilmiötä ja sitä, miksi sarjan kirjoista on tullut niin iso menestys. Kumpikin meistä oli huomannut erään kiinnostavan seikan; hämmästyttävän monet tietävät, mistä tarinassa on kyse ja monet tietävät ällistyttävän tarkkaan, mitä kirjoissa tapahtuu. Tästä huolimatta kukaan ei ole lukenut kirjoja, vaan tiedot tapahtumista on luettu netistä kirja-arvosteluista. Mahtaako pitää paikkansa? Kertovatko arviot niin tarkasti, mitä jokaikisellä sivulla tapahtuu? Tästähän uteliaisuus heräsi, minkälainen on kirja, jonka monet ovat lukeneet, mutta eivät kehtaa tunnustaa lukeneensa sitä. Kiinnostuin myös kirjan alkuperästä. Aluksi tämä oli Twilightin maailmasta kirjoitettua fanifiktiota.
Parikymppinen yliopistossa opiskeleva Anastasia Steele päätyy haastattelemaan rikasta ja menestynyttä liikemiestä opiskelijalehteen. Alun perin Anastasian ystävän piti hoitaa haastattelu, mutta Ana tekee palveluksen ystävälleen ja menee hänen sijastaan tapaamaan miestä. Christian Grey on nuori ja komea, mutta myös ylimielinen. Anastasia sählää hiukan haastattelussa ja on kiitollinen siitä, että se on ainoa kerta, kun hän tapaa Christianin. Herra Greyssä on kuitenkin salaperäistä vetovoimaa, sillä Anastasia ei pysty unohtamaan häntä. Yllättäen he tapaavat uudestaan Anan työpaikalla rautakaupassa, jonne Christian on tullut asiakkaaksi. Käy ilmi, mies on kiinnostunut Anasta, joka on ikionnellinen miehen huomionosoituksista. Christian ehdottaa Analle erästä sopimusta, mutta Ana ei ole varma, kykeneekö hän Christianin haluamiin asioihin.
Anastasia on kömpelö, ujo ja täysin kokematon nuori nainen. Omasta mielestään hän kunnon harmaahiirulainen, jonka suuntaan yksikään mies ei vaivaudu vilkaisemaan. Kuinka asian laita on todellisuudessa? Ainakin kaksi nuorta miestä yrittää sinnikkäästi taivutella Anaa lähtemään treffeille kanssaan. Kuulostaako tutulta? Aivan, Ana on kuin kopio Twilight-sarjan Bellasta. Sekä Ana että Bella tietävät, että heidän olisi ehkä parempi unohtaa mies, jonka he ovat juuri tavanneet, mutta kumpikaan ei siihen pysty. Näistä kahdesta neidistä Bella taitaa sittenkin viedä voiton, sillä hänellä ei ole kolmeen osaan jakautunutta persoonaa. On tavallinen hiirulais-Ana, järjen ääni tai alitajunta, miksikä sitä haluaa nimittää ja vielä sisäinen jumalatar, joka varsinkin Christianin lähellä intoutuu milloin tanssimaan salsaa, milloin hehkumaan lootusasennossa ja ties mitä.
Kirjailija on onnistunut luomaan hahmon, jolla on Twilight-sarjan Edwardin olennaiset piirteet. Ah, niin mystistä vetovoimaa tihkuva komea Christian Grey, jonka pauloihin Ana lankeaa, on pahimmanlaatuinen kontrollifriikki. Christianin hahmo kiteyttää hyvin sen, mikä Edwardissa on vialla. Hän kohtelee Anaa omaisuutenaan. Hän haluaa pitää jatkuvasti ohjat tiukasti käsissään ja määrätä, kuinka Anan tulisi toimia. Christianin tarjoama sopimus tekee Anasta hänen käskytettävänsä,
Anna mun kaikki kestää! Kirja on aikuisten versio Meyerin Twilight -kirjoista, mikä ei tullut yllätyksenä, kun ottaa lähtökohdan huomioon. Perustelin kirjan lukemista itselleni sillä, että haluan ottaa selvää, huomaako tätä lukiessa, minkä pohjalta tarina on kirjoitettu. Vastaus kävi selväksi jo aivan kirjan alussa, kyllä huomaa. Pääparin lisäksi ainakin Anan ihailijoilla on vastineet Meyerin kirjoissa. Eiköhän José ole Jacob Black ja työnantajan poika Bellan ihailija koulusta, mikä hänen nimensä olikaan. Twilightin maailma on niin vahvasti läsnä kirjassa, että lukemisen aikana väistämättä kuvittelin hahmot esikuviensa näköisiksi, vaikka voisivathan he näyttää erilaisilta kuin esikuvansa.
On turha odottaa kielellisesti laadukasta kirjallisuutta, sitä Anan ja Christianin seikkailut eivät tarjoa. Kirja ei kuitenkaan ollut aivan pohjanoteeraus. Anastasian ja Christianin toisilleen lähettämät sähköpostiviestit olivat paikoitellen ihan nokkelaa ja hauskaa sanailua. Lopussa Ana jopa yllätti minut osoittamalla, ettei hän olekaan täysin selkärangaton ja Christianin vietävissä.
Fifty Shades of Grey -trilogia:
Fifty Shades of Grey - Sidottu
Fifty Shades - Satutettu
Fifty Shades - Vapautettu
Minä suorastaan koukutuin Sidottuun ja viihdyin tarinan mukana todella hyvin. Harvemmin lähes 600 sivua humpsahtaa yhtä nopeasti. Seuraavia osia ei kuitenkaan jostain syystä ole houkuttanut lukea. Tuli ehkä tunne, että tiesin jo mistä kirjoissa oli kyse ja halusin taas suunnata kohti uutta ja erilaista lukukokemusta.
VastaaPoistaUteliaisuuttani luin arvioita seuraavista osista ja sen jälkeen tuli tunne, että trilogia on loppua kohti liian ennalta-arvattava. Hienoa, että viihdyit tämän parissa, sillä monelle tämä on tainnut olla liikaa. Kirja onnistui yllättämään, sillä odotin tämän olevan huonompi.
Poista