tiistai 21. huhtikuuta 2015

Charlaine Harris: Veri kielellä

Alkuperäinen teos: Deadlocked (2012)
Sookie Stackhouse osa 12, Gummerus, 2013, kovakantinen, 368 sivua
suomentanut Sari Kumpulainen



En ollut koskaan harkinnut, että kantaisin sarastinta koko ajan mukanani. Pelkäsin tavallaan tuhlaavani sen voiman. Siihen turvautuminen kevein perustein olisi verrattavissa kärpäsen tappamiseen ydinohjuksella.
(s. 73)

Toiseksi viimeinen Sookie-kirja on nyt luettu ja näin pitkälle eteneminen tuntuu jollain tapaa jo työvoitolta. Välillä olen viihtynyt sarjan parissa paremmin, välillä taas olen lukenut kirjoja silmäilemällä sivuja. Veri kielellä oli aikalailla perustasoa, mitä tämän sarjan kirjat ovat. Tämänkertainen päävihollinen tuli täytenä yllätyksenä, mutta eräästä toisesta hahmosta osasin jo aavistella, ettei hän ole niin hyvä kuin miltä vaikuttaa.

Sookie valmistautuu Ericin pyynnöstä vampyyrikuningas Felipen kunniaksi järjestettävää tilaisuutta varten, kun hänelle ilmoitetaan uusi aika, jolloin juhliin pitäisi saapua. Nainen ehtii paikalle juuri sopivasti todistamaan epämiellyttävää näkyä: Eric imee nuoren kaksiluontoisen naisen verta ja selvästi nauttii tilanteesta. Hetkeä myöhemmin samainen nainen löytyy kuolleena Ericin talon pihalta. Sookie joutuu jälleen kerran selvittelemään murhaa, mutta se on vain jäävuoren huippu hänen murheistaan. Eric jauhaa luojansa tekemästä sopimuksesta, joka uhkaa erottaa viikingin ja Sookien toisistaan. Keijusukulaisilla on omat sähellyksensä menossa, kun Claude poistuu Niallin matkassa keijujen maailman puolelle ja jättää strippiklubinsa Dermotin vastuulle. Dermot osaa kyllä nikkaroida ja remontoida ties mitä, mutta hänestä ei ole pitämään aisoissa keijukansaa.

Veri kielellä on mukavasti keijupainotteinen. Kirjassa käsiteltiin paljon Sookien sukulaisia, ja edellisessä osassa esille tullutta mystistä taikakalua, sarastinta. Mielestäni tarinaan sopi se, että Sookie pohti useampia kertoja riskejä, joita sarastimen taikavoiman hyödyntämiseen liittyy. Oli hyvä, ettei hän ottanut saamaansa perintöä liian heppoisesti vaan osasi suhtautua siihen asian vaatimalla vakavuudella. Keijujen lisäksi kirjassa käsiteltiin jälleen kerran tarjoilijattaren mieskuvioita, joihin saatiin jo yhden miesvalinnan osalta hyvin lopullisen tuntuinen päätös. Toisaalta vähän harmittaa, kuinka asiat tämän miehen ja Sookien välillä lähtivät luisumaan huonompaan suuntaan, mutta ehkäpä Sookielle ei loppujen lopuksi sovi vampyyri loppuelämän kumppaniksi.

Kirjailija saa tällä kertaa ehdottomasti pisteet siitä, että kirjan pahiksen selviämisessä meni aikaa. Yleensä vihollisen on voinut arvata jollain tapaa jo melkeinpä puolivälissä, mutta tässä osassa joutui odottamaan viime hetkille asti. Hyvä, etteivät Sookie-kirjat ole aina niin ennalta arvattavia.

Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti