maanantai 27. huhtikuuta 2015

Hans Christian Andersen: Lumikuningatar

Alkuperäinen teos: The Snow Queen (1981)
Naomi Lewisin uudelleen kertoma tarina Andersenin Lumikuningattaresta
kuvittanut Christian Birmingham
Kirjalito, 2008, kovakantinen, 61 sivua
suomentanut Eeva-Liisa Järvinen



"Lumikuningatar lentää siellä, missä lumipyry on sakeimmillaan. Hän on lumihiutaleista kaikkein suurin. Lumikuningatar ei koskaan pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan leijailee aina takaisin mustan pilven uumeniin. Monina talviöinä hän liitää kaupungin kaduilla ja katselee sisään ikkunoista. Silloin ikkunat jäätyvät ja niihin syntyy mitä ihmeellisempiä kuvioita, kukkia ja tähtiä."

Pohdiskelin tässä pari viikkoa sitten, mitä kirjoja lukisin osalistumiini lukuhaateisiin. Pohjoismaihin liittyvää haastetta varten ajattelin lukea pitkästä aikaa Andersenin satuja, joita olen kuullut viimeksi lapsena. Kirjastossa koin pienen pettymyksen, kun tämä Lumikuningatar olikin merkitty jonkun toisen kirjoittamaksi. En ole varma, hyväksytäänkö teos ajattelemaani haasteeseen, mutta ainakin se täyttää I Spy Challenge 2015 -haasteen kohdan 15 Royal Title.

Parhaat ystävykset Kerttua ja Kai asuvat aivan toistensa naapurissa ja viettävät kaiket päivät keskenään. Eräänä päivänä Kai saa sydämeensä paholaisen rikkoman taikapeilin sirun, minkä takia hänestä tulee ilkeä ja kylmä. Kai on leikkimässä toisten poikien kanssa, kun Lumikuningatar houkuttelee pojan matkalle kaukaiseen pohjoisessa sijaitsevaan palatsiinsa. Kerttu kaipaa kovasti menettämäänsä ystävää ja päättää lähteä etsimään häntä. Monien seikkailujen ja avuliaiden uusien tuttavuuksien kautta Kerttu löytää tien perille Lumikuningattaren palatsille. Tämän jälkeen hän tekee kaikkensa pelastaakseen Kain.

Takakannen maininta siitä, että Naomi Lewis on kertonut uudelleen Andersenin sadun, herätti kummastusta ja herättää vielä edelleenkin. Tarkoitetaankohan tuolla kääntämistä ja mahdollista kieliasun muokkaamista? En ole lukenut sadun alkuperäistä versiota, mutta olen nähnyt Lumikuningattaresta tehdyn baletin, jota esitettiin Kansallisoopperassa. Kirjan sisältö muistutti baletin sisältöä, vaikka jotkin kohdat poikkesivat toisistaan. Muistaakseni baletissa ei ollut mukana esimerkiksi Kertun luokseen ottanutta naista, jonka takia Kain etsintämatka keskeytyi joksikin aikaa. Wikipedian artikkelissa kerrottu juonikuvaus Andersenin alkuperäisestä versiosta kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin tämän kirjan sisältö.

Birminghamin kuvitus on todella kaunista! Tässä pari esimerkkiä siitä:




Lumikuningatar on oivallinen satu ystävyydestä, mutta kuvien ihailemisen lisäksi satu ei herättänyt sen kummempia ajatuksia.

2 kommenttia:

  1. Oii, muistan tämän sadun päiväkotiajoilta. Se oli niin pelottava ja surullinen ja kaunis, joka minun täytyi kerta toisensa jälkeen lukea ja lainata kirjastosta musiikkisatuna vaikka kuinka monta kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, satu vaikuttaa siltä, että se on voi olla lapsesta pelottava. Surulliselta tämä tuntui näin aikuisiälläkin luettuna. Hienoa, että satu on löytynyt kirjastosta ja olet voinut palata sen pariin useaan kertaan. :)

      Poista