Ursula K. Le Guin: Lavinia

Alkuperäinen teos: Lavinia (2008)
WSOY, 2009, kovakantinen, 325 sivua
suomentanut Kristiina Rikman



Tiesin kuka olin, ja voin kertoa teille kuka saatoin olla, mutta nyt olen olemassa vain näissä kirjoittamissani sanoissa. En ole varma olemassaoloni luonteesta ja mietin mahdanko löytää itseni kirjoituksestani. Puhun latinaa, totta kai, mutta opinko minä koskaan kirjoittamaan sitä? Se ei tunnu todennäköiseltä. Epäilemättä joku minun nimiseni, Lavinia, oli olemassa, mutta hän saattoi olla niin toisenlainen kuin minun oma käsitykseni itsestäni tai runoilijan käsitys minusta, että se vain hämmentää ajatuksiani hänestä.
(s. 11)

Ursula K. Le Guinnin nimi oli minulle hämärästi entuudestaan tuttu, mutta en osannut yhdistää häntä mihinkään tiettyyn kirjaan. Lavinian nappasin mukaani kirjastoreissulla, sillä takakansi lupaili hyvää lukukokemusta.

Latiumin kuninkaan tytär Lavinia kieltäytyy menemästä naimisiin hovin suosikkiehdokkaan Turnuksen kanssa. Hän haluaa itse valita miehensä ja kohtalonsa. Isä kuuntelee häntä, mutta äidin on vaikea niellä tyttären uhmaa. Vieraillessaan uhrilehdossa Lavinia tapaa useamman kerran hänelle haamuna ilmestyneen runoilijan, joka tekee kuolemaa omalla tahollaan. Runoilija kertoo tytölle suuresta troijalaisesta sotasankarista, Aeneaasta, josta tulee Lavinian puoliso. Myös oraakkeli ennustaa muukalaisten saapumisen. Eräänä päivänä mereltä todella saapuukin laiva mukanaan tarujen sankari, joka tarjoaa rauhanomaista liittolaisuutta, mutta tuo tullessaan myös miekkansa. Spartan Helenan tavoin, Latiumin Lavinia saa aikaan tuhoisan sodan.

Kirjan tapahtumat pohjautuvat roomalaisen Vergiliuksen kirjoittamaan kansalliseepokseen Aineikseen. Vergiliuksen runossa kuningatar Lavinia on sivuhenkilö, joka on mukana vain muutaman säkeen verran. Kirjassaan Le Guinn luo tytölle persoonan. Lavinia on vahva naishahmo aikana, jolloin naisen mielipidettä ei juuri kyselty. Kaikkein mielenkiintoisin piirre hahmossa on se, että hän tietää olevansa fiktiivinen. Runoilija paljastaa Lavinialle tämän todellisen identiteetin yhtenä runon hahmona. Hän kertoo tytölle tämän kohtalosta naida Aeneas, ja elämästä sen jälkeen aina runon loppuun saakka. Runon loputtua alkaa Lavinian itsenäinen elämä, jossa hänen on pärjättävä ilman runoilijan johdatusta.

Tapahtumat sijoittuvat noin 1200-luvulle ennen ajanlaskun alkua. Miehet ja kotijumalat hallitsevat elämää eri heimojen asuttamassa Italiassa. Miehiseen maailmaan liittyvät sota, politikointi ja liittolaisuudet saavat ison merkityksen tarinan aikana. Kirjassa käsitellään sodan julmuuksia jopa siitä näkökulmasta, että hyväkin hahmo voi olla julma ilman, että julmuus laskettaisiin välttämättömyydeksi oman hengen tai heimolaisten puolustamisen kannalta. Jopa Aeneaksen taisteluissa kokema hurmostila, taisteluhulluus, nimetään hulluudeksi, eikä hyvien puolella olevan hahmon käytöstä selitellä sillä, että hän vain puolusti itseään. Kaikesta huolimatta sodalla ei mässäillä, vaikka aluksi voisi vaikuttaa siltä.

Kirjan ulottuvuudet vaihtelevat todellisuudesta fiktioon. Aina en meinannut pysyä perillä siitä, mikä kaikki oli todellisuutta ja mikä puolestaan fiktiota. Tarinassa on vahvasti läsnä taikuuden ja unenomaisuuden tuntua. Näin nykyajan ihmisen näkökulmasta erilaiset riitit, uhrimenot sekä enneunet ja -näyt kuuluvat tuntuvat melkeinpä yliluonnolliselta. Tapahtumia kuvaillaan hyvin uskottavasti, joten on selvää, että kirjailija on tehnyt taustatyönsä hyvin. Omaan makuuni teos oli paikoitellen hieman liian unelias ja mietiskelevä, mutta kaiken kaikkiaan hyvä lukukokemus.