Tammi, 1978, kovakantinen, 141 sivua
suomentanut Helena Soinio
– 99 askelman arvoitus, Paula vastasi. – Rouva Blair näet asui lapsena monissa eri paikoissa Ranskassa, ja silloin hän todella koki tuollaisen pelottavan tapahtuman. Mutta hän ei pysty muistamaan paikkaa, ei mitään koko tapauksesta. Vuosiin hän ei ole ajatellut koko tapahtumaa, mutta äskettäin hän sai taas tuon painajaisen. Ja sitten tapahtui jotain, josta hän pelästyi.
(s. 7)
Teki mieli pitkästä aikaa tarttua Neiti Etsivä -kirjaan, ja tämä kyseinen teos löytyi omasta hyllystä juuri sopivasti täyttämään nostalgian nälkää.
Rouva Blair on nähnyt monta kertaa painajaismaista unta, jossa toistuu mystiset 99 askelta. Hän pyytää apua Paulalta, joka tietenkin ottaa tehtävän vastaan. Ratkaisua odottava tapaus vie tarmokkaan Neiti Etsivän Ranskaan. Mukaan lähtevät Paulan hyvät ystävät Bess ja George sekä hänen isänsä Carson Drew. Heidän matkansa ei jää muilta huomaamatta, sillä pian tuntematon herra Yhdeksäinen lähettää uhkauskirjeitä ja yrittää hankaloittaa Drew’n seurueen matkaa. Herra Drew tutkii, miksi Ranskan johtava rahamies tekee holtittomia ratkaisuja. Paula keksii nopeasti, että rahamiehellä ja herra Yhdeksäisellä on jotain tekemistä toistensa kanssa.
Olipa mukavaa lukea pitkästä aikaa Neiti Etsivä -kirja. Luin näitä lapsena, ja vaikka hevoskirjat olivatkin suurimpia suosikkejani, niin Neiti Etsivät tulivat sitten hyvänä kakkosena. Olin jo ehtinyt unohtaa, minkälaisia Neiti Etsivästä kertovat kirjat ovat. Lukemisen aikana minua ihan huvittivat kirjojen tyypilliset yleistykset. Juoni eteni todella nopeasti ja uusia vihjeitä ilmaantui tuon tuosta matkan varrella. Varsinkin Paulan ilmiömäinen kyky ratkoa arvoituksia sai suupielet kohoamaan, kaikki tuntui todella helpolta! Olisin kaivannut sitä, että Bess ja George olisivat olleet enemmän avuksi arvoituksen ratkaisemisessa. Arvoituksen ratkaiseminen oli tällä kertaa pelkästään Paulan show’ta, johon muilla ei ollut mitään sanomista.
Osallistun kirjalla I Spy Challenge -lukuhaasteeseen. Tämän kirjan myötä sain luettua kohdan 2, number.
Neiti Etsivät on ihan mukavia "tylsän hetken täytteitä".
VastaaPoistaNiin ovat, ja nämä lukee todella nopeasti, joten vaikka päivässä saa luettua yhden osan.
PoistaNämä kirjat ovat ihanan nostalgisia. Niitä lukiessa alkaa todellakin hymyilyttää. Kirjat ovat välillä niin hassuja, täynnä yleistyksiä ja sievisteleviä. Paula on aina niin täydellinen, kun taas Bess kuvataan pullukaksi ja George poikamaiseksi.
VastaaPoistaYleistykset ja sievistelyt hymyilyttivät lukiessa. Minusta on ikävää, että Bessin olemusta aina tuodaan esille esim. kohtauksissa, joissa George kiusoittelee häntä painosta ja herkuista.
PoistaNiinpä! En tiedä, onko näihin kirjoihin yritetty laittaa valistusta niin sanotuista hyvistä ruokailutavoista, koska Paula syö aina erittäin terveellisesti ja niukasti.
PoistaVoi olla hyvin mahdollista. En ole itse asiassa kiinnittänyt huomiota Paulan syömisiin, lähinnä mieleen on jäänyt Bessiin kohdistuvat huomautukset ja ainainen vertailu Bessin ja Georgen välillä.
PoistaVoi apua, en tiedä uskaltaisinko näitä enää lukea, koska sillon lapsena Neiti Etsivät olivat varmaan koko elämäni (niin ja heppakirjat kans!). Ehkä sitä pitäisikin palata nostalgian nimessä lukemaan lapsuuden suosikkeja... :D
VastaaPoistaPalaa toki Neiti Etsivien pariin! Tästä sai paljon nostalgisia muistoja. :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinäkin olen haaveillut nostalgisten fiilisten vuoksi Neiti Etsivistä, sillä ne olivat yksi suosikkikirjasarjoistani mukulana.... Tykkäsin juuri eniten Neukkareista, Viisikoista, Salaisuus-kirjoista yms, hevoskirjoista en kummemmin välittänyt, Nummelan Ponitalleja tuli jonkin verran luettua. Muistelen, että juuri tämä 99 askelman arvoitus oli yksi minun lempparini Paulan seikkailuista! =D
PoistaSinähän voisit kirjoittaa Neiti Etsivistä samanlaisen nostalgiapostauksen kuin tv-sarjoista kirjoitit!
PoistaHeh, minä taas luin Nummelan Ponitallia vähän liikaakin. :D