Otava, 2011, kovakantinen, sivumäärä 255
Sitä hetkeä en unohda koskaan. Kylmä tuulenpuuska pyyhkäisi äkkiä ämmin pihamaan poikki ja lennätti kuivia lehtiä pyörteenä navetan nurkan taakse. En kuullut enää lintujen ääntä, vain oman sydämeni jyskytyksen.
(s. 37)
Trilogian ensimmäinen osa oli varsin kevyttä luettavaa, joten vähän mietin, kannattaako sarjan lukemista jatkaa. Pidän kirjasarjoista, jotka kertovat saman suvun useammasta sukupolvesta, joten olihan tämä toinen osa sitten etsittävä kirjastosta. Sain vielä kätevästi ympättyä kirjan I Spy Challenge -lukuhaasteen kolmanteen kohtaan Things That Grow.
Eliisa Hetta on vastavalmistunut sairaanhoitaja, joka joutuu pettymyksekseen huomaamaan, ettei Rovaniemellä riitä töitä sairaanhoitajille. Eliisan hyvä ystävä lähtee kirjan alussa Saksaan sairaanhoitajaksi ja houkuttelee Eliisaa mukaansa. Lopultahan Eliisa seuraa ystäväänsä Saksaan, vaikka hänen äitinsä yrittääkin vastustella, ettei tyttö lähtisi. Töiden aloittaminen ei ole kuitenkaan helppoa kielimuurin takia. Elämä vieraassa maassa saa pian aivan uuden käänteen, kun samaan sairaalaan tulee harjoittelijaksi nuori sveitsiläinen lääkäri, joka iskee silmänsä Eliisaan.
Päähenkilö Eliisa on trilogian avausosasta tutun Annikin tytär. Siihen nähden millaisena Annikki kuvattiin nuorena, oli Eliisan hahmo pienoinen pettymys. Olihan hänellä omat hyvät hetkensä, mutta aivan Annikin tasolle Eliisa ei mitenkään yltänyt. Varsinkin sen jälkeen, kun hän oli tavannut sveitsiläisen Peterin, he rupesivat elämään Peterin ehdoilla. Olisin kaivannut Eliisalta enemmän omaa tahtoa ja pohdintaa, mitä hän itse haluaa. Eliisa tuntui tyytyvän Peterin tahtoon joka asiassa. Toisaalta ymmärrän ajankohdan ja sen, että Eliisa oli vieraassa maassa, joten ehkä oli vain luonnollista, että Peterin oli helpompi toimia asioiden järjestelijänä.
Jääleinikin tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle. Trilogian avausosan tapahtumista on kulunut noin parikymmentä vuotta, joten muutoksen aikakausien välillä voi huomata. Siinä missä Annikki lähti pakon edessä evakoksi Ruotsiin, suhtautuvat Eliisan ikäpolven edustajat suopeammin ajatukseen, että he lähtevät toiseen maahan etsimään töitä ja parempia elinolosuhteita. Annikin kohtaamat ongelmat olivat käytännönläheisempiä, kun taas Eliisa törmää enemmän kulttuurien välisiin eroihin ja ongelmakohtiin. Saksassa kaikki on modernimpaa kuin kotona Pohjois-Suomessa ja tavatkin ovat vähän erilaiset. Esimerkiksi sairaalan ruokalassa kaikki istuvat omilla tietyillä paikoillaan, ja ulkomaalaiset sairaanhoitajat viihtyvät keskenään omassa porukassaan.
Kirja jatkaa edeltävän osan tapaan nopeatempoista linjaa. Yhteen lukuun mahtui taas tapahtumia pidemmältä aikaväliltä. Juoni eteni hyvin rivakkaan tahtiin. Eliisa ehti olla Suomessa noin viitisenkymmentä sivua, kun hän jo matkasi Saksaan. Lääkäriharjoittelija Peterin tapaamisen jälkeen parin rakkaustarina vasta eteneekin nopeasti. Sveitsiin muutto, yhteinen koti ja häät melkeinpä vain sujahtivat ohitse kirjan sivuilla. Tapahtumien nopeus ja helppous olivat melko häiritseviä asioita. Kyllähän Eliisan ja Peterin esteeksi yritettiin kasata ongelmia, kuten miehen vanhanaikainen ja hienostunut perhe, joka ei hyväksy suomalaista miniää noin vain, mutta käytännössä paria ei hidastanut mikään.
Eliisan oikean isän etsimisestä yritettiin saada jonkinlaista sivujuonta, mutta oikeastaan tämän kirjan aikana ei tapahtunut niin paljon kuin ensimmäisessä osassa.
Pohjatuulen tarinoita -trilogia
Lapinvuokko, 2010
Jääleinikki, 2011
Kultarikko, 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti