Vigdís Grímsdóttir: Sydän, kuu ja sinilinnut

Alkuperäinen teos: Hjarta, tungl og bláir fuglar (2002)
Johnny Kniga, 2006, kovakantinen, 199 sivua
suomentanut Tapio Koivukari



Mutta vaikken näekään samanlaisia unia kuin Edita, tiedän, että tunteemme on sama ja ehkä päämäärä myös – kadota uneen. Se ei ole kuitenkaan minulle tarpeeksi, unet eivät luo muistoja, ehkä kaikkea muuta, mutta eivät muistoja, ja minun täytyy mennä Islantiin. Se on todellisuutta.
(s. 15)

Olin jo Vigdís Grimsdóttirin trilogian ensimmäistä osaa lukiessa päättänyt lukevani seuraavaksi tämän toisen osan. Islantilaisten kirjailijoiden löytäminen ei ollutkaan aivan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Lisäksi Sydän, kuu ja sinilinnut -kirjassa on sopivan vähän sivuja, joten ehdin lukaista sen kiireisestä aikataulusta huolimatta.

Kirjan keskiössä on Lenni, joka on trilogian avausosasta tutun Rósan poika. Lenni on varttunut Uudessa Meksikossa, jonne hänen äitinsä saapui vuosia sitten. Pienessä Madridin kylässä pojalla on rakastavia ihmisiä lähellään, kuten isoisä, jolla on sama nimi kuin hänellä, isoisän puoliso Flora ja Edita, joka on aluksi leikkitoveri, myöhemmin tyttöystävä. Lenni ei ole koskaan nähnyt isäänsä muuten kuin äitinsä taiteilijaystävän Lúnan maalauksissa. Hän kaipaa Islantiin, tuohon kaukaiseen maahan, jonka olemassaoloa Madridin asukkaiden on vaikea kuvitella. Lopulta Lúnan avulla Lenni voi toteuttaa unelmansa ja matkustaa haaveidensa maahan.

Sydän, kuu ja sinilinnut jatkaa teemaltaan avausosan tapaan unelmien parissa, mutta esiin nousevat myös kaipuu ja rakkaus. Eniten teemat hahmottuvat Lennin hahmossa. Lenni kaipaa Islantia, kaukaista maata, josta hän poistui hyvin pienenä lapsena, eikä ole sen jälkeen palannut sinne takaisin. Lennillä on unelma, hän haluaa matkustaa Islantiin. Lennin elämässä on kaksi naista, jotka eivät tule toimeen keskenään. Editan mukaan Flora yrittää kääntää pojan pään häntä vastaan. Floran mukaan Edita on kummallinen, koska tyttö uskoo höpötykseen, jonka mukaan kojootit kertovat tulevasta. Edita on vahvasti läsnä tarinassa. Hänen kommenttinsa Lennille on kursivoitu, ja niitä on myös kohtauksissa, joissa tyttö ei itse ole mukana.

Lennin äiti Rósa on jo löytänyt rauhan toivuttuaan siitä, ettei Lennin isä koskaan tullutkaan Uuteen Meksikoon. Rósa pakeni perheensä luota Jacobille, joka on omistanut elämänsä Neitsyt Marialle. Jacobin luona Rósa rukoilee, jotta Maria ilmestyisi hänelle. Ihmeitä voi tapahtua ja sen Rósa saa myös huomata. Avausosan tapaan tämän teoksen lopussa koittaa yllätys, mutta sitä ei kerrota niin yllättäen kuin ensimmäisen osan yllättävää paljastusta. Tällä kertaa asiasta vihjataan vähitellen, jolloin paljastuksen tullessa lukija on saattanut jo aistia sen.

Tunnelmaltaan Sydän, kuu ja sinilinnut on aika samanlainen kuin edeltäjänsä. Kirjassa on samanlaista unenomaisuutta ja outoutta, mikä oli tällä kertaa jo aika viehättävää. Vieläkään en ole hyväksynyt avausosan paljastusta, mutta suhtaudun tähän kirjaan suopeammin, ehkä suurimmaksi osaksi sen takia, ettei tässä tullut suurta järkytystä eteen.

Osallistun kirjalla seuraaviin lukuhaasteisiin: Kirjallinen retki Pohjoismaissa ja I Spy Challenge (12. kohta Celestial Body).

Trilogia:
Valosta valoon (Frá ljósi til ljóss, 2001)
Sydän, kuu ja sinilinnut (Hjarta, tungl og bláir fuglar, 2002)
Kun tähti putoaa (Thegar stjarna hrapar, 2003)