Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Alkuperäinen teos: Call the Midwife (2002)
Seven/Otava, 2014, pehmeäkantinen, 415 sivua
suomentanut Eija Tervonen



Jos joku olisi kaksi vuotta sitten sanonut, että menen luostariin kätilökoulutukseen, olisin juossut kilometrien päähän. Minä en ollut sellainen tyttö. Luostarit olivat herätyksen saaneille tarkoitettuja ankeita ja koruttomia paikkoja. Ne eivät olleet minua varten. Olin luullut Nonnatus Housen olevan pieni yksityissairaala, joita Englannissa oli tuohon aikaan satoja.
(s. 36)

Hakekaa kätilö! -pokkarini on alennusmyyntilöytö tältä syksyltä. Seurasin kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa, joka houkutteli lukemaan itse kirjan. Onneksi luin kirjan, sillä vaikka televisiosarja esitti tapahtumat koskettavasti, ei se kuitenkaan vedä vertoja alkuperäiselle teokselle.

Hakekaa kätilö! on Jennifer Worthin muistelmateos, joka kertoo hänen nuoruusvuosistaan 1950-luvun East Endissä. Worth työskenteli tuolloin kätilönä ja aluesairaanhoitajana. Olosuhteet muistuttivat köyhällä alueella lähinnä slummia, mikä oli aluksi järkytys nuorelle naiselle. Vähitellen hän alkoi tottua uuteen ympäristöönsä. Merkittävä rooli sopeutumisessa oli Nonnatus Housen väellä, sillä nuori Jennifer sai paljon tukea nunnilta ja toisilta kätilöiltä. Teoksessa kuvataan kätilön ammattia ja arkea, lähtöä töihin vaikka keskellä yötä, erilaisia synnytyksiä. Samalla siinä kuvataan asumista nunnaluostarissa, uskonnollinen puolikin tulee esille kirjan sivuilla. Raskaista oloista huolimatta arkeen mahtui myös paljon ilonaiheita. Jennifer sai esimerkiksi huomata yllätyksekseen, että Nonnatus Housen nunnat ovat joustavampia kuin sairaalan työyhteisö olisi ollut.

Lukiessani aivan unohdin piteleväni käsissäni nimenomaan muistelmateosta. Kirja on kirjoitettu mielenkiintoisesti, ja tarinaan oli helppo uppoutua mukaan. Olen pitänyt muistelmateoksia jostain syystä hieman tylsinä, mutta ainakaan Worthin teos ei ole tylsä. Päinvastoin, kirja on kaikkea muuta kuin tylsä. Ainakin se herätti monenlaisia ajatuksia. En voinut olla hämmästelemättä 50-luvun oloja ja niitä naisia, jotka sitkeästi pyörittivät perheen arkea, vaikka kuinka köyhissä oloissa. Välillä kirjassa esiintyvien henkilöiden kohtalot saivat silmät kostumaan. Onneksi surullisten ja traagisten kohtien lisäksi teoksessa on iloa ja paljon toivoa paremmasta. Parhaiten mieleeni jäi espanjalais-englantilainen perhe, jossa äiti synnytti 25. lapsensa.

Televisiosarjaa katsoessa oli helppo ajatella, että Jenny, kuten Worthiin perustuvaa hahmoa sarjassa kutsuttiin, on vain yksi hahmo muiden joukossa. Muistelmateoksen lukemisen myötä pystyin helpommin sisäistämään, että kaikki tapahtumat todella perustuvat jonkun henkilön kokemuksiin. Kirja antoi tapahtumista autenttisemman kuvan kuin televisiosarja. Esimerkiksi itäisen Lontoon olosuhteet, kuten pommituksista kärsineet korttelit ja rauniot, kävivät paremmin ilmi kirjasta. Jos muistan oikein, niin tätä oli taidettu sievistää tv-sarjaan, koska en muista, että siinä olisi näkynyt monia raunioita. Kirja on myös opettavaisempi, sillä Worth kertoo siinä useammassa kohdassa kätilön ammatin historiasta ja 1950-luvun lääketieteestä.

Hakekaa kätilö! oli mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus. Voin suositella sitä kaikille, jotka ovat epäröineet lukea muistelmateoksia. Tässä on teos, josta on helppo aloittaa, koska asiat kerrotaan niin helposti lähestyttävästi, että kirjaa lukiessa melkeinpä unohtaa lukevansa muistelmateosta.

Osallistun kirjalla I Spy Challenge -lukuhaasteeseen, josta sain luettua kohdan 25. Occupation.