Bazar, 2012, kovakantinen, 461 sivua
suomentanut Susanna Tuomi-Giddings
Kun ajoimme pihatielle, omenapuun matalalla roikkuvat oksat raapivat maasturin kattoa. Komea italialaistyylinen talo, jossa oli kaksi leveää kuistia ja torni katolla näytti siltä kuin se olisi painunut kasaan syvään huokaisten. Puuleikkauksien ja kuistin maalipinta hilseili. Äidin kuupuutarha, jossa kasvoi vain valkoisia kukkia, oli villiintynyt täysin. Se oli ollut ennen taianomainen paikka.
(s. 36)
Kim Edwardsin Unien järven kaunis kansikuva houkutteli tarttumaan kirjaan. Kun takakannen juonikuvauskin vaikutti tarpeeksi mielenkiintoiselta, en voinut olla lainaamatta kirjaa. En ole aikaisemmin lukenut Edwardsin teoksia, ja koska etukannessa mainittu kirja Muisto tyttärestäni ei herättänyt minkäänlaisia muistikuvia, pääsin tutustumaan kirjaan ilman ennakko-odotuksia aikaisempien kokemusten perusteella. Kirja osoittautui mukavaksi lukukokemukseksi.
Lucy Jarrett on matkustellut ympäri maailmaa ja asettunut aloilleen Japaniin poikaystävänsä Yoshin kanssa. Uudessa kotimaassaan Lucy on jäänyt työttömäksi ja tuskailee vapaa-ajan ylitarjonnasta. Sitten kotoa tulee viesti, jonka mukaan hänen äitinsä on joutunut auto-onnettomuuteen. Empimisen ja Yoshin kannustuksen jälkeen Lucy lähtee käymään lapsuutensa kotiseudulla New Yorkin osavaltiossa Unien järvellä. Paluu lapsuuden maisemiin herättää monenlaisia tunteita. Isänsä kuoleman jälkeen Lucy lähti opiskelemaan, eteni työstä toiseen ja kiersi maailmalla. Sillä välin hänen äitinsä on jatkanut elämäänsä uuteen suuntaan. Äiti harkitsee Lucylle rakkaan kotitalon myymistä ja kaiken lisäksi hänellä on uusi miesystävä. Lopullisesti pakkaa sekoittaa Lucyn ensirakkaus Keegan, joka on naisen tavoin palannut lapsuuden maisemiin.
Eräänä yönä painostavan unen jälkeen Lucy kapuaa kotitalonsa tornihuoneeseen katselemaan aamunkoittoa. Hän löytää huoneesta kätkön, josta paljastuu hyvin vanhoja papereita. Suffragettien lentolehtisten joukossa on käsinkirjoitettuja kirjeitä, jotka herättävät hänen mielenkiintonsa. Lucyn äiti kertoo, että silloin kun hän oli mennyt naimisiin Lucyn isän kanssa, hän oli löytänyt kauniisti kirjaillun peiton. Sen mukana olleen lappusen käsiala muistuttaa kovasti nyt löydettyjen kirjeiden käsialaa. Lucy ryhtyy selvittämään Rosen ja Iriksen tarinaa, johon kukaan muu ei ole viitsinyt paneutua ennen häntä.
”Eivät asiat ikuisesti pysy ennallaan, Luce. Tulet huomaamaan. Tällä kertaa moni asia on muuttunut.”
(s. 31)
Kirjan vahvuus on kauniin kuvailevassa kielessä, joka oli välillä jopa runonomaista. Tunnelma on paikoitellen unenomaisen maalaileva ja viipyilevä. Rosen ja Iriksen tarinaa selvittääkseen Lucy seuraa johtolankoja toisensa perään, jotka johdattavat häntä oikeaan suuntaan. Kovin toiminnantäyteinen teos ei ole, sillä pääpaino on kauniissa kuvailussa, hitaasti paljastuvassa sukusalaisuudessa ja ihmisten kohtaloissa. Erityisesti kuvailu pääsee oikeuksiinsa luonnonkuvaamisessa. Kotitalon lähellä sijaitseva järvi saa välillä melkein myyttisiä ominaisuuksia, kun selviää, kuinka oleellisesti se liittyy Lucyn perheen historiaan. Sen lisäksi lasimaalauksilla ja lasitaiteella on oma vankka ja kaunis osansa sukutarinassa.
Mitä pidemmälle sukusalaisuuden selvittely etenee, sitä enemmän perehdytään varhaiseen naisasialiikkeeseen ja naisten vaikeaan asemaan, jossa heillä ei ollut paljon sananvaltaa elämän kohdellessa kaltoin. Menneisyydessä haudatut salaisuudet vaikuttavat vielä nykypäivänä Lucyn perheen sukulaisuussuhteisiin ja käsitykseen suvussa aikaisemmin tapahtuneista asioista. Näiden lisäksi teemoina ovat monimutkaiset perhesuhteet, jotka eivät ole aina sitä, miltä ensin vaikuttavat, ja elämänmuutokset. Muutoksia joutuu kohtaamaan hahmo jos toinenkin tarinan aikana.
Unien järvi oli seesteisen kaunis lukukokemus, joka tempaisi mukaansa. Lucyn selvittelemä sukusalaisuus piti mielenkiintoa yllä ja odotin malttamattomana seuraavaa puuttuvaa palasta, joka valottaisi hieman lisää Jarrettin suvun menneisyydestä. Mennen ajan lisäksi tarina oli nykyajassakin kiinnostava. Salaisuuden myötä paljastuu traaginen tapahtuma, mutta tarina ei ole missään vaiheessa synkkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti