Nemo, 2011, kovakantinen, 286 sivua
suomentanut Lotta Heikkeri
Katson ihaillen käsivarsieni punakultaista hehkua. Ajatukseni harhailevat. Ihoni on saman sävyinen kuin perheemme jalokivikokoelman meripihka, se hehkuu kuin auringonvaloa olisi jäänyt sen vangiksi. Ihoni näyttää herkältä, mutta se on kestävä kuin panssari. On pitkä aika siitä kun viimeksi näin itseni tällaisena. Liian pitkä aika siitä kun pääsin tuntemaan auringon ihollani.
(s. 9)
Teini-ikäinen Jacinda kuuluu drakilaumaan. Drakit polveutuvat lohikäärmeistä ja he pystyvät muuttumaan lohikäärmeen hahmoon. Jacinda on laumansa ensimmäinen tulensyöksijä moniin sukupolviin, minkä vuoksi hän on erityisen huomion kohteena. Laumaa johtava uros haluaisi tytöstä puolison omalle pojalleen. Jacinda itse nauttii lentämisestä ja vapaudesta, eikä osaa aavistaa, kuinka lähellä sen menettäminen on. Erään tapauksen johdosta tyttö rikkoo lauman sääntöjä, ja hänen äitinsä päättää, että perheen on aika paeta, jotta Jacinda pysyisi turvassa.
Uusi alku ihmisten keskuudessa ei ota sujuakseen. Tavallisessa koulussa Jacinda on auttamatta ulkopuolinen muihin oppilaisiin verrattuna. Hänen äidilleen ja sisarelleen uusi alku sen sijaan on tervetullutta vaihtelua drakilaumassa elämisen jälkeen. Koulussa Jacinda kohtaa Willin, joka saa tytön sisällä kuihtuvan lohikäärmeen jälleen vahvistumaan. Pojan perheeseen liittyy kuitenkin salaisuus, jonka vuoksi Jacindan olisi parempi pysyä pojasta niin kaukana kuin mahdollista.
Liekki oli virkistävä lukukokemus, joka esitteli aivan uuden lajin nuortenkirjallisuuden päähenkilöiksi. Kerrankin kirja, jossa ei ollut yhtäkään vampyyriä, ihmissutta, noitaa tai zombia. Drakit olivat mielenkiintoisia hahmoja, joiden ominaisuuksia, historiaa ja kykyjä käsiteltiin tässä osassa, mutta lisääkin olisin voinut lukea. Kirjailija on selvästi käyttänyt aikaa drakien maailman suunnitteluun. He eivät ole kaikki samanlaisia vaan heillä on erilaisia kykyjä. Jacindan tavoin jotkut rakastavat lentämistä, osa on vedessä kuin kotonaan ja joillakin on noituuteen verrattavissa olevia kykyjä, kuten kokonaisen drakilauman asuinpaikan peittäminen asiaankuulumattomien katseilta. Mielenkiintoista oli lisäksi se, ettei kaikista lauman lapsista tule automaattisesti drakeja vaan he voivat jäädä tavallisiksi ihmisiksi. Draki voi myös kuihduttaa oman lohikäärmeytensä sisältään.
Kirjan hahmot herättivät ristiriitaisia ajatuksia. Päähenkilö Jacinda oli ihanan itsenäinen ja vahvatahtoinen tyttö, joka halusi päättää omasta elämästään. Pidin hänen asenteestaan, mutta valitettavasti Jacindassa oli myös piirteitä, jotka eivät niin imarrelleet. Kun ajattelee tarkemmin romanssia Willin kanssa, niin Jacinda käyttäytyy hyvin ajattelemattomasti perhettään kohtaan, koska ei paljasta, millaisessa vaarassa he ovat. Willistä luotiin salaperäistä komeaa poikaa, jolla on jokin synkkä salaisuus. Minulle tuli enemmänkin käsitys hieman pelottavasta kaverista, sillä vain muutaman tapaamisen jälkeen Will on stalkkaamassa Jacindan kotia keskellä yötä. Pisteet siitä, että salaisuus vaikutti olevan aika pitkään ”vain” pojan perhe ja sukulaiset, jotka ovat siis drakien luontaisia vihollisia, drakinmetsästäjiä. Drakilauman seuraavasta alfasta, Cassianista, annettiin pahismainen kuva tässä osassa, mutta vihjausten perusteella uskoisin, että seuraavissa osissa hänestä voisi paljastua parempi puoli.
Liekissä on nuortenkirjallisuudelle tyypillisiä omaisuuksia. Tarina etenee kovin nopeassa tahdissa. Jacinda ehtii suunnilleen vasta tavata Willin, kun heidän välillään on jo jotain syvempää. Nopeaa etenemistä perustellaan nuorten kokemalla yhteydellä. Vaikka tarinaa pohjustetaan kertomalla enemmän esimerkiksi drakeista, niin silti suurimman huomion vie orastava ihastus ja tunteiden syveneminen. Jotkin asiat jäivät taustalle, eikä niihin saanut selvennystä kirjan aikana. Willin toinen serkku kysyy yhdessä kohtauksessa Jacindalta, onko tämä enkro. Missään vaiheessa ei tule selitystä, mikä on enkro ja tämä hieman häiritsi. Mielestäni olisi ollut oleellista tietää, minkälaiseksi olennoksi serkku luuli Jacindaa.
Liekki aloittaa drakeista kertovan trilogian, jonka myöhempiä osia ei ole käännetty. Kirja tuo fantasiakirjallisuuden hahmoihin virkistävää vaihtelua, ja lukemisen jälkeen vaikutelma oli positiivinen. Tästä huolimatta tarina ei tehnyt niin suurta vaikutusta, että olisin heti lukemassa seuraavia osia.
Liekki-trilogia
Liekki (Firelight)
Vanish
Hidden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti