Le Masque Rouge -blogissa esitelty Kiinteistöhaaste kuulosti sen verran koukuttavalta, että päätin osallistua 1800-luvun kirjat -haasteen lisäksi myös siihen. Haasteen idea on yksinkertainen: tehtävänä on lukea kirjoja, joiden miljöönä on vahvasti jokin rakennus. Tässäkin haasteessa kerätään saavutuksia, mitä enemmän kirjoja luet, sitä hienomman rakennuksen olet saavuttanut.
Saavutukset ja niihin tarvittavat kirjamäärät:
* Linna - 16 kirjaa
* Kartano - 10 kirjaa
* Huvila - 8 kirjaa
* Mökki - 4 kirjaa
* Lato - 1 kirja
Lukulistallani tällä hetkellä:
* Joanne Harris - Pieni suklaapuoti
* Kate Morton - Paluu Rivertoniin
* John Boyne - Tarkoin vartioitu talo
* L. M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet ja muitakin Anna-kirjoja, mutta koska haasteen suorittaminen tuntuisi hieman liian helpolta, jos laskisin esimerkiksi kahdesta ensimmäisestä kirjasta Vihervaaran merkittäväksi rakennukseksi ja kolmannesta tyttöjen opiskeluasunnon, päätin että kuinka monta Annaa sitten tämän vuoden aikana luenkin, lasken osallistuvani tähän haasteeseen vain yhdellä Anna-kirjalla
Tämän haasteen kohdalla päätin, etten lähtisi siitä, mistä aita on matalin eli ladosta. Tavoittelen ainakin mökkiä, mutta saa nähdä, kuinka tässä vielä tulee käymään.
lauantai 16. helmikuuta 2013
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
11 asiaa ja kysymystä -haaste & tunnustus
Sain Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogista haasteen, joka on samalla ensimmäinen blogilleni annettu haaste/tunnustus. Kiitos paljon Annalle haasteesta! :)
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista
11 asiaa itsestäni:
1. Olen enemmän koira- kuin kissaihminen.
2. Tykkään ompelemisesta ja neulomisesta, mutta sen sijaan virkkaus ei ole yhtään minun juttuni.
3. Seuraan mielelläni taitoluistelua televisiosta, vaikka minulla ei ole lajiin minkäänlaisia yhteyksiä. En esimerkiksi tunne ketään, joka harrastaisi sitä, enkä itse ole mitenkään hyvä luistelemaan.
4. Minulla on tapana jännittää joitakin asioita ihan hirveästi etukäteen, vaikka tiedän, ettei niitä ole mitään syytä jännittää.
5. Uusien ihmisten seurassa olen mieluummin sivustatarkkailijana kuin huomion keskipisteenä...
6. ...mutta tuttujen kanssa voisin olla äänessä melkein taukoamatta.
7. Kun luin ala-asteikäisenä ensimmäisen kerran Harry Potter ja salaisuuksien kammion, pidin kirjaa niin pelottavana, etten halunnut lukea sitä enää ikinä uudestaan. Nykyään se taitaa olla yksi suosikki-Pottereistani.
8. Suhtaudun hyvin kriittisesti kirjojen pohjalta tehtyihin elokuviin, varsinkin jos olen pitänyt kirjasta.
9. Jos kirjaston kirja, jonka haluaisin lainata, on jollakulla lainassa, jään mieluummin odottelemaan, että se palautuu hyllyyn kuin että varaisin sen.
10. Voisin olla karkkilakossa ties kuinka kauan, kunhan suklaa ainakin silloin tällöin sallittaisiin.
11. Suosikki sarjojani televisiosta ovat Downton Abbeyn kaltaiset historialliset sarjat.
Vastaukset saamiini kysymyksiin:
1. Mitä sinun tekisi mieli syödä juuri nyt?
- Tummasuklaa kelpaa aina. :)
2. Ranta- vai kaupunkiloma?
- Kaupunkiloma ehdottomasti. Ihoni palaa auringossa sen verran herkästi, että rantaloma ei houkuttele.
3. Mielenkiintoisin asia, jonka olet oppinut tänä vuonna?
- Luultavasti se, että jos haluan muutoksia elämääni, niin ei pidä jäädä odottelemaan, että joku tulee ja tekee muutokset puolestani. Täytyy itse tarttua tilaisuuteen.
4. Mitä kirjaa et mistään nimessä suosittelisi ystävällesi? Miksi?
- Jotakin sellaista, mistä en ole itse pitänyt. Tuntuisi vaikealta suositella epämiellyttävää kirjaa ylipäätään kenellekään.
5. Minkä kirjan toivoisit kaikkien maailman ihmisten lukevan?
- Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva on mielestäni herättävä teos siitä, mitä tapahtuu, kun hakee elämältä ainoastaan nautintoja ja kauneutta ja unohtaa samalla eettisyyden.
6. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
- Bloggaaminen on mukava harrastus ja tapa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa lukemistani kirjoista. Tietty kirja ei aina puhuttele kaikkia samalla tavalla, joten on mielenkiintoista lukea, mitä muut ovat mieltä jostain kirjasta. Olen iloinen, jos joku on poiminut blogistani lukuvinkkejä. Etsin jatkuvasti muiden blogeista kirjoja, joita voisin lukea. Lisäksi kirjaesittelyjen kirjoittaminen blogiin on saanut minut enemmän pohtimaan lukemaani kirjaa.
7. Mikä on lempivärisi ja miksi?
- Vihreä. Perusteluita en oikein osaa kertoa, lempivärini on vuosien varrella vaihdellut keltaisesta sinisen kautta punaiseen, mutta viime ajat vihreä on ollut selkeä ykkösväri.
8. Jos et olisikaan juuri siinä ammatissa kuin olet/ opiskelisi sitä alaa kuin opiskelet, mitä voisit tehdä sen sijasta?
- Yksi kouluaikojen suosikkiaineeni, saksa on ruvennut taas kiinnostamaan enemmän. Haluaisin opiskella sitä.
10. Minkälaisessa talossa tai asunnossa asut?
- Kerrostalossa.
11. Jos vain taivas olisi rajana ja rahaa kuin roskaa, minkälaisessa asumuksessa mieluiten asuisit? (yksityiskohdat ja mielikuvituksen käyttö plussaa!)
- Minulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa unelmien talokseni. Ensimmäinen: kivinen talo Italian maaseudulla. Ikkunoita koristaisivat ikkunaluukut ja seiniä pitkin menisi villiviini tai jokin muu köynnöskasvi. Luonnollisesti pihalla olisi runsas puutarha, jonne haluaisin ainakin unikoita kasvamaan. Toinen vaihtoehto on sitten tyypillinen vanhanaikainen brittiläinen maalaistalo, joka muistuttaisi menneistä ajoista. Kummassakin talossa saisi olla avarat ikkunat, koska haluaisin luonnonvaloa huoneisiin sekä tietysti taloissa olisi tilaa kirjahyllyille.
11 kysymystä haastetuille:
1. Mikä on suosikkikirjasi?
2. Jos voisit muuttua jonkin kirjan hahmoksi, minkä kirjan valitsisit ja muuttuisitko tarinassa jo olemassa olevaksi hahmoksi vai aivan uudeksi hahmoksi?
3. Minkä tyylisiä kirjoja luet eniten?
4. Kirja vai elokuva?
5. Kenet kirjallisuuden hahmon haluaisit tavata?
6. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
7. Tietääkö koko lähipiirisi bloggaamisestasi vai pidätkö sen mieluummin omana tietonasi?
8. Kirjoitatko itse tekstejä? Esim. novelleja, runoja
9. Missä maassa haluaisit asua?
10. Jos voisit matkustaa johonkin toiseen aikakauteen, minkä valitsisit?
11. Mikä on lempivuodenaikasi?
Haastan seuraavat blogit tähän:
Baroccon salonki
Le Masque Rouge
Hullut teekutsut
Kuuttaren lukupäiväkirja
Lukunurkka
Vastaaminen on täysin vapaaehtoista, joten ei mitään paineita haastetuille. :)
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista
11 asiaa itsestäni:
1. Olen enemmän koira- kuin kissaihminen.
2. Tykkään ompelemisesta ja neulomisesta, mutta sen sijaan virkkaus ei ole yhtään minun juttuni.
3. Seuraan mielelläni taitoluistelua televisiosta, vaikka minulla ei ole lajiin minkäänlaisia yhteyksiä. En esimerkiksi tunne ketään, joka harrastaisi sitä, enkä itse ole mitenkään hyvä luistelemaan.
4. Minulla on tapana jännittää joitakin asioita ihan hirveästi etukäteen, vaikka tiedän, ettei niitä ole mitään syytä jännittää.
5. Uusien ihmisten seurassa olen mieluummin sivustatarkkailijana kuin huomion keskipisteenä...
6. ...mutta tuttujen kanssa voisin olla äänessä melkein taukoamatta.
7. Kun luin ala-asteikäisenä ensimmäisen kerran Harry Potter ja salaisuuksien kammion, pidin kirjaa niin pelottavana, etten halunnut lukea sitä enää ikinä uudestaan. Nykyään se taitaa olla yksi suosikki-Pottereistani.
8. Suhtaudun hyvin kriittisesti kirjojen pohjalta tehtyihin elokuviin, varsinkin jos olen pitänyt kirjasta.
9. Jos kirjaston kirja, jonka haluaisin lainata, on jollakulla lainassa, jään mieluummin odottelemaan, että se palautuu hyllyyn kuin että varaisin sen.
10. Voisin olla karkkilakossa ties kuinka kauan, kunhan suklaa ainakin silloin tällöin sallittaisiin.
11. Suosikki sarjojani televisiosta ovat Downton Abbeyn kaltaiset historialliset sarjat.
Vastaukset saamiini kysymyksiin:
1. Mitä sinun tekisi mieli syödä juuri nyt?
- Tummasuklaa kelpaa aina. :)
2. Ranta- vai kaupunkiloma?
- Kaupunkiloma ehdottomasti. Ihoni palaa auringossa sen verran herkästi, että rantaloma ei houkuttele.
3. Mielenkiintoisin asia, jonka olet oppinut tänä vuonna?
- Luultavasti se, että jos haluan muutoksia elämääni, niin ei pidä jäädä odottelemaan, että joku tulee ja tekee muutokset puolestani. Täytyy itse tarttua tilaisuuteen.
4. Mitä kirjaa et mistään nimessä suosittelisi ystävällesi? Miksi?
- Jotakin sellaista, mistä en ole itse pitänyt. Tuntuisi vaikealta suositella epämiellyttävää kirjaa ylipäätään kenellekään.
5. Minkä kirjan toivoisit kaikkien maailman ihmisten lukevan?
- Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva on mielestäni herättävä teos siitä, mitä tapahtuu, kun hakee elämältä ainoastaan nautintoja ja kauneutta ja unohtaa samalla eettisyyden.
6. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
- Bloggaaminen on mukava harrastus ja tapa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa lukemistani kirjoista. Tietty kirja ei aina puhuttele kaikkia samalla tavalla, joten on mielenkiintoista lukea, mitä muut ovat mieltä jostain kirjasta. Olen iloinen, jos joku on poiminut blogistani lukuvinkkejä. Etsin jatkuvasti muiden blogeista kirjoja, joita voisin lukea. Lisäksi kirjaesittelyjen kirjoittaminen blogiin on saanut minut enemmän pohtimaan lukemaani kirjaa.
7. Mikä on lempivärisi ja miksi?
- Vihreä. Perusteluita en oikein osaa kertoa, lempivärini on vuosien varrella vaihdellut keltaisesta sinisen kautta punaiseen, mutta viime ajat vihreä on ollut selkeä ykkösväri.
8. Jos et olisikaan juuri siinä ammatissa kuin olet/ opiskelisi sitä alaa kuin opiskelet, mitä voisit tehdä sen sijasta?
- Yksi kouluaikojen suosikkiaineeni, saksa on ruvennut taas kiinnostamaan enemmän. Haluaisin opiskella sitä.
10. Minkälaisessa talossa tai asunnossa asut?
- Kerrostalossa.
11. Jos vain taivas olisi rajana ja rahaa kuin roskaa, minkälaisessa asumuksessa mieluiten asuisit? (yksityiskohdat ja mielikuvituksen käyttö plussaa!)
- Minulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa unelmien talokseni. Ensimmäinen: kivinen talo Italian maaseudulla. Ikkunoita koristaisivat ikkunaluukut ja seiniä pitkin menisi villiviini tai jokin muu köynnöskasvi. Luonnollisesti pihalla olisi runsas puutarha, jonne haluaisin ainakin unikoita kasvamaan. Toinen vaihtoehto on sitten tyypillinen vanhanaikainen brittiläinen maalaistalo, joka muistuttaisi menneistä ajoista. Kummassakin talossa saisi olla avarat ikkunat, koska haluaisin luonnonvaloa huoneisiin sekä tietysti taloissa olisi tilaa kirjahyllyille.
11 kysymystä haastetuille:
1. Mikä on suosikkikirjasi?
2. Jos voisit muuttua jonkin kirjan hahmoksi, minkä kirjan valitsisit ja muuttuisitko tarinassa jo olemassa olevaksi hahmoksi vai aivan uudeksi hahmoksi?
3. Minkä tyylisiä kirjoja luet eniten?
4. Kirja vai elokuva?
5. Kenet kirjallisuuden hahmon haluaisit tavata?
6. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
7. Tietääkö koko lähipiirisi bloggaamisestasi vai pidätkö sen mieluummin omana tietonasi?
8. Kirjoitatko itse tekstejä? Esim. novelleja, runoja
9. Missä maassa haluaisit asua?
10. Jos voisit matkustaa johonkin toiseen aikakauteen, minkä valitsisit?
11. Mikä on lempivuodenaikasi?
Haastan seuraavat blogit tähän:
Baroccon salonki
Le Masque Rouge
Hullut teekutsut
Kuuttaren lukupäiväkirja
Lukunurkka
Vastaaminen on täysin vapaaehtoista, joten ei mitään paineita haastetuille. :)
torstai 31. tammikuuta 2013
Lukuhaaste: 1800-luvun kirjat
Aloitan blogivuoden haasteen merkeissä. Törmäsin nimittäin Ofelia Outolinnun blogissa mielenkiintoiseen lukuhaasteeseen. Tarkoituksena on lukea vuoden 2013 aikana 1800-luvulla kirjoitettuja teoksia ja tavoitella samalla aatelisarvoa. Mitä enemmän aikakauden kirjoja lukee, sitä korkeamman aatelisarvon saa. Aikaa haasteen suorittamiseen on vuoden viimeiseen päivään asti.
Aatelisarvot ja niihin vaaditut kirjamäärät:
* Herttua/herttuatar – 20 teosta
* Markiisi/markiisitar – 16 teosta
* Jaarli/kreivitär – 12 teosta
* Varakreivi/varakreivitär – 8 teosta
* Paroni/paronitar – 4 teosta
Lukulistalleni haastetta varten olen miettinyt jo näitä teoksia:
* Jane Austen - Emma (1816)
* Jane Austen - Järki ja tunteet (1811)
* Anna Sewell - Black Beauty (1877)
Tavoitteenani on ainakin alustavasti paronittaren arvonimi. Katsotaan sitten vuoden edetessä, minkälaiseen aatelisarvoon päädyn. :)
Aatelisarvot ja niihin vaaditut kirjamäärät:
* Herttua/herttuatar – 20 teosta
* Markiisi/markiisitar – 16 teosta
* Jaarli/kreivitär – 12 teosta
* Varakreivi/varakreivitär – 8 teosta
* Paroni/paronitar – 4 teosta
Lukulistalleni haastetta varten olen miettinyt jo näitä teoksia:
* Jane Austen - Emma (1816)
* Jane Austen - Järki ja tunteet (1811)
* Anna Sewell - Black Beauty (1877)
Tavoitteenani on ainakin alustavasti paronittaren arvonimi. Katsotaan sitten vuoden edetessä, minkälaiseen aatelisarvoon päädyn. :)
perjantai 28. joulukuuta 2012
Mauri Paasilinna: Sotamorsian
sivumäärä 384
Aurinko läkätti vielä illalla, kun Eila polki Viirinkankaalle. Veikko odotti samassa paikassa missä ennenkin. He hymyilivät, halasivat, vaihtoivat tervehdykset ja suukot, panivat pyöränsä koivua vasten ja lähtivät kävelemään käsikkäin pellonlaidan polkua joen rantaan, missä kullerot kukkivat ja västäräkki keikutteli pyrstöään kivellä, josta se nuorenparin lähestyessä lehahti puuhun, lehtensä vasta avanneelle koivulle.Tuuli pelmahteli pusikoissa ja linnut liversivät. Eila olisi kertonut saksalaissotilaista muttei halunnut särkeä tunnelmaa, jota eteen avautuva Kemijoki entisestään kohotti.
(s. 11)
Keväällä 1941 Rovaniemellä pienen kauppalan elämänmeno mullistuu täysin, kun saksalaiset sotilaat saapuvat paikkakunnalle. Kellosepänliikkeessä työskentelevä nuori ylioppilas Eila Leppänen haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta talvisodassa sotineen sulhasensa Veikon kanssa. Jatkosodan syttyessä Veikko joutuu taas rintamalle ja kielitaitoinen Eila päätyy saksalaisten esikuntaan tulkiksi. Siellä hän kohtaa komean kapteeni Hans Schreiberin, joka hyvällä käytöksellään tekee vaikutuksen alaiseensa. Uskaltaapa kapteeni vielä toivoa, että heidän välillään olisi enemmän kuin pelkkää työtoveruutta. Eila etsii itseään ristiriitaisten tunteiden vallassa ja kypsyy samalla ihmisenä.
Kirjan päähenkilö Eila on kirjoittanut ylioppilaaksi ja on niin sanotusti paremmasta perheestä: äiti on kansakoulun opettajatar ja isä työskentelee lääninhallinnossa. Eilan isä kohdistaa tyttöön tiukkoja odotuksia, joihin sisältyy muun muassa jatkokoulutusta ja hyväpalkkainen, korkea-arvoinen aviomies. Tytön äiti vaikuttaa aluksi olevan täysin isän määräysvallan alla, mutta loppua kohden hänestä paljastuu enemmän luonnetta ja itsenäisyyttä. Välillä mainitaan myös Eilan isosisko Hellevi, joka on sairaanhoitajana ja on saanut päättää elämästään huomattavasti vapaammin kuin pikkusiskonsa. Eilan sulhanen Veikko on talvisodan veteraani, joka joutuu lähtemään rintamalle jatkosodan syttyessä. Veikon perhetausta eroaa selvästi Eilan taustasta. Tämä on nimittäin kotoisin isosta maatalosta, vaikkei se mikään kartano olekaan, ja on vielä kaiken lisäksi jättänyt oppikoulun kesken. Eilan isä tekeekin selväksi, ettei Veikko ole mikään toivottu sulhanen.
Muita enemmän esiin nousevia henkilöitä on esimerkiksi kapteeni Hans Schreiber, Eilan esimies tytön toimiessa tulkkina saksalaisten esikunnassa. Charmikas ja komea kapteeni herättää Eilan kotona enemmän ihastusta kuin Veikko ja Eilan isä on varsin hyvillään, kun tytär tapasi hienon kapteenin. Kapteeni tuottaa kuitenkin loppujen lopuksi Eilalle suuren pettymyksen ja hänestä tulee tavallaan tarinan konna, vaikka hänen tekoaan selitelläänkin kuin se muuttaisi kaiken oikeutetummaksi. Oman äänensä kuuluviin saa myös Kristiina -niminen maalaistyttö, joka työskentelee Eilan kanssa samassa kellosepänliikkeessä. Ensin tytöt ovat keskenään ainakin jonkinlaisia ystäviä, mutta lopulta kateus rikkoo heidän välinsä.
Miljöönä on pääasiassa pieni ja rauhaisa kauppala Rovaniemellä, joka kokee melkoisen mullistuksen saksalaisten saapuessa sinne. Veikosta kertovissa luvuissa tapahtumia riittää runsaasti jossain päin Pohjois-Suomen korpimetsiä. Sen jälkeen, kun Veikko tulee valituksi sissijoukkoon, päästään tapahtumissa myös Venäjän, silloisen Neuvostoliiton puolelle. Ainakin lumista korpea ja taistelemista riittää monen sivun verran.
Kiinnitin kirjassa melkoisesti huomiota siinä käytettyyn kieleen. Mielestäni se oli jollain tavalla, noh voisiko sanoa karkeaa ja ehkä en sitten vain ole tottunut sellaiseen kieleen, mutta se häiritsi lukiessa välillä hyvinkin pahasti. Karkealla kielellä en tarkoita kiroilua, vaikka sitäkin esiintyy jonkin verran. Tarkoitan enemmänkin kirjoitustyyliä sitä, ettei asioita aina kuvailla miltei ollenkaan ja välillä lauseet tuntuivat oudon töksähteleviltä.
Löysin Sotamorsiamen täysin sattumalta, kun kiertelin kirjastonhyllyjen välissä. Takakansi vaikutti melko lupaavalta, joten päätin lainata kirjan luettavakseni. Kirjailija ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta arvelin hänen olevan sukua Arto Paasilinnalle, mikä varmistui myöhemmin todeksi, kun tarkistin asian netistä. Täytyy tunnustaa, ettei tämä kirja oikein kolahtanut. Itse asiassa yllättävän monikin kohta vaikutti lähes puuduttavalta. Kaikkein eniten häiritsi, kun lukiessa tuli sellainen tunne, ettei kirjailija oikein osannut kirjoittaa naisesta. Kaikki tarinassa esiintyvät naiset olivat jotenkin teennäisen oloisia tai muuten vain he saivat miettimään, kuinka vaikeaa todella mahtaa olla kirjoittaa vastakkaisesta sukupuolesta? Uskon, että naisen on helpompi kirjoittaa naisesta, saahan siinä enemmän otetta hahmon maailmasta ja ajatuksista ja sama pätee varmasti myös toisinpäin. Olen kuitenkin lukenut mieskirjailijoiden teoksia, joiden naishahmot ovat olleet uskottavia eli kyse ei voi olla siitä, että vastakkaisesta sukupuolesta olisi täysin mahdotonta kirjoittaa.
Sotakirjallisuudesta kun on kyse, niin kirjaan mahtui Veikosta kertovissa osuuksissa paljon sotajuttujen kuvailua, joita lukiessa tylsistyin täysin. Varmasti kaikkeen on lähteet tarkistettu ja niin edelleen pitävät paikkansa, mutta en ihan odottanut monen sivun kuvausta sissiretkestä Venäjän puolelle. Luulin kirjan keskittyvän enemmän kauppalan arkeen ja Eilaan. Tätä blogitekstiä kirjoittaessani googletin kirjan ja huomasin, että tämähän onkin Rovaniemi -nimisen sarjan ensimmäinen osa. Kirjan takakannessa (tai muuallakaan) ei ole tästä mitään mainintaa, joten heti kirjan luettuani olo oli ristiriitainen, kun en tiennyt kirjan saavan jatkoa. Esimerkiksi Veikon kohtalo jäi hieman avoimeksi, mutta tulevissa osissa ilmenee sitten jotain uutta.
Lukemisen jälkeen olo oli tosiaan aika ristiriitainen. Luultavasti lainaan kirjastosta sarjan muutkin osat, ainakin ihan uteliaisuuttani. Pyrin yleensä lukemaan kirjan loppuun, vaikkei se minua hirveästi houkuttaisikaan. Tässä tapauksessa olen utelias lukemaan sarjan loppuun, vaikka sitten vain selvittääkseni, kuinka Eilan tarina tulee todella loppumaan.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Kaoru Mori: Emma
En tiedä, mikä sai minut vierailemaan kirjaston lastenosaston tuntumassa tutkimassa nuorten kirjoja pitkästä aikaa. Samalla käynnillä eksyin vielä ohimennessäni mangahyllylle, jonka koen täysin vieraaksi alueeksi. Tuo "eksyminen" johti kuitenkin erääseen löytöön, jota olen tässä pitkin syksyä aina silloin tällöin lainannut luettavakseni, nimittäin japanilaisen Kaoru Morin Emma-mangaan, joka kertoo viktoriaanisen(!) ajan Lontoosta.
Wikipediasta kurkin sen verran tietoa, että nämä seitsemän syksyn aikana lukemaani osaa ovat varsinainen Emma-sarja. Myöhemmin sarjaan ilmestyi kuitenkin vielä kolme lisäosaa, jotka kertovat Emma-sarjan sivuhenkilöistä.
Viktoriaaninen Lontoo – aika jolloin Viiltäjä-Jack piti ihmisiä kauhun vallassa, luokkatietoisuus oli huipussaan ja pienintäkin poikkeamaa ankarista käyttäytymissäännöistä paheksuttiin. Tässä miljöö romanttiselle rakkaustarinalle, josta on kotimaassaan Japanissa tullut menestys.
1. osa: William on varakkaan Jounsen kauppiasperheen vanhin poika, jonka harteita vastuu painaa. Viehättävä palvelustyttö Emma herättää hänessä ennen kokemattoman vahvoja tunteita. Emma kuitenkin tietää heti, että heidän suhteensa on mahdoton...
2. osa: Emman ympärillä kuohuu. Suhde Williamin kanssa edistyy, mutta saa sitten kolean lopun. Onko kaikki ohi?
3. osa: Emma lähtee Lontoosta ja löytää uuden työpaikan saksalaisen Möldersin perheen luota. Vakavoitunut William alkaa kantaa kauppiasperheen pojalle lankeavaa vastuuta. Luokkarajojen erottamat nuoret eivät kuitenkaan pysty unohtamaan toisiaan...
4. osa: Emma seuraa rouva Möldersin mukana Lontooseen, jossa hän ja rouva Trollope osallistuvat seurapiirijuhliin. Kuinka käy Emma-paran, kun hän yllättäen törmääkin Williamiin ja tämän kihlattuun Eleanoriin?
5. osa: Yllättävän jälleennäkemisen jälkeen Emma ja William ovat yhä varmempia tunteistaan. Möldersien talossa pannaan merkille, että Lontoon-matkan jälkeen Emma alkaa saada salaperäisiä kirjeitä.
6. osa: Emmaan rakastunut William haluaa purkaa kihlauksensa Eleanorin kanssa. Hän kerää rohkeutensa ja menee tapaamaan varakreivi Campbellia. Tämä päättää kuitenkin ryhtyä julmiin toimiin estääkseen Williamin aikeet...
7. osa: Emman äkillisen katoamisen jälkeen William jäljittää hänet Amerikkaan asti. Seuraa paluu Englantiin, jossa Emman ja Williamin tarina lipuu kauan odotettuun ja ansaittuun loppuunsa.
Minulla ei oikeastaan ollut mitään kunnon käsitystä mangasta ennen tämän sarjan lukemista, eikä oikein vieläkään. Sellainen mielikuva minulla tosin oli etukäteen, että ainakin joissain sarjoissa hahmot on piirretty "ylisöpöiksi", esimerkiksi tytöillä on aina vähän liian isot bambisilmät ja ehkä muutenkin tuollaista söpöyden korostamista. Koska historia kiinnostaa ja erityisesti vielä viktoriaaninen aikakausi sekä tietysti Lontoo, niin olihan tämä ihan viihdyttävää lukemista ja kuvat olivat hienosti piirrettyjä. Vähän kummeksuin sitä, että minkähänlaista jälkeä on luvassa, kun viktoriaaninen Lontoo laitetaan mangan miljööksi, mutta ei siitä mitään valittamista ole näin jälkikäteen. Lukusuunta vaati aluksi hiukan totuttelemista, mangaa luetaan länsimaalaisittain ajateltuna takakannesta etukanteen, mutta sain ideasta kiinni jo ennen ensimmäisen osan puoliväliä, että ei se sen pahemmin häirinnyt lukukokemusta.
Wikipediasta kurkin sen verran tietoa, että nämä seitsemän syksyn aikana lukemaani osaa ovat varsinainen Emma-sarja. Myöhemmin sarjaan ilmestyi kuitenkin vielä kolme lisäosaa, jotka kertovat Emma-sarjan sivuhenkilöistä.
Viktoriaaninen Lontoo – aika jolloin Viiltäjä-Jack piti ihmisiä kauhun vallassa, luokkatietoisuus oli huipussaan ja pienintäkin poikkeamaa ankarista käyttäytymissäännöistä paheksuttiin. Tässä miljöö romanttiselle rakkaustarinalle, josta on kotimaassaan Japanissa tullut menestys.
2. osa: Emman ympärillä kuohuu. Suhde Williamin kanssa edistyy, mutta saa sitten kolean lopun. Onko kaikki ohi?
4. osa: Emma seuraa rouva Möldersin mukana Lontooseen, jossa hän ja rouva Trollope osallistuvat seurapiirijuhliin. Kuinka käy Emma-paran, kun hän yllättäen törmääkin Williamiin ja tämän kihlattuun Eleanoriin?
6. osa: Emmaan rakastunut William haluaa purkaa kihlauksensa Eleanorin kanssa. Hän kerää rohkeutensa ja menee tapaamaan varakreivi Campbellia. Tämä päättää kuitenkin ryhtyä julmiin toimiin estääkseen Williamin aikeet...
Minulla ei oikeastaan ollut mitään kunnon käsitystä mangasta ennen tämän sarjan lukemista, eikä oikein vieläkään. Sellainen mielikuva minulla tosin oli etukäteen, että ainakin joissain sarjoissa hahmot on piirretty "ylisöpöiksi", esimerkiksi tytöillä on aina vähän liian isot bambisilmät ja ehkä muutenkin tuollaista söpöyden korostamista. Koska historia kiinnostaa ja erityisesti vielä viktoriaaninen aikakausi sekä tietysti Lontoo, niin olihan tämä ihan viihdyttävää lukemista ja kuvat olivat hienosti piirrettyjä. Vähän kummeksuin sitä, että minkähänlaista jälkeä on luvassa, kun viktoriaaninen Lontoo laitetaan mangan miljööksi, mutta ei siitä mitään valittamista ole näin jälkikäteen. Lukusuunta vaati aluksi hiukan totuttelemista, mangaa luetaan länsimaalaisittain ajateltuna takakannesta etukanteen, mutta sain ideasta kiinni jo ennen ensimmäisen osan puoliväliä, että ei se sen pahemmin häirinnyt lukukokemusta.
torstai 29. marraskuuta 2012
Nora Roberts: Hiljaisuuden laakso
Alkuperäinen teos: Valley of Silence (2006)
Gummerus, 2008, kovakantinen, sivumäärä 344
- Ja minä olen sinulle kiitollisuudenvelassa, Moira vastasi tasaisella äänellä. - Minun on mentävä ulos, parvekkeelle. Ihmisten on saatava nähdä kuningattarensa, ja minun mielestäni myös hänen piirinsä jäsenet. Olisin hyvin kiitollinen jos voisit suoda minulle vielä muutaman minuutin ajastasi.
(s. 36)
Kuuden piiri kokoaa Geallissa joukkoja viimeiseen taisteluun vampyyrikuningatar Lilithiä vastaan. Maailmojen kohtalo on heidän käsissään. Kukin piirin jäsenistä keskittyy siihen, mihin hänen taitonsa soveltuvat tuodakseen oman panoksensa valmistautumiseen. Hoyt ja Glenna yrittävät voittaa Lilithin palveluksessa olevan Midir-velhon mustat taikavoimat omilla hyvillä voimillaan. Blair ja Larkin herättelevät geallilaisia taistelemaan kohtalonsa puolesta ja valmentavat heitä edessä olevaan taisteluun. Sillä välin Geallin vastakruunatun kuningattaren Moiran ja Hoytin vampyyriveljen Cianin välillä kipinöi, mikä lisää jännitteitä piirin välillä. Kaiken lisäksi Kuuden piirin värväämät joukot kokevat tappioita jo ennen varsinaista taistelua, kun Lilithin lemmikki, tämän vampyyriksi muuttama enkelikasvoinen pikkupoika, haluaa näyttää, millaista tuhoa hän pystyy saamaan aikaan.
Tässä viimeisessä osassa päähenkilöinä ovat hyvien puolella taisteleva vampyyri Cian ja Geallin prinsessa Moira, joita olen odottanut päähenkilöiksi heti ensimmäisestä osasta lähtien. Ehkäpä nyt täytyykin varoa, mitä kirjoittaa tähän, jotta ei mene täysin hehkuttamisen puolelle... Fantasiassa kiinnostaa juuri se, että on näitä yliluonnollisia hahmoja, joilla on poikkeuksellisia kykyjä, kuten taikavoimat tai vampyyrin tapauksessa ikuinen elämä tuntuu kiinnostavalta siinä mielessä, että mitä kaikkea sen aikana voisikaan tehdä. Ensimmäisessä kirjassa Cianin kohdalla huomioni kohdistui hahmon ristiriitaisuuteen, tämähän osoitti jatkuvasti, ettei ollut halukas auttamaan veljeään ja taisi jopa todeta, etteivät he enää ole veljeksiä. Kuitenkin siellä taustalla oli havaittavissa jotain muutakin, mikä on sitten sarjan aikana kehittynyt siihen, että Cian on yhä mukana taistelemassa Lilithiä vastaan. Ja kun vampyyri kuvataan yhtä charmikkaaksi, niin eihän se mikään ihme ole, jos hahmo vetää puoleensa.
Sarjan alussa Moira ei oikeastaan pääse esiin kunnolla. Hänet kuvataan lähinnä hiljaisena seinäruusu lukutoukkana. Suurin kehitys hahmossa tapahtuu vasta tässä viimeisessä osassa. Hänen on kohdattava tulevaisuutensa kansansa parissa. Prinsessasta kasvaa kuningatar, jonka on pakko johtaa alamaisensa sotaan hirvittävää vihollista vastaan. Samaan aikaan hän kokee ensirakkautensa ja onhan vielä sekin mahdollisuus, ettei hän selviäisi hengissä edessä olevasta taistelusta. Ei ihan mikään helppo kohtalo, mutta mielestäni Moiran hahmo on tässä hyvin onnistunut. Vaikka muut piirin jäsenet ovat edelleen vahvasti mukana juonessa, niin Hiljaisuuden laakso on siitä huolimatta kaikkein vahvimmin Cianin ja Moiran tarina.
Hahmot olivat onnistuneita, mutta kirjan tapahtumiin jouduin pettymään. Heti sarjan avausosasta lähtien tulevaa taistelua Lilithiä vastaan alettiin nostaa esiin. Toisessa osassa jatkettiin samalla linjalla ja niin myös tässä viimeisessa osassa. Sitten kun se kauan maalailtu kauhujen tanner, suuri viimeinen eeppinen taistelu maailmojen kohtalosta ilkeää vampyyrikuningatarta vastaan on vihdoin luvassa, se onkin melkein ohitse ennen kuin ehtii edes alkaa. Taistelulle luotiin valtavasti paineita edellisissä kirjoissa: itse jumalatar kutsui Hoytin kokoamaan piiriä vihollista vastaan, sitten kävi ilmi, ettei piirillä ole enää taikavoimista etulyöntiasemaa, koska myös Lilithillä on voimakas velho joukoissaan ja niin edelleen. Lukiessaan sitä rupesi odottamaan taistelulta todella paljon, että se olisi oikein jokin taistelujen taistelu. Sanoisinko että lopputulos oli oikeasti tylsä ja myös arvattavissa ennalta.
Sarjan viimeinen osa on yhtä viihdyttävä kuin kaksi edeltäjäänsä. Cianin ja Moiran välien kehitys oli hykerryttävää luettavaa, joten ei tämä ainakaan romantiikannälkäiseksi jätä. Kiinnitin tällä kertaa myös enemmän huomiota huumoriin, joka sai kyllä hymyilemään. Jos tässä omat ajatuksensa tiivistäisi, niin erityisesti pidin tämänkertaisesta pääparista, mutta suureen taisteluun petyin, sillä se ei täyttänyt sille luotuja odotuksia. Ihan hahmojen ansiosta tämä osa jäi suosikiksini sarjasta. Nyt kun koko sarja on luettuna, niin voin suositella lukemaan sen. Sarja on sopivan viihdyttävä ja romantiikkaa on runsaasti tarjolla, jos siitä sattuu pitämään. Pyrin aina lainaamaan kirjan ensin kirjastosta ja jos pidän siitä, niin harkitsen ostamista vasta sen jälkeen. Kyllähän tämän sarjan voisi itselleen ostaa, jos osat sattuvat tulemaan kirpputoreilla tai antikvariaateissa vastaan. Kirjakaupoissa näitä kun ei kuulemma enää ole myytävänä.
Hänen lähtönsä herättäisi vastalauseita - ja se oli suututtavaa. Mutta he tuskin voisivat kahlehtia häntä mihinkään vankityrmään ja pakottaa häntä aloilleen. Muutkin lähtisivät noin viikon kuluttua, joten hän vain ratsastaisi edeltä. Hän voisi lähteä liikkeelle joukkojen mukana aamulla, jos aurinko pysyisi piilossa. Tai sitten hän vain jäisi odottamaan auringonlaskua.
(s. 147)
Kuuden piiri-sarja:
Morriganin risti (Morrigan's Cross) 2007
Jumalten tanssi (Dance of the Gods) 2008
Hiljaisuuden laakso (Valley of silence) 2008
Gummerus, 2008, kovakantinen, sivumäärä 344
- Ja minä olen sinulle kiitollisuudenvelassa, Moira vastasi tasaisella äänellä. - Minun on mentävä ulos, parvekkeelle. Ihmisten on saatava nähdä kuningattarensa, ja minun mielestäni myös hänen piirinsä jäsenet. Olisin hyvin kiitollinen jos voisit suoda minulle vielä muutaman minuutin ajastasi.
(s. 36)
Kuuden piiri kokoaa Geallissa joukkoja viimeiseen taisteluun vampyyrikuningatar Lilithiä vastaan. Maailmojen kohtalo on heidän käsissään. Kukin piirin jäsenistä keskittyy siihen, mihin hänen taitonsa soveltuvat tuodakseen oman panoksensa valmistautumiseen. Hoyt ja Glenna yrittävät voittaa Lilithin palveluksessa olevan Midir-velhon mustat taikavoimat omilla hyvillä voimillaan. Blair ja Larkin herättelevät geallilaisia taistelemaan kohtalonsa puolesta ja valmentavat heitä edessä olevaan taisteluun. Sillä välin Geallin vastakruunatun kuningattaren Moiran ja Hoytin vampyyriveljen Cianin välillä kipinöi, mikä lisää jännitteitä piirin välillä. Kaiken lisäksi Kuuden piirin värväämät joukot kokevat tappioita jo ennen varsinaista taistelua, kun Lilithin lemmikki, tämän vampyyriksi muuttama enkelikasvoinen pikkupoika, haluaa näyttää, millaista tuhoa hän pystyy saamaan aikaan.
Tässä viimeisessä osassa päähenkilöinä ovat hyvien puolella taisteleva vampyyri Cian ja Geallin prinsessa Moira, joita olen odottanut päähenkilöiksi heti ensimmäisestä osasta lähtien. Ehkäpä nyt täytyykin varoa, mitä kirjoittaa tähän, jotta ei mene täysin hehkuttamisen puolelle... Fantasiassa kiinnostaa juuri se, että on näitä yliluonnollisia hahmoja, joilla on poikkeuksellisia kykyjä, kuten taikavoimat tai vampyyrin tapauksessa ikuinen elämä tuntuu kiinnostavalta siinä mielessä, että mitä kaikkea sen aikana voisikaan tehdä. Ensimmäisessä kirjassa Cianin kohdalla huomioni kohdistui hahmon ristiriitaisuuteen, tämähän osoitti jatkuvasti, ettei ollut halukas auttamaan veljeään ja taisi jopa todeta, etteivät he enää ole veljeksiä. Kuitenkin siellä taustalla oli havaittavissa jotain muutakin, mikä on sitten sarjan aikana kehittynyt siihen, että Cian on yhä mukana taistelemassa Lilithiä vastaan. Ja kun vampyyri kuvataan yhtä charmikkaaksi, niin eihän se mikään ihme ole, jos hahmo vetää puoleensa.
Sarjan alussa Moira ei oikeastaan pääse esiin kunnolla. Hänet kuvataan lähinnä hiljaisena seinäruusu lukutoukkana. Suurin kehitys hahmossa tapahtuu vasta tässä viimeisessä osassa. Hänen on kohdattava tulevaisuutensa kansansa parissa. Prinsessasta kasvaa kuningatar, jonka on pakko johtaa alamaisensa sotaan hirvittävää vihollista vastaan. Samaan aikaan hän kokee ensirakkautensa ja onhan vielä sekin mahdollisuus, ettei hän selviäisi hengissä edessä olevasta taistelusta. Ei ihan mikään helppo kohtalo, mutta mielestäni Moiran hahmo on tässä hyvin onnistunut. Vaikka muut piirin jäsenet ovat edelleen vahvasti mukana juonessa, niin Hiljaisuuden laakso on siitä huolimatta kaikkein vahvimmin Cianin ja Moiran tarina.
Hahmot olivat onnistuneita, mutta kirjan tapahtumiin jouduin pettymään. Heti sarjan avausosasta lähtien tulevaa taistelua Lilithiä vastaan alettiin nostaa esiin. Toisessa osassa jatkettiin samalla linjalla ja niin myös tässä viimeisessa osassa. Sitten kun se kauan maalailtu kauhujen tanner, suuri viimeinen eeppinen taistelu maailmojen kohtalosta ilkeää vampyyrikuningatarta vastaan on vihdoin luvassa, se onkin melkein ohitse ennen kuin ehtii edes alkaa. Taistelulle luotiin valtavasti paineita edellisissä kirjoissa: itse jumalatar kutsui Hoytin kokoamaan piiriä vihollista vastaan, sitten kävi ilmi, ettei piirillä ole enää taikavoimista etulyöntiasemaa, koska myös Lilithillä on voimakas velho joukoissaan ja niin edelleen. Lukiessaan sitä rupesi odottamaan taistelulta todella paljon, että se olisi oikein jokin taistelujen taistelu. Sanoisinko että lopputulos oli oikeasti tylsä ja myös arvattavissa ennalta.
Sarjan viimeinen osa on yhtä viihdyttävä kuin kaksi edeltäjäänsä. Cianin ja Moiran välien kehitys oli hykerryttävää luettavaa, joten ei tämä ainakaan romantiikannälkäiseksi jätä. Kiinnitin tällä kertaa myös enemmän huomiota huumoriin, joka sai kyllä hymyilemään. Jos tässä omat ajatuksensa tiivistäisi, niin erityisesti pidin tämänkertaisesta pääparista, mutta suureen taisteluun petyin, sillä se ei täyttänyt sille luotuja odotuksia. Ihan hahmojen ansiosta tämä osa jäi suosikiksini sarjasta. Nyt kun koko sarja on luettuna, niin voin suositella lukemaan sen. Sarja on sopivan viihdyttävä ja romantiikkaa on runsaasti tarjolla, jos siitä sattuu pitämään. Pyrin aina lainaamaan kirjan ensin kirjastosta ja jos pidän siitä, niin harkitsen ostamista vasta sen jälkeen. Kyllähän tämän sarjan voisi itselleen ostaa, jos osat sattuvat tulemaan kirpputoreilla tai antikvariaateissa vastaan. Kirjakaupoissa näitä kun ei kuulemma enää ole myytävänä.
Hänen lähtönsä herättäisi vastalauseita - ja se oli suututtavaa. Mutta he tuskin voisivat kahlehtia häntä mihinkään vankityrmään ja pakottaa häntä aloilleen. Muutkin lähtisivät noin viikon kuluttua, joten hän vain ratsastaisi edeltä. Hän voisi lähteä liikkeelle joukkojen mukana aamulla, jos aurinko pysyisi piilossa. Tai sitten hän vain jäisi odottamaan auringonlaskua.
(s. 147)
Kuuden piiri-sarja:
Morriganin risti (Morrigan's Cross) 2007
Jumalten tanssi (Dance of the Gods) 2008
Hiljaisuuden laakso (Valley of silence) 2008
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Nora Roberts: Jumalten tanssi
Alkuperäinen teos: Dance of the Gods (2006)
Gummerus, 2008, kovakantinen, sivumäärä 329
- Linna on ollut paikoillaan yli tuhatkaksisataa vuotta, Larkin kertoi hänelle. - Se rakennettiin jumalien määräyksestä tälle paikalle, jyrkänteelle, joka tunnetaan nimellä Rioga. Kuninkaallinen. Kaikki, jotka ovat hallinneet Geallia sen jälkeen, ovat tehneet sen tältä paikalta.
(s. 194)
Kuuden piiri valmistautuu sotaan vampyyrikuningatar Lilithiä vastaan. Lilith on asettunut vampyyriarmeijoineen nykypäivän Irlantiin. Liittolaisenaan kuningattarella on ikivanha velho Midir, joka on valmis tekemään kaikkensa miellyttääkseen Lilithiä. Hoytin ja Glennan voimien avulla piirin jäsenet yrittävät pelastaa vampyyrien nappaamia vankeja. Myös Larkinin kyvystä muuttaa muotoaan on hyötyä, kun he yrittävät saada selville Lilithin sotasuunnitelmia. Seuraava haaste kuuden piirille on siirtyä nykyajasta Gealliin, tarujen maahan, jossa viimeinen taistelu ihmiskunnan kohtalosta käydään. Blair toivoo, että he ehtisivät ennen Lilithin joukkoja matkaan, mutta aikaa ei ole hukattavaksi ja samaan aikaan Blairin ja Larkinin tunteet heräävät ratkaisevalla hetkellä.
Tällä kertaa pääosassa ovat Blair ja Larkin. Nuori nainen vampyyrinmetsästäjänä (tuo mieleen Buffy vampyyrintappajan) ja Geallin satumaailmasta kotoisin oleva muodonmuuttaja kuulostavat lupaavilta ja mielenkiintoisilta hahmoilta. Hyvää on myös se, että kummaltakin hahmolta löytyy luonnetta. Esimerkiksi Blair on oman itsensä herra (tai ehkä pitäisi sanoa rouva), joka osaa pitää huolen itsestään ja jonka nenille ei niin vain hypitä. Larkin sitten puolestaan on melkoisen rento. Itse asiassa aluksi sain hahmosta sen käsityksen, että hän kuuluisi siihen ihmistyyppiin, joka ei osaa suhtautua mihinkään vakavasti, mutta tämä käsitys meni aika nopeasti ohitse tätä toista osaa lukiessa. Itse olen kuitenkin enemmän kiinnostuneempi sarjan yliluonnollisemmista hahmoista, tarkoittaen ensimmäisen osan Glenna & Hoyt -paria noitavoimineen sekä vampyyri-Ciania, joka saa oman vuoronsa olla päähenkilönä sitten viimeisessä osassa. Senpä takia Blair ja Larkin jäivät kuuden porukasta kaikkein eteisemmiksi minulle.
Viimeinen ja samalla koko ihmiskunnan kohtalon ratkaiseva taistelu on alkanut ja Kuuden piiri valmistautuu siirtymään Moiran ja Larkinin kotiseudulle Gealliin, jossa tuo taistelu on määrä käydä. Kivikehä Jumalten tanssin kautta seurue pääsee lopulta Gealliin, joka on nykyaikaan tottuneille Glennalle ja Blairille kuin toinen maailma. Taistelua on käsitelty ja nostettu esiin sen verran paljon, etten oikein tiedä, mitä siltä pitäisi odottaa. No, ainakin seurue valmistautuu tässä osassa taisteluun entistä tarmokkaammin ja saa jo kokea, mitä on luvassa. Tykkäsin erityisesti siitä, että nykyajasta siirryttiin vielä mystisempään paikkaan, jota osa piirin jäsenistä piti taruna. Se luo taistelulle aika korkeat odotukset, kun ratkaistaakseen maailman kohtalon täytyykin käydä itse taistelu keskiaikaisessa tarumaailmassa. Hahmojen historiaa saadaan myös lisää selville, tietysti päähenkilöparin eli Blairin ja Larkinin, mutta myös Moiran, joka on itse asiassa tuleva Geallin hallitsija.
Jumalten tanssi jatkaa samaa linjaa kuin avausosa. Oli muutamia tylsähköjä kohtia, mutta yleisesti tämä on viihdyttävyydessä samalla tasolla kuin ensimmäinenkin osa. Vaikka Blair ja Larkin eivät suosikkihahmojani olekaan, niin oli mielenkiintoista seurata heidän väliensä kehitystä. Romantiikkaa tässä ei ole unohdettu, vaikkakaan pääparin luonteet eivät ihan sovellu niin siirappiseen menoon kuin ensimmäisessä osassa paikoitellen oli.
Ei hän toivonut kuolemaa. Ei todellakaan. Mutta hänessä oli pieni salainen kolkka, joka oli väsynyt, hirvittävän väsynyt olemaan yksin, olemaan se mikä hän oli, ja siihen että se mikä hän oli saneli sen, että hän joutuisi olemaan yksin.
(s. 69)
Kuuden piiri-sarja:
Morriganin risti (Morrigan's Cross) 2007
Jumalten tanssi (Dance of the Gods) 2008
Hiljaisuuden laakso (Valley of silence) 2008
Gummerus, 2008, kovakantinen, sivumäärä 329
- Linna on ollut paikoillaan yli tuhatkaksisataa vuotta, Larkin kertoi hänelle. - Se rakennettiin jumalien määräyksestä tälle paikalle, jyrkänteelle, joka tunnetaan nimellä Rioga. Kuninkaallinen. Kaikki, jotka ovat hallinneet Geallia sen jälkeen, ovat tehneet sen tältä paikalta.
(s. 194)
Kuuden piiri valmistautuu sotaan vampyyrikuningatar Lilithiä vastaan. Lilith on asettunut vampyyriarmeijoineen nykypäivän Irlantiin. Liittolaisenaan kuningattarella on ikivanha velho Midir, joka on valmis tekemään kaikkensa miellyttääkseen Lilithiä. Hoytin ja Glennan voimien avulla piirin jäsenet yrittävät pelastaa vampyyrien nappaamia vankeja. Myös Larkinin kyvystä muuttaa muotoaan on hyötyä, kun he yrittävät saada selville Lilithin sotasuunnitelmia. Seuraava haaste kuuden piirille on siirtyä nykyajasta Gealliin, tarujen maahan, jossa viimeinen taistelu ihmiskunnan kohtalosta käydään. Blair toivoo, että he ehtisivät ennen Lilithin joukkoja matkaan, mutta aikaa ei ole hukattavaksi ja samaan aikaan Blairin ja Larkinin tunteet heräävät ratkaisevalla hetkellä.
Tällä kertaa pääosassa ovat Blair ja Larkin. Nuori nainen vampyyrinmetsästäjänä (tuo mieleen Buffy vampyyrintappajan) ja Geallin satumaailmasta kotoisin oleva muodonmuuttaja kuulostavat lupaavilta ja mielenkiintoisilta hahmoilta. Hyvää on myös se, että kummaltakin hahmolta löytyy luonnetta. Esimerkiksi Blair on oman itsensä herra (tai ehkä pitäisi sanoa rouva), joka osaa pitää huolen itsestään ja jonka nenille ei niin vain hypitä. Larkin sitten puolestaan on melkoisen rento. Itse asiassa aluksi sain hahmosta sen käsityksen, että hän kuuluisi siihen ihmistyyppiin, joka ei osaa suhtautua mihinkään vakavasti, mutta tämä käsitys meni aika nopeasti ohitse tätä toista osaa lukiessa. Itse olen kuitenkin enemmän kiinnostuneempi sarjan yliluonnollisemmista hahmoista, tarkoittaen ensimmäisen osan Glenna & Hoyt -paria noitavoimineen sekä vampyyri-Ciania, joka saa oman vuoronsa olla päähenkilönä sitten viimeisessä osassa. Senpä takia Blair ja Larkin jäivät kuuden porukasta kaikkein eteisemmiksi minulle.
Viimeinen ja samalla koko ihmiskunnan kohtalon ratkaiseva taistelu on alkanut ja Kuuden piiri valmistautuu siirtymään Moiran ja Larkinin kotiseudulle Gealliin, jossa tuo taistelu on määrä käydä. Kivikehä Jumalten tanssin kautta seurue pääsee lopulta Gealliin, joka on nykyaikaan tottuneille Glennalle ja Blairille kuin toinen maailma. Taistelua on käsitelty ja nostettu esiin sen verran paljon, etten oikein tiedä, mitä siltä pitäisi odottaa. No, ainakin seurue valmistautuu tässä osassa taisteluun entistä tarmokkaammin ja saa jo kokea, mitä on luvassa. Tykkäsin erityisesti siitä, että nykyajasta siirryttiin vielä mystisempään paikkaan, jota osa piirin jäsenistä piti taruna. Se luo taistelulle aika korkeat odotukset, kun ratkaistaakseen maailman kohtalon täytyykin käydä itse taistelu keskiaikaisessa tarumaailmassa. Hahmojen historiaa saadaan myös lisää selville, tietysti päähenkilöparin eli Blairin ja Larkinin, mutta myös Moiran, joka on itse asiassa tuleva Geallin hallitsija.
Jumalten tanssi jatkaa samaa linjaa kuin avausosa. Oli muutamia tylsähköjä kohtia, mutta yleisesti tämä on viihdyttävyydessä samalla tasolla kuin ensimmäinenkin osa. Vaikka Blair ja Larkin eivät suosikkihahmojani olekaan, niin oli mielenkiintoista seurata heidän väliensä kehitystä. Romantiikkaa tässä ei ole unohdettu, vaikkakaan pääparin luonteet eivät ihan sovellu niin siirappiseen menoon kuin ensimmäisessä osassa paikoitellen oli.
Ei hän toivonut kuolemaa. Ei todellakaan. Mutta hänessä oli pieni salainen kolkka, joka oli väsynyt, hirvittävän väsynyt olemaan yksin, olemaan se mikä hän oli, ja siihen että se mikä hän oli saneli sen, että hän joutuisi olemaan yksin.
(s. 69)
Kuuden piiri-sarja:
Morriganin risti (Morrigan's Cross) 2007
Jumalten tanssi (Dance of the Gods) 2008
Hiljaisuuden laakso (Valley of silence) 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)