tiistai 16. huhtikuuta 2013

L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Alkuperäinen teos: Anne of Green Gables (1908)
WSOY, 1964, kovakantinen, sivumäärä 284



Matthew oli hämillään sulkenut laihan pikku käden omaansa, ja samalla hän teki päätöksensä. Hän ei voinut sanoa tälle kirkassilmäiselle lapselle, että kaikki oli erehdystä. Hän ottaisi tytön mukaansa kotiin ja antaisi Marillan selvittää asian. Asemalle ei lasta missään tapauksessa voinut jättää, ja kysymykset ja selitykset saisivat jäädä toistaiseksi, kunnes oltaisiin Vihervaarassa.
(s. 15-16)

Ensimmäisen kosketukseni Anna-kirjoihin sain melko nuorena, kun äitini suositteli minulle luettavaksi omia vanhoja kirjojaan, joita hän oli lukenut lapsuudessaan. Tämä taitaakin olla se perinteisin tapa, jolla uudet sukupolvet löytävät Anna-sarjan pariin. En osannut arvostaa Annaa tarpeeksi tuohon aikaan, mutta vuosien aikana ja uusilla lukukerroilla olen löytänyt Annasta sen viehätyksen. Nykyään sarja on yksi suosikkikirjasarjoistani.

Lapsuudenkodissaan asuvat vanhat sisarukset Matthew ja Marilla Cuthbert tarvitsevat tilallaan pojan apulaiseksi maataloustöihin. Pojan on tarkoitus tulla lastenkodista ja nimenomaan omalta saarelta, jotta ei katon alle saataisi ties mitä ranskalaiskakaraa asumaan, joka lähtisi kuitenkin heti Yhdysvaltoihin kasvettuaan tarpeeksi vanhaksi. Erehdyksen kautta pojan sijasta taloon saapuukin 11-vuotias tyttö, Anna Shirley. Kaiken lisäksi tyttö tuntuu olevan hieman höpsö: hän antaa kukille, puille ja jopa lammikolle nimiä, hänen ajatuksissaan esiintyvät haavemaailman henkilöt useammin kuin todelliset ihmiset ja vieläpä hän puhuu kaiken aikaa!

Anna on ikionnellinen, kun sisarukset päättävät pitää hänet erehdyksestä huolimatta. Vihervaarassa hän viettää onnellisen ja tapahtumarikkaan lapsuuden. Annan vilkas mielikuvitus ja hajamielisyys nimittäin johtavat tytön sattumuksesta toiseen. Kauniit sysimustat hiukset jäävät vain haaveeksi, kun kiertelevältä kaupustelijalta ostettu hiusväri värjää tytön hiukset vihreiksi. Tennysonin Elaine-runon näytteleminen johtaa melkein hukkumiseen pienessä ruuhessa, joka alkaakin kesken kaiken vuotaa. Juottaapa Anna kerran myös parhaan ystävänsä Dianan humalaan tarjotessaan tälle vadelmamehua, joka paljastuu myöhemmin Marillan kuuluisaksi rypäleviiniksi.

Välillä Anna vaikutti jopa liian hyvältä hahmolta, hänellä on selvästi sydän paikallaan, hän on nokkela, epäitsekäs ja selvästi kaikin puolin hyvä ihminen. Ainoa vika hänessä on hajamielisyys ja taipumus joutua ties minkälaisiin kommelluksiin. Tavallisesti näin täydellinen hahmo ärsyttäisi minua, mutta tällä kertaa, kun on kyse tyttökirjallisuuden kenties tunnetuimmasta hahmosta, en voi olla pitämättä hänestä. Sillä ei ole mitään tekemistä hahmon tunnettavuuden kanssa, enemmänkin pidän Annasta siksi, että hänessä on puolia, jotka voin löytää myös itsestäni. Annan tavoin haaveiluni saattaa välillä viedä minut niin toisiin ajatuksiin, että ympäröivä maailma tuntuu katoavan. Ehkäpä tyttökirjoihin tällainen täydellisempi hahmo sopiikin paremmin kuin muihin kirjoihin.

Sarjan muihin kirjoihin verrattuna Annan nuoruusvuodet tuo eniten hymyn huulille lukiessa. Räväkän pikkutytön tekemisistä ja ajatuksista lukiessa ei yksinkertaisesti voi pysyä vakavana. Lapsuuden viattomuus on vielä Annan turvana, hänen elämänsä on oikeastaan autuasta Vihervaarassa asumista ja koulunkäymistä, mitä nyt tietysti välillä mukaan mahtuu niitä lukuisia kommelluksia. Kirja on varsin lämminhenkinen ja voisi sanoa, lempeä, vaikka yksi tärkeän henkilön kuolemakin tapahtuu kirjan aikana. Se on ensimmäinen vakavampi tapahtuma Annan elämässä siltä ajalta, jonka hän itse pystyy muistamaan.

Kuten Anna on hyvin oivaltanut, mielikuvitus on valtava voimavara, jota ilman elämä olisi varmasti tylsää. Ehkäpä tästä voisi ottaa joskus opiksi ja antaa sisäisen Annan kukoistaa haaveineen ja kuvitelmineen.

Osallistun tällä kirjalla Kiinteistöhaasteeseen ja rakennuksena on tietysti oikein ihanalta paikalta kuulostava Vihervaara.

Anna-sarja
Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables, 1908)
Anna ystävämme (Anne of Avonlea, 1909)
Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915)
Anna opettajana (Anne of Windy Poplars, 1936)
Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams, 1917)
Annan perhe (Anne of Ingleside, 1939)
Sateenkaarinotko (Rainbow Valley, 1919)
Kotikunnaan Rilla (Rilla of Ingleside, 1921)
Annan jäähyväiset (The Blythes Are Quoted, 2009)

6 kommenttia:

  1. Tutustuin Anna-sarjaan vähän aikaa sitten näin aikuisiällä ja tykästyin kovasti. Etenkin tämä ensimmäinen osa oli Annan kommelluksien vuoksi niin hyvä. Luen kyllä vasta toista osaa mutta se ei tunnu niin sykähdyttävältä nyt kun Annasta on siinä tullut kypsempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :)

      Anna-sarjan taika on jotenkin nimenomaan tässä ensimmäisessä kirjassa, kun Anna on vielä lapsi, jolle sattuu ja tapahtuu. Toki hän on hahmona herttainen oma itsensä vielä myöhemminkin, mutta sitä lapsuuden hauskuutta ei enää (luonnollisesti) myöhemmin ole.

      Poista
  2. Oih, ihanaa kun kirjoitit tästä!

    Itse luin Annat ensi kertaa vasta muistaakseni lukioiässä. Pidin niistä sillä tavalla "ihan kivoina kirjoina", mutta vasta viime kesästä lähtien olen ryhtynyt fanittamaan kirjoja toden teolla. Nykyään ne ovat aivan ehdottomia lempikirjojani ja minuakin kiehtoo juuri se niissä, että pystyn samaistumaan Annaan niin voimakkaasti. Minä olen samaa mieltä siitä, että Nuoruusvuodet on se hauskin kirja, vaikka muissa kirjoissa on myös aivan oma viehätyksensä. Annan nuoruuden typeryydet nostavat väkisinkin hymyn huulille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vain odotan sinun bloggaustasi suomenkielisestä Annasta. :)

      Anna-sarja on kyllä ihanan lämminhenkinen ja mukavaa luettavaa.

      Rupesin tässä miettimään, muistanko muita hahmoja kuin Annan, joihin pystyn niin hyvin samaistumaan, mutta ei tullut yhtäkään hahmoa mieleen. Sehän on tietysti hyvä asia, että kirjailija on osannut luoda hahmon, johon lukija pystyy samaistumaan ja haluaa tietää, mitä hahmolle tapahtuu.

      Annan kommellukset ovat oikeastaan omasta mielestäni paras osa tästä ensimmäisestä kirjasta. Jos hän ei olisi hahmona sellainen kuin on, jaksaisinko lukea kirjoja? Enpä osaa sanoa.

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut Anna kirjat monta kertaa.
    Minulla on kirjastosta lainassa Annan nuoruusvuodet.
    Parhaillaan olen lukemassa L.M Montgomeryn rakkausromaania Sininen linna. Kunhan saan Sinisen linnan luetuksi siirryn lukemaan Annan nuoruusvuodet kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olet lukenut Annat moneen kertaan ja samalla on hienoa huomata, etteivät sarjan kirjat houkuttele vain naisia. :)

      Minulla on Sininen linna alati venyvällä lukulistalla odottamassa vuoroaan sitten joskus...

      Poista