Stephenie Meyer: Houkutus

Alkuperäinen teos: Twilight (2005)
WSOY, 2009, kovakantinen, sivumäärä 418



"Eivät ihmiset pysty haistamaan verta", Edward väitti vastaan.
"Minä ainakin pystyn – sehän se saakin minut voimaan pahoin. Se haisee ruosteelta... ja suolalta."
Edward tuijotti minua merkillisen näköisenä.
"Mitä nyt?" Minä kysyin.
"Ei mitään."
(s. 90-91)

Päätin lukea Houkutus-sarjan uudestaan, koska se nyt sattuu jostain syystä kirjahyllystäni löytymään. Tätä ensimmäistä osaa lukiessani en voinut olla miettimättä sitä, kuinka radikaalisti mielipiteeni kyseisestä kirjasta ja ylipäätänsä sarjasta onkaan muuttunut sen jälkeen, kun luin sen ensimmäisen kerran. Yritän pysytellä kilttinä tämän postauksen kanssa. Netistä löytyy tarpeeksi murska-arvioita tälle sarjalle, joten voisi olla jo tylsää lisätä niiden joukkoon taas yksi samanlainen lisää.

Isabella Swan muuttaa äitinsä luota aurinkoisesta Phoenixista isänsä luokse asumaan sateisen harmaaseen Forksin pikkukaupunkiin. Uudessa koulussa kaikki tuntevat toisensa jo ennalta, mutta Bella ei olekaan ainoa, jolla on hankaluuksia sopeutua ympäristöön. Koulussa hän tapaa nimittäin komean pojan, Edward Cullenin, joka jostain syystä sisaruksineen pitää etäisyyttä muihin oppilaisiin. Bellan mielestä Edward on tietysti äärettömän mielenkiintoinen, eikä hän saa poikaa mielestään pois, vaikka kuinka yrittäisi (eikä hän itse asiassa edes kunnolla yritä unohtaa poikaa).

Edward pelastaa Bellan muutamaankin kertaan ties mistä onnettomuudesta ennen kuin kaksikko lähentyy keskenään. Vähitellen Bella saa selville Edwardin salaisuuden: poika on vampyyri, hänen perheensä on vampyyreja, jotka ovat päättäneet olla juomatta ihmisverta ja käyttävät sen sijaan ravinnokseen eläinten verta. Hänellä on vielä erikoiskykykin, hän osaa lukea ajatuksia! Edward kertoo useaan kertaan Bellalle, ettei voi taata tytön turvallisuutta lähellään, koska Bellan veri tuoksuu niin houkuttelevalta hänelle, että hän saattaisi vahingoittaa tyttöä. Bella ei joko ymmärrä tai välitä varoituksista vaan jatkaa Edwardin kyljessä nyhjäämistä.

Tästä syntyy tietysti vuosisadan rakkaustarina, jolla tuntuu olevan vain kovin paljon esteitä tiellään. Ihmistytön ja vampyyrin välinen rakkaus on vaarallista, sen Bella ja Edwardkin joutuvat huomaamaan. Heidän suhdettaan ei hyväksytä täysin, vaikkakin Cullenien perhe ottaa Bellan avosylin vastaan. Kaiken lisäksi Bellan viettäessään aikaa Cullenien perheen kanssa verenhimoinen James-niminen vampyyri kiinnostuu hänestä. Tämän jälkeen Bella on hengenvaarassa Jamesin ryhtyessä jäljittämään häntä voidakseen tappaa hänet...

Aloitetaanpa sitten päähenkilöistä. Isabella Swan, joka haluaa muiden kutsuvan itseään Bellaksi, on omasta mielestään varsin mitäänsanomaton. Bellaa kuvaillaan myös erittäin kömpelöksi, minkä takia hänelle sattuu välillä (usein) haavereita. Kuitenkin Bella on aika täydellinen, koska hänen aloitettuaan uudessa koulussa perässä ravaa yhtäkkiä monen ihailijan joukko, joka mielellään ohjaisi tytön oikeaan luokkaan tai pyytäisi koulun tanssijaisiin. Bella ei näe muita poikia kuin Edwardin. Heidän suhteensa aikana hänestä tulee kuin nukke, jota voi vapaasti ohjailla ja jolla ei tunnu olevan omia mielipiteitä tai niillä ei ole niin väliä. Bellan mielestä se on ihan okei, että hänellä ei ole sanomista asioihin. Missä tämän tytön itsetunto on?!

Edward sitten... Järjettömän komea, suorastaan kuin jokin antiikin kreikkalainen jumala. Missä vaiheessa ylistyssanat loppuvat? Ikiajoiksi teini-ikään jämähtänyt Edward käyttäytyy kuin teini useammassakin kohdassa. Tietysti tämä voisi olla ihan odotettavaakin, kun hänet on siihen ikään sidottu, mutta luulisi että sata vuotta vampyyrina olisi kasvattanut luonnetta edes jollain tavalla ja toisi hahmoon muitakin ulottuvuuksia. Edward on marttyyrimainen, eikä ota Bellan mielipiteitä aina huomioon ollenkaan. Lisäksi yksityisyyden rajojen kunnioittaminen tuottaa vaikeuksia tälle niin jumalaiselle ja selvästi tyttöystäväänsä ylisuojelevasti suhtautuvalle pojalle. Edward kun muina miehinä tunnustaa kytänneensä öisin nukkuvaa Bellaa - vieläpä tytön sängyn vieressä!!

Muut hahmot jäävät tämän ihmeellisen toisiinsa niin kovasti rakastuneen parin jalkoihin kirkkaasti. Se on harmi, sillä mielelläni olisin lukenut enemmän esimerkiksi Cullenien muiden perheenjäsenten taustoista. Myös pahisvampyyri Jamesin pieni lauma (muut laumanjäsenet ovat nimeltään Victoria ja Laurent) vaikutti oikeasti mielenkiintoisemmalta kuin siirappinen teinipariskunta. Kirjassa on niin paljon esillä Cullenit, jotka ovat hyvisvampyyreja, joten näkökulmia siltä toiselta, "pahalta" puolelta olisi ollut kiva saada. Ihmisistä eniten pidin Bellan isästä Charliesta. Ajatus miehestä, joka on asunut pitkään yksin ja yhtäkkiä hänen elämänsä muuttuu ihan kokonaan sen myötä, kun tytär muuttaa hänen luokseen asumaan, on jollain tavalla hellyyttävä. Siitä olisi saanut enemmänkin irti. Charlieta kävi myös sääliksi Bellan valehdellessa hänelle joistakin Edwardin kanssa tekemistään asioista.

Suurin ongelma tässä kirjassa on valittu näkökulma, joka on ainoastaan Bellan. Lukijalle kirjan maailma avautuu sellaisena kuin Bella sen näkee ja kokee. Kaikki on pelkkää Bellan minä -muotoista kerrontaa. Valitettavasti maailmaa tarkastellaan siis Bellan puolueellisesta näkökulmasta, joka on vieläpä melko vaaleanpunainen, mitä tulee Edwardin kuvailuihin. Olisiko kaikkitietävä kertoja ollut parempi vaihtoehto? Sitä en osaa sanoa, koska tarjolla on vain tämä vaihtoehto, mikä nyt sattuu olemaan. Ainahan voi toki yrittää kuvitella, millainen tarina olisi ollut, jos siinä olisi käytetty muuta kerronnan tapaa.

Mitä sitten tulee vuosisadan rakkaustarinaan, niin se on kyllä enemmänkin kiiltokuvamainen teinisuhde, jossa poika selvästi näyttää tytölle kaapin paikan. Taisipa kirjailijan oma uskonnollinen tausta (Meyer on mormoni) vaikuttaa liikaa siihen, mitä hän kirjoittaa. Kirja on suunnattu teineille ja voin kuvitella, että tarina vetoaa kohdeyleisöönsä. Pakkohan sen on vedota, koska koko sarjasta on tullut niin suosittu ympäri maailmaa. Voin myös tunnustaa, että teini-iässä ensimmäisellä lukukerralla pidin kirjan ideaa hyvänä ja romanttisena. Onneksi noihin ajatuksiin vuodet ja lukukerrat ovat tuoneet muutoksen mukanaan. Ehkä tästä voisi tehdä sen päätelmän, että jos nuorempana ei ajattele kunnolla lukemaansa, niin sitä pitää hyvänä, mutta vanhempana, kun pohdinta lisääntyy lukiessa (näin ainakin omalla kohdallani) niin lukemaansa osaa tarkastella kriittisemmin.

Voinko suositella tätä? Noh, jos olet teini-iässä ihastellut Bellan ja Edwardin rakkaustarinaa, niin luepa kirja uudestaan ja naura muistoille aiemmista lukukerroista.

Houkutus-sarja
Houkutus (Twilight, 2005)
Uusikuu (New Moon, 2006)
Epäilys (Eclipse, 2007)
Aamunkoi (Breaking Dawn, 2008)
Bree Tannerin lyhyt elämä (The Short Second Life of Bree Tanner, 2010)
Houkutus: Kuvitettu opas vampyyrisaagaan (The Twilight Saga: The Official Illustrated Guide, 2011)