F. H. Burnett: Pikku prinsessa

Alkuperäinen teos: Sara Crewe (1905)
WSOY, 1956, kovakantinen, sivumäärä 191



– Sinä kai olet mielestäsi nyt taas pieni prinsessa?
Saara katsoi alas ja punastui hieman, sillä hän ajatteli, että vieraiden, hyväntahtoistenkaan vieraiden, ei olisi helppoa ymmärtää hänen kuvittelujansa.
– Koetin aina pysyä prinsessana, hän vastasi hiljaa.
– silloinkin, kun minun oli kylmä ja nälkä.
(s. 179)

Kirjan takakansi luonnehtii tämän olevan yksi maailmankirjallisuuden viehättävimpiä tyttökirjoja. Ilmeisesti tämä kuuluu niiden kirjojen joukkoon, jotka olisi pitänyt lukea jo lapsuudessa. Luin kirjan tämän kuun alussa ensimmäisen kerran. Lukiessa tuli väkisinkin mieleen, että jos olisin lukenut kirjan jo pienenä ja minulla olisi siten jonkinlainen tunneside siihen, niin olisi tämä tehnyt kenties suuremman vaikutuksen kuin mitä nyt sai aikaan.

Intiassa syntynyt Saara on aina elänyt rikkauksien ja hohdon keskellä. Hänen isänsä lähettää tytön Lontooseen täysihoitolakouluun, jossa Saaran on tarkoitus saada hyvä koulutus ja palata sen jälkeen vanhempana takaisin Intiaan. Saaran nuori isä suorastaan jumaloi pientä tytärtään ja haluaa tarjota tälle vain parasta. Saara saa koulussa etuoikeuksia, joita tavallisesti täysihoitolassa ei saa. Rahasta ei ole puutetta, joten hänelle hankitaan hienoja tavaroita, kallis nukke, oma poni ja vaunut sekä kamarineiti. Tyttöä kohdellaan koulun kirkkaimpana helmenä niin kauan, kuin hänen isänsä on maksukykyinen. Sitten Intiasta kantautuu tieto isän kuolemasta ja vararikosta, johon hän oli sitä ennen joutunut, eikä Saara saa enää pitää entistä asemaansa.

Saara on 7-vuotias saapuessaan lontoolaiseen tyttöjen kouluun. Hyvin nuoresta iästään huolimatta hän on oppinut ja opiskelee mielellään uusia asioita. Saara on selvästi ikäisekseen kypsä ja älykäs. Äitinsä menetettyään hän on pitänyt huolta isästään ja isä kutsuukin häntä pikku emännäkseen. Ulkonäöllisesti Saara on kaunis lapsi. Luonnekin on melkein kuin pyhimyksellä; hän on ymmärtäväinen kaikkia kohtaan ja pyrkii auttamaan muita parhaansa mukaan. Voisi siis sanoa, että Saara on melkoisen täydellinen hahmo, hänessä ei ole vikoja tai puutteita. Tosin rikkauksien päivinäänkin on kuitenkin hieman eristäytynyt muista omien mielikuvitustensa maailmaan. Saaran ystävät täysihoitolassa eivät ole suosittujen ja rikkaimpien joukosta, vaan kukin omasta syystään jollain tavalla hylkiöitä muihin verrattuna. Jouduttuaan kurjuuteen Saara sinnittelee sisukkaasti päivästä toiseen.

Täysihoitolassa Saara tutustuu Ermengardeen, joka on melko toivoton tapaus. Ranska ei meinaa jäädä millään päähän, eikä hän tunnu oppivan mitään muutakaan kunnolla. Pikkuinen Lottie saa Saarasta äitihahmon itselleen. Lopulta Saara on ainoa, joka saa hillittyä Lottien hillittömiä itkuraivarikohtauksia. Keittiöpiika Becky saa Saarasta ainoan ystävän itselleen. Juuri Becky on läheisin Saaralle siinä vaiheessa, kun hän joutunut jättämään entisen asemansa koulun tähtenä ja vajonnut piikatytöksi. Saara on myös Beckylle jatkuvan ihailun kohde. Koulua johtaa ankara neiti Minchin, joka on valmis tekemään kaikkensa tehdäkseen Saaran elämän vielä entistä kurjemmaksi sitten, kun hän saa kuulla, ettei Saara olekaan enää rikas. Tämä nainen taitaa myös mielistelyn silloin, kun siitä on jotakin hyötyä, esimerkiksi rikkaiden vanhempien kohdalla...

Saaran tarina rikkauksista ja loistosta ryysyihin ja sieltä taas takaisin parempaan elämään on varsinainen prinsessatarina. Minun makuuni Saara oli hieman liian täydellinen hahmo, mutta pidin kyllä lukiessani mielessä, että tarina kertoo lapsesta ja on suunnattu lapsille. Yleensä en pidä lainkaan tällaisista liian täydellisistä hahmoista, mutta Saaran kohdalla asia menetteli joten kuten. Olihan tämä herttainen tarina pienen mielikuvitusrikkaan tytön koettelemuksista hirvittävän täysihoitolan johtajattaren armoilla. Saaran julmaa kohtelua myöhemmissä vaiheissa oli järkyttävä seurata. Se sai mietteliääksi sen suhteen, kuinka eri arvoisia rikas ja köyhä lapsi olivat tuohon aikaan ja ovat toki edelleen.

PS. Osallistun Pikku prinsessalla Kiinteistöhaasteeseen. Toivottavasti neiti Minchinin tyttökoulun merkitys Saaran elämässä riittää tekemään tästä haasteeseen sopivan luettavan.